Retkiä Merellä ja Maalla - Isot Reissut Edessäpäin

Viimeisimmät jutut

PURJEHDIN SEYCHELLEILLÄ – Unelmieni täyttymys

PURJEHDIN SEYCHELLEILLÄ – Unelmieni täyttymys

Matka varattiin ajoissa – edellisen purjehduskauden aikana Matkan olin varannut jo syyskuussa, ja kone nousi Malagan kentältä 24.1.2020 klo 13:10. Perillä Mahen Victorian kentällä olin seuraavana päivänä klo 11:05 paikallista aikaa (aikaero Espanjaan +3 t), ja pian Victorian Eden Islandilla, jossa veneet odottivat purjehtijoita. Ensimmäinen […]

ENSIVISIITILLÄ CORDOBASSA

ENSIVISIITILLÄ CORDOBASSA

Oli tiedossa, että Cordoba on hyvin, hyvin vanha kaupunki, ja että se on ollut ammoisina aikoina Euroopan sivistyksen keskus. Cordoba on Andalusian itsehallintoalueella vuoriston ympäröimällä tasangolla, joka on runsas 400 m merenpinnan yläpuolella. Siellä vallitsee mannerilmasto: kesät ovat kuumia ja talvet leutoja. Nykyään Cordobassa on […]

Mitä yhteistä on perhosilla ja ihmisillä?

Mitä yhteistä on perhosilla ja ihmisillä?

Perhospuisto Mariposario de Benalmadenan retki tapahtui pilvisenä aamupäivänä. Pauli järjesti tämänkin retken, niin kuin monta muutakin, joihin on innostunut osanotto. Ympäristö kiinnostaa, samoin sosiaalinen kanssakäyminen – on kiva kokea asioita yhdessä. Matkan kohde ei ollut mikä tahansa pikku kasvihuone, vaan Euroopan suurin perhospuisto, jossa on 150 eri perhoslajia ja yhteensä n. 1.000 perhosta, joiden kasvatuskeskus on Teneriffalla, lämpimässä ja kosteassa. Tilassa, joka muistuttaa isoa kasvihuonetta, on toppinen ilmasto, on lämmintä (24 – 29 oC) ja kosteaa (ilman suhteellinen kosteus 80 %). Tällä kerralla perhosia oli vähän, mutta riittävästi kuitenkin.

Mariposario de Benalmadena on Euroopan suurin perhospuisto.

Yksi merkittävimmistä nähtävyyksistä oli Monarkkiperhonen (Danaus plexipus)

Monarkkiperhonen on kaunis ja näyttävä, yleisesti aika tunnettu.

Monarkkiperhonen on kaunis, mutta sillä on myös merkillinen elämänkulku. Joka syksy monarkkiperhonen lähtee pitkälle matkalle, yli 4.500 km Kanadasta Michoarcán metsikköön Meksikon vuoristoon, jossa se talvehtii muiden miljoonien yksilöiden kanssa oyameles (Abies religiosa) puissa, jotka ovat kuusta muistuttavia havupuita. Tämä perhosen vaellus keksittiin vasta v. 1975.

Perhosen vaellusreitti on pitkä, 4500 km. Miksi, on jäänyt avoimeksi.

Vuonna 2000 Meksikon hallitus perusti monarkkiperhosen biosfääri reservaatin pinta-alaltaan 56 hehtaaria, joka kattaa lähes koko monarkkiperhosen talvehtimisalueen.

Perhoset tarvitsevat kaiken energiansa matkaa varten, jolloin niiden seksuaalinen keitys lakkaa seuraavaan kevääseen asti. Vaelluksen aikana ne juovat paljon mettä, joka muuttuu niiden elimistössä rasvaksi ja se varastoituu vatsaonteloon. Rasvan ne tarvitsevat selviytyäkseen seuraavasta talvesta. Lisääntymiskehityksen taukoa kutsutaan ”diapauseksi”.

Kun kevät vihdoin koittaa pitkän talven jälkeen, monarkkiperhonen alkaa vaelluksen kohti pohjoista. Ne parittelevat ja munivat, jonka jälkeen kuolevat. Uudet perhoset jatkavat vaellusta pohjoiseen. Meksikoon palaavat ovat neljäs sukupolvi – kaikki sukupolvet eivät siten pääse Meksikoon.

Perhosten tarkoitus, elämäntehtävä on lisääntyminen.

Miten ne löytävät parittelukumppanin? Ne erittävät houkuttelevaa hajustetta (feromonia), kullakin lajilla on omanlaisensa (lajispesifi) feromoni.

Feromonit ovat hyvin tehokkaita aineita. Riittää, että ilmassa on 200 molekyyliä feromonia kuutiosenttimetrissä (cm3), niin uros havaitsee tuoksun. Tämä vastaa sitä pitoisuutta, jos 100 litraa tätä lemmenjuomaa olisi sekoittunut tasaisesti kaikkien valtamerien vesimäärään.

Naaraspuolinen perhonen parittelee vain kerran elämässään, kun taas urospuoliset voivat paritella useammankin naaraspuolisen kanssa. Parittelun aikana ne lentävät, mutta vain toinen osapuoli lentää, toinen lennättää toista; naaraspuolinen on se joka tavallisesti lentää toista osapuolta.

Monarkkiperhosen biologinen kiertokulku, Ciclo biológico

Perhosen munat ovat monen muotoisia ja värisiä. Perhonen laskee munansa lehdelle, liimaa ne kiinni lehteen. Munia on runsaasti (50 – 1.000), mutta vain n. 2 % niistä kehittyy aikuisiksi, sillä munien saalistajia on paljon. Tämä tarkoittaa, että perhonen voi saada vain yhdestä kahteenkymmeneen aikuista perhosjälkeläistä!

Munat kehittyvät toukiksi. Toukkien tehtävänä on syödä ja valmistautua muodon muutokseen. Monien perhoslajien toukat voivat syödä hyötyviljelmät ja aiheuttaa paljon tuhoa. Toukat ovat yksi eläinkunnan nopeimmin kasvavista eliöistä, niiden paino suurenee kasvun aikana 5.000 kertaiseksi. Jos tämä koon kasvu suhteutetaan ihmiseen, niin ihminen kasvaisi 1.500 kiloiseksi! Kuten kaikilla hyönteisillä, toukkienkin kuori on kova, ja ne luovat nahkansa 4-6 kertaa elämänsä aikana kasvaen joka luontikerralla vähän suuremmaksi. Täysikasvuinen toukka lakkaa syömästä ja etsii sopivan koteloitumispaikan.

Toukan kotiloita.

Toukka koteloituu ja punoo ympärilleen suojaksi silkkisen verkon. Toukka saattaa olla kotelon sisällä useita kuukausia. Kaikki tämä tapahtuu sen varassa, että toukka on kerännyt ravinteita varastoon.

Toukan sisällä tapahtuu muodonmuutoksen ihme (metamorphosis). Toukan keho hajoaa (histolysis) ja solut organisoituvat uudelleen muodostaakseen täysin toisen eliön, perhosen. Kotelovaiheessa syntyvät sekä hermosto että hengityselimistö, sydän kasvaa ja ruuansulatuselimistö muuttuu sopivaksi nestemäisen ravinnon (mesi) nauttimiseen.

Perhonen on murtautunut kotilostaan; levittelee siipiään, ja valmistelee ne lentokuntoisiksi.

Kun perhonen murtautuu ulos kotelon sisältä, sen siivet ovat vaaleat, kosteat ja ryppyiset. Perhosen pitää roikkua paikallaan useita tunteja kunnes siivet levittäytyvät ja kovettuvat lentokelpoisiksi. Sen koko keho on uusi ja erilainen kuin oli toukkana ollessaan. Sillä on suu, jalat, silmät ym.. Sen jälkeen kun perhonen on kuoriutunut, se ei enää kasva.

Perhosen elämän tehtävänä on lisääntyminen, sen vuoksi on löydettävä partneri, ja sitä varten sillä on siivet. Partnerin löytymisen jälkeen ne parittelevat ja munivat, jonka jälkeen kuolevat.

Toukalla on yksinkertainen silmä – perhosella moninkertainen.

Toukan suu sopii pureskeluun – perhosen imemiseen.

Toukalla on 6 jalkaa ja 5 imukuppia – perhosella 6 jalkaa ja 2 siipeä.

Toukalla ei ole lisääntymiselintä – perhosella on.

Toukka erittää silkkiä – perhonen ei.

 

 

 

Morpho peleides perhonen on yöperhonen, jonka siipien yläpuoli on sininen ja alapuoli ruskea, jossa on silmää muistuttavaia kuvioita.
 Tässä on Paahdepöllökäs, Galiko memmon on keski- ja eteläamerikkalainen päiväperhossuku. Sen jonka siipien alapuoli on ruskea, ja jossa on yksi iso silmää muistuttava kuvio, päältä se on sininen.
Attacus atlas, atlaskehrääjä – kirjava yöperhonen, jonka siipien kärkiväli on jopa 25-30 cm. Sillä ei ole suuta. Elinaika on vain muutamia päiviä, korkeintaan kaksi viikkoa.

 

Perhosilla ja ihmisillä on yllättävän paljon yhteistä.

Guadixin ihmeet

Guadixin ihmeet

Guadixlaiset ovat luola-asujia Guadix on Granadan provinssissa/maakunnassa oleva 29.000 asukkaan kaupunki, joka löytyy Sierra Nevada vuoriston pohjoispuolella olevalta tasangolta. Se on geologialtaan ympäristöstään täysin poikkeava runsaan 300 neliökilometrin kokoinen alue, joka on n. 900 m korkeudessa merenpinnasta. Maaston erikoislaatuisuuden huomaa tavallinen ohiajavakin (niin kuin me […]

Cadiz – Merta ja historian havinaa

Cadiz – Merta ja historian havinaa

Cadiz on kartalla niin erikoisen näköinen, että kaupunki piti lähteä tarkistamaan. Lisäksi kiehtoi kaupunkiin liittyvä vanha historia, josta oli vain hyvin hämärä muistikuva – kaupunkia pidetään Euroopan vanhimpana kaupunkina, ja liittyy merenkulkuun, siinä kaikki. Kaupunki on ainakin 3.000 v vanha, yksi Euroopan vanhimmista edelleen asutuista […]

Portosta Lissaboniin / Parque das Nacoes, Portugali

Portosta Lissaboniin / Parque das Nacoes, Portugali

Sunnuntai 30.9.2018 – Tiistai 2.10.2018

Sunnuntai 30.9.2018 Portosta Atlantille Etelän suuntaan

Sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen nuoriso pesi veneen kannen sillä aikaa kun vapaavahti korjasi aamiaiset pois tiskauksineen.

Lähdimme kaupungille, joka on Douro joen toisella puolella, ylittämällä joki taksiveneellä (3 €/henkilö), jonka jälkeen hyppäsimme ratikkaan (2 €/henkilö), joka vei vanhan kaupungin ytimeen. Maasto on kukkulaista, niinpä kaupunkiin meno oli ylämäkeä kipuamista. Tarkistimme muutaman kirkon ja palatsin, istahdimme torille oluelle. Tapasimme Maaritin, oli aika hakeutua lounaalle. Lounaspaikka löytyi aivan rannalta. Alkupaloiksi oli juustonpaloja. Tilasin Maaritin kanssa salaattia, Raija omeletin, jälkiruuaksi Creme Bryle, ja Cafe Solot. Henkilöä kohden ruoka tuli viineineen maksamaan hieman runsas 20€.

Porton vanhaan kaupunkiin yli Douro joen

Veneelle samaa reittiä, kun tulimme. Kaupungilla oli liikkeellä paljon ihmisiä sekä paikallisia että ulkomaalaisia turisteja. Sunnuntai näyttää täälläkin olevan perheiden päivä. Paljon jäi näkemättä, jotain pitää taas jättää seuraavaan kertaan – kannattaa palata vaikka ensi silmäyksellä kaupunki tekikin romanttisenrähjäisen vaikutelman – “Sen Jonkin” löytämiseen menee pidempi aika.

Ratikalla mennään

Merelle lähdettiin klo 17, bunkrauksen, dieselitankin kautta.

Sää ja ennuste: Oli pilvistä ja sumuista, tuuli pohjoisen puolelta. Sumu oli tiheää, näkyvyyttä parhaimmillaan muutama kymmenen metriä. Muiden veneiden liikkeitä seurattiin tutkalla ja AIS:n avulla. Sumu hälveni yön aikana ja oli vaihtelevasti puolipilvinen taivas.

AIS on Automatic Indentification System, jonka avulla laivoista ja veneistä saa yksilöintitiedon, nopeuden ja kulkusuunnan VHF lähettimen kautta VHF kantaman etäisyydeltä (10–20 nm) tai satelliittivälitteisesti (S-AIS). Arvata voi, että se on suuri turvallisuustekijä erityisesti pimeällä ja sumuisella merellä. Kaikissa veneissä sitä ei kuitenkaan ole.

Matka alkoi kevyessä tuulessa ja sakeassa sumussa. Purjeet pidettiin suljettuna koko yö kevyen tuulen ja sumun vuoksi. Vaikka lähellä olevia veneitä seurataan AIS:n ja tutkan avulla, voi yllätyksiä tulla, ja moottorilla kuljettaessa väistöliikkeet ovat nopeampia ja varmempia.

Hannalle ja minulle sattui kansivuoro, joten sain ohjata veneen pian satamasta lähdön jälkeen lähivesille. Klo 18-21 oli sitten lepovuoro kunnes sitten kansivuoro koitti taas heti puolelta öin. Päivälliseksi saimme pekonipastaa

 

Aurinko nousi pilvettömälle taivaalle

Maanantai 1.10.2018 Atlantilla

Hannalle ja minulle tuli kansivuorot klo 00-03, 09-12 ja 18-21.

Päivällä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Aamun vahtivuorolla klo 09-12 tuuli oli aluksi mukavan reipasta 8 m/s, mutta vähitellen moinasi 2-3 m/s:iin. Yöllä oli pimeää, pilvistä, ajoittain puolipilvistä jolloin näkyi tähtiä ja puolikuu.

Aamu sarastaa

Aurinko laski mereen klo 19:20. Ilta pimeni ja tähtitaivas syttyi.

Pitkään oli hyvä tuuli ja nopeus, mutta klo 21 tuuli taas moinasi ja vauhti hiipui alle 2 m/s.

Ilon hetkiä elettiin, kun purjeet veivät – oli hiljaista, vain tuulen ja meren kohina, joskus delfiinien loisketta

Tuulen moinattua klo 21 ei raskittu käynnistää moottoria ja rikkoa yön hiljaisuutta. Kansivuoron loppuessa klo 21, matkaa on jäljellä n. 35 nm joten ennustettu saapumisaika Cascais-marinaan on 7 tunnin kuluttua eli klo 4 aamuyöstä! Tiedetään kyllä kokemuksesta, että merellä ja erityisesti purjehdittaessa ennusteiden toteutumisen varmuusaste on luokkaa heikko.

Yöllä Delfiinit loiskivat vierellä, niitä ei paljoa näkynyt, mutta loiskahdukset olivat kuuluvia. Kun vahti loppui karttaan merkittiin sijainti: 40˚20,66’N ja 09˚13,73’W eli olemme reippaasti Greenwichista länteen.

Paapuurin puolella oli kalastaja-alus, joka jäi jälkeen, edessä oli toinen, joka kulki meidän reittiä vastaan, se jätettiin paapuurin puolelle.

Yöllä näkyi muutama kalapyydyksen poiju, jossa oli vilkkuva valo, ne oli helppo huomata. Delfiinit tulivat isolla joukolla taas tapaamaan.

Vapaavuorolla nukkuessa heräsi siihen, kun kuului, että moottori sammutettiin ja keulapurje avattiin, kello oli 07. Oli aika herätä valmistamaan aamiaista: kaurapuuroa, jogurttia, keitettyjä kanamunia, juustoa ja Metwurstia. Paapuurin puolelta yksi purjevene ohitti. Sillä oli reivattu isopurje, ja lisäksi moottori. Sen suunta oli lounaaseen, ehkä oli matkalla Madeiralle.

Lissaboniin saavuttaisiin arviolta klo 02-04 yöllä, sen sijaan kippari pohtii jotain satamaa ennen sitä jotta yöllinen saapuminen satamaan voitaisiin välttää.

Aamiainen tavanomainen. Lounaaksi oli salaattia, tonnikalaa, juustopaloja ja kvinoa. Jälkiruoka kahvit, joka minulta jäi, koska oli lepohetken vuoro. Noustuani, oli pöytään katettu välipalaa.

Pentterissä toimiminen vaatii luovuutta ja käytännöllisyyttä

Sitten odottaa vielä päivällinen, jota paraikaa mietitään, mitä se olisi, Oli nimittäin Hannan ja minun vuoro. Keitettiin perunoita, paloitellut nakit lämmitettiin paistamalla ja valmistettiin viherpippurikastike.

Tuulen moinattua isopurje nostettiin klo 11:40. Vauhti hieman nousi, mutta jäi edelleen vaatimattomaksi. Reivi purettiin klo 12:40.

Purjeet on nimetty ARC-tiimin nimen mukaan

Vaikuttaa siltä, että tuuli moinaa kokonaan, mutta ei, tuuli nousikin mukavaksi 5-6 m/s ja vauhti pysyi hyvänä 5 kn. Tuulen suunta oli Pohjoisen puolelta, lounaasta. Nukkuessani isopurjetta oli reivattu, ykkösreivi päälle. Taisin nukkuessani huomata sen, kun meinasin pudota sängystä.

 

Lissabonin alueeseen tutustuttiin hyvissä ajoin – vilkkaalta vaikutti, oli merkitty oikein ajokaistat

Tiistai 2.10.2018

Oli pilvetöntä tai puolipilvistä, yöllä puolikuu ja tähtitaivas. Tuuli oli moinannut jo edellisen päivän puolella – oli siirrytty konevoimaan. Aamulla nousi aurinko klo 7:37 aikaan. Perillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli lämmintä, +29˚C.

Vahtivuoro kannella oli klo 03-06 eli pääsisimme tällä vuorolla ajamaan viimeiseen satamaan. Klo 06:26 saimme köydet kiinni Cascaissa olevan pienvenesataman checkin laituriin.

Oli juuri saavuttu tavoitesatamaan, kun päivä valkenee

Cascais on Lissabonin lähellä oleva pieni ”hienostokaupunki”. Mutta, monen suulla todettiin, että oltiin aika kaukana Lissabonin kaupungin keskustasta, 35 km ja paikallisjunalla matka kestää 45 min.

Kippari ehti jo tarjota onnistuneen matkan kunniskai kuohuvaa, mutta tuumausta jatkettiin

Eli köydet irti ja etsimään toista satamaa, kipparilla olikin tiedossa, että ARC:n suosittelema satama on ennen Vasco da Cama siltaa: Parque das Nacoes. Matkan pituutta ei mitattu eikä tarkistettu vuoroveden vaikutusta, oli vain tieto, että jokseenkin korkeimmalla vedellä ollaan, olin tarkistanut tämän jokin aika ennen Cascaisiin saapumista, mutta aika tekee sen, että vuorovesi oli ehtinyt taittua jo alkavaksi laskuvedeksi, toki vesi oli vielä korkealla, kun ajattelee ilmoitettuja syvyyslukuja, mutta oli alkanut laskuveden aika, ja vesi virtasi arvioidemme mukaan ainakin 2-3 kn nopeudella merelle eli se oli meille vastavirtaa. Lisäksi oli vastatuulta 6-10 m/s.

Vastavirtaan leveässä joessa ajettaessa virtausnopeus lienee suurinta keskellä uomaa ja pienintä rantojen läheisyydessä – liekkö merkittävää, mutta kokemusperäisesti vauhti nousi, kun lähennyimme rantaviivaa. Virtauksen näkee hyvin, mutta se näkyi joskus veden pinnasta sellaisena niin kuin vesi olisi kiehunut, nopeita lyhyitä aaltoja, jotka hyppivät.

Matkaa kertyi Cascaista 19 nm ja siihen kului 5 tuntia 7 minuuttia, keskinopeus jäi vastavirran ja vastatuulen takia 3.7 kn:iin moottorin kierrosluvulla (RPM) 1700 r/min. Moottorilla ajettaessa kierrosluku pidettiin aika alhaisena, mutta riittävänä vauhtia ja polttoaineen pientä kulutusta ajatellen.

Perillä oltiin 13:06, jolloin köydet olivat kiinni. Ei tässä veneessä useasti korkkia avattu, paitsi vesipullon, mutta nyt oli sen aika. Kiitettiin ja lyhyesti analysoitiin: Kaikille purjehdus vastasi odotuksia, ja osittain ylittyikin.

Delfiinit – Kaikien suosikki (Kuva Anna, Minna tai Jouni)

Delfiinit voittivat sen mikä oli matkassa hienointa, myös mahdollisuus oppia ohjaamaa isossa aallokossa (mainingissa) ja käsitellä ja säätää purjeita, ylipäätään kokemus avomeripurjehduksesta. Säitä ei voi tilata niin, että aina olisi itse kullekin sopivin tuuli. Viimeisenä päivänä (ma 1.10.) oli parhaat tuulet purjehdusta ajatellen, ja muutenkin sää, aurinkoa taivaan täydeltä – siitä nautittiin. Porukka erilaisine persoonineen oli kokonaisuutena hyvä, Raija ja Maarit ohjasivat tiimiä hienosti. Oli hienoa huomata kuinka he olivat oivaltaneet tiimin syvän olemuksen sen sijaan, että olisivat pitäneet gasteja omien mieltymisten mukaan ohjelmoitavina robotteina. Tietysti, on itsestäänselvyys, että aina on kaikilla kaikessa oppimistakin – koskaan ei tule valmista kenellekään – täydellisyys on tavoittamattomissa.

Alfama ja Panteo Nacional kirkko

Parque das Nacoes-satama ei ollutkaan kulman takana, mutta matka sinne oli vaivan väärtti. Saimme näköalakierroksen kaupungille mereltä käsin: näkyi selkeästi toisistaan erottuvat kaupunginosat, mm. kukkulalla oleva vanhakaupunki Alfama. Rannalla oli merkittäviä rakennuksia mm. Torre de Belem eli Belemin torni, museoalue, jossa mm. Centro Cultural de Belém eli modernin taiteen ja nykytaiteen museo, Museu da Electricidade eli sähkömuseo, ja ulkomuodollaan huomiota herättävä Museum of Art, Architecture and Technology (MAAT), Parca do Comercio alue ympäröivine rakennuksineen, sekä kukkulalla seisova Panteo Nacional barokkikirkko. Olisi aikaa yhdelle tai kahdelle museovierailulle, mutta minkä valitsen – runsaasti kiinnostavia.

Vasco da Gaman muistomerkki: Hän purjehti ensimmäisenä Euroopasta Intiaan
Torre de Belem eli Belemin torni,
Sähkömuseo ja huomiota herättävän kaunis arkkitehtuurimuseo.

Alitimme mahtavan sillan: ”Huhtikuun 25 päivän” silta on kopio San Fanciscon Golden Gate sillasta. Se on teknisestikin hyvin samankaltainen, kumpikin kun on maanjäristysriskialueella ja niin olle vaatii erityisrakenteita.

Pituutta sillalla on 2,3 km ja alikulkukorkeus on 70 m joten isotkin alukset pääsevät kulkemaan pitkälle pitkin Tejo-jokea, myös meidän vene, jonka korkeus merenpinnasta on 19 m. Toinen huomattava silta on Vasco da Caman siltaa, joka on Euroopan toiseksi pisin, runsas 17 km. Se on rakennettu vuosina 1995-1998. Parque das Nacoes-satama on juuri ennen siltaa Tejo-joen pohjoispuolella.

Perämies ajaa tiimin päätesatamaan ”Huhtikuun 25 päivän”  sillan alitse

Parque das Nacoes satamaan saavuttiin klo 13:06. Satama on ennen Vasco da Caman siltaa pohoisen puolella. Siellä on arviolta vajaa sata venettä, enimmäkseen paikallisten. Oli kyllä yksi ruotsalainen pariskunta isolla Bavarialla, jotka tulivat vaihtamaan muutaman sanan. Satamamaksu kahdelta vuorokaudelta oli 36 € ja kolmas oli maksuton – ARC- alennus.

Perillä oltiin tyytyväisin tuntein

Satamassa syötiin lounas. Keitetty täytetty pastaa tomaattikastikkeen kera. Helppo, nopea, maistuva.

Mitä vaatteita oli päällä merellä – oltiinhan lämpimässä ilmastossa. Öisin kaikki, hieman liioitellen, mitä käsimatkatavaralaukkuun mahtui. Joillakin näkyi olevan päällä paksu villapusero ja villapipo sekä reilu, offshore purjehdustakki. Päivällä vaatetus oli kevyempää, ja vain yhtenä päivänä näkyi shortsivaatetus. Lämpötiloja ei mitattu, mutta yöaikana lienee ollut +15˚C ja päivisin +20˚C, aurinko tietysti lämmittää näillä leveysasteilla.

Aallokko oli reilua, aallonkorkeus vaihteli arviolta 1.5 m ja 3 m välillä (aallokko+maininki).

Siisteys veneen sisällä ei ollut tuunauksen jäljiltä, tai voisi sanoa, että se oli purjehdustuunaus: paljon tarpeellista tavaraa joka paikassa – nopeasti katsottuna näytti sekaiselta, tarkkaan katsottuna järjestelmälliseltä.

A Coruna – Parque das Nacoes-satama/Lissabon: Kesto 3 vrk 2 t. Pituus 391.9 nm

A Coruna – Porto: Kesto: 1 vrk 9 t. Pituus: 188.5 nm. Keskimääräinen nopeus: 5.6 kn. Max nopeus: 10.1 kn.

Porto – Cascais/Lissabon: Kesto: 1 vrk 12 t. Pituus: 184.4 nm. Keskimääräinen nopeus: 5.1 kn. Max nopeus: 10,1 kn

Cascais – Parque das Nacoes-satama/Lissabon: Kesto: 5 t 7 min. Pituus: 19.0 nm. Keskimääräinen nopeus: 3.7 kn.  Max nopeus: 7.6 kn

Kyseessä oli Ocean Ladies – ARC 2018-projektin siirtopurjehduksen osa Helsingistä Las Palmasiin. S/y Ocean Lady jatkoi matkaa Madeiralle, ja sieltä edelleen Las Palmasiin, josta alkaa ARC-kilpailu (ARC Atlantic Rally for Cruisers) päätyen Karibialla olevalle Saint Lucian saarelle. Tämä on ensimmäinen suomalainen naismiehistö, joka osallistuu ARC-kilpailuun.

 

A CORUNA – LISSABON PURJEHDUSKEITTOKIRJAN NELJÄ SUOSIKKIA

Ruoka on purjehtiessa tärkeä ja kuuluu myös luokkaan TURVALLISUUS sillä nälkäinen ja hypoglykeeminen purjehtija ei jaksa, tekee virheitä eikä vinssi väänny. Vaikka purjeveneessä ei kävellä pitkiä matkoja, on kuitenkin koko ajan tehtävä lihastyötä pystyssä pysymiseksi ja asennon säilyttämiseksi, näin myös nukkuessa – energian kulutus on suurta.

Hyvä etukäteissuunnittelu ennen kauppaan menoa helpottaa kokemattomankin kokin selviytymistä kotikeittiötä vaikeammissa ja vaatimattomimmissa olosuhteissa. Lisäksi, veneen keikkuessa kattila voi kaatua ja liemi polttaa.

Tässä purjehdusmatkamme mieleenpainuvimmat ateriat. 

Purjehduksen nopein a la Anna

  • (1) Otetaan riittävä määrä pastatyynyjä ja keitetään ne ohjeellinen aika runsaassa vedessä. (2) Vesi kaadetaan pois, lisätään vähän extra virgin oliiviöljyä ja purkista murskattu tomaatti, kiehautetaan lämpimäksi.
  • Tarjoa syvistä lautasista tai kulhoista, aterimiksi riittää haarukka. Kutsu purjehtijat aterialle. Pyydä heitä pyyhkimään lautanen servetillä aterian lopuksi.
  • Helppo, nopea, maistuva, sopii keinuvaankin keliin. Vaikeusaste 1/5.

Kaikille maistuva nopea a la Sanna

  • (1) Keitetään perunat, pese ensin, jos siltä näyttää. (2) Sopiva määrä nakkeja pilkotaan ja kuumennetaan paistamalla pienessä määrässä voita ja öljyä pannulla. (3) Valmista viherpippurikastike pussin kyljen ohjeiden mukaan, joka voisi olla tällainen: pussia kohden 2 dl vettä ja 15 g voita – kiehauta ja sekoita. Vispaa kastikejauhe sekaan ja anna kiehahtaa 3 min. Kutsu purjahtijat aterialle.
  • Tarjoile syvistä lautasista. Aterimiksi haarukka, mutta yksi veitsi riittää koko ruokakunnalle perunoiden kuorimiseen. Kutsu miehistö aterialle. Kukin voi säädellä perunan, nakkien ja kastikkeen määrällä annoksen kokonaisuuden. Muistuta lautasen pyyhkimisestä aterian jälkeen.
  • Helppo, nopea, sopii keinuvaankin keliin. Vaikeusaste 2/5.

Salaatin ystäville a la Minna

  • (1) Huuhdo ja kuivaa keräsalaatti, pilko pieniksi. (2) Pilko kurkku ja tomaatti pieniksi, avaa oliivipurkki ja kypsennetyn kananfileen pakkaus, paloittele fileet. (3) Sekoita salaattikastike saatavilla olevista aineksista, jossa olisi myös hyvää extra virgin oliiviöljyä. (4) Laita kaikki ainekset isoon kulhoon ja sekoita.
  • Tarjoile korkeareunaisista kulhoista – sitä korkeampi reuna, mitä kovempi keli. Kutsu purjehtijat aterialle. Älä säilytä salaattia pitkään lämpimässä (kana), ja valmista mielellään vain se määrä, joka syödään kaikki yhdellä ateriakerralla.
  • Helppo, nopea, sopii hyvin keinuvaan keliin. Vaikeusaste 1/5.

”Kokin erikoinen a la Hanna”

  • (1) Keitä ensin kanamunat kovahkoiksi, kun kylmään veteen laitettujen munien vesi alkaa kiehua, kiehuta 5 min. (2) Paista jauheliha, mutta tarkista, että se ei ole vanhentunutta. Huom, veneolosuhteissa ei ole syytä lämmittä jauhelihaa huoneenlämpöiseksi, vaan heitä kylmä jauheliha suoraan voilla tai muulla kuumaa kestävällä rasvalla voidellulle pannulle. Paista kypsäksi ja mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella tai muuten mieltymyksesi mukaan, laita tarjoiluastiaan. (3) Pese, valuta ja pilko keräsalaatti, pilko kurkku ja tomaatti, lisää extra virgin oliiviöljy tms. ja pyöräytä ainekset, laita omaan tarjoiluastiaan. (4) Laita fetajuusto omaan tarjoiluastiaan.
  • Kutsu purjehtijat syömään ja kerro, että itse voi valita minkälaisen ateriakokonaisuuden haluaa syödä salaattipitoisesta lihapitoiseen.
  • Helpohko, nopeaa hitaampi, monivaiheinen, mutta raaka-aineiden mukaan muokkautuva, sopii keinuvaan keliin, mutta ei myrskyateriaksi – vapaavahti ei pidä, jos paistettu jauheliha on levinnyt pitkin salongin lattiaa. Vaikeusaste 3/5.

 

”JA VIELÄ KÄYTÄNNÖNLÄHEISTÄ”

Muista AINA purjehduksella hyvä hygienia sillä, jos se pettää, seuraukset voivat olla katastrofaalisia, kun kovassa kelissä koko miehistö makaa lattialla korkeassa kuumeessa ja jono wc:hen on liian pitkä. Hyvä hygienia kuuluu osaan TURVALLISET TOIMINTAKÄYTÄNNÖT purjehdittaessa.

  • Sen peruspilarit ovat: (1) Älä käytä vanhentuneita ruoka-aineita ja säilytä kylmäsäilytystä tarvitsevat ruoka-aineet viileässä, ja mahdollisimman lyhyen ajan pöydillä lämpimässä, (2) käsittele ruoka-aineita ja -välineitä hygieenisesti, ja (3) pese kädet usein ja kuivaa puhtaaseen pyyheliinaan/paperiin.

 

Merisairaus tekee toimintakyvyttömäksi

Monet purjehtijat arvelivat tulevansa merisairaaksi, mikä oli ihan realistinen ennakointi sillä maininki oli aika keikuttavaa, aallonkorkeus (fysiikan termi) vaihteli arviolta 1.5 ja 3 m välillä. Ehkäisymielessä useilla olikin skopolamiinilaastari korvan takana. En ole koskaan tullut merisairaaksi, ja kerran em. laastaria varalta käyttäessäni sain häiritseviä näköhäiriöitä, siksi olin ilman laastaria, ja nytkin selvisin ilman merisairautta. Ongelmanani sensijaan on, että maissa kaksi vuorokautta keinuu niin, että aluksi meinaa kaatua. Ongelma korostuu Lissabonin kaltevilla, ehkä jopa satoja vuosia vanhoilla ja sileiksi kuluneilla marmorikivistä ladotuilla kaduilla.

 

TUHANNET KIITOKSET KAIKILLE!

ERITYISKIITOS KIPPARI RAIJALLE JA PERÄMIES MAARITILLE!

Oli aika lähteä Lissabonin yöhön
Lauantai 29.9.2018 Mereltä Portoon/Porto Quinta da Douroon, Portugali

Lauantai 29.9.2018 Mereltä Portoon/Porto Quinta da Douroon, Portugali

A Carunasta lähdön jälkeen päivä vaihtui yöksi ja uudelleen päiväksi. Sää ja ennuste: Heikkoa pohjoisen puoleista tuulta. Yö oli puolipilvinen, ajoittain täysin pilvinen. Puolikuu taivaalla valaisi selvästi, joskus pilkotti jokunen tähti, tunnistettavissa vain Orionin vyö ja Orioniin liittyviä muita tähtiä. Yöllä utu/sumu hälveni, pilvet poistuivat, […]

Perjantai 28.9.2018 A Coruna Marina Real/Espanja – matkaan

Perjantai 28.9.2018 A Coruna Marina Real/Espanja – matkaan

Kansivuorot 2-vahti osui klo 09-12 ja 18-21 eli heti pian lähdön jälkeen ja illan hämärtyessä. Ennen merelle lähtöä on hyvä tarkistaa sääennuste. Sääksi ennustettiin sadetta aamupäiväksi ja jokseenkin tuuletonta, toisinkin olisi voinut olla sillä tornadojen hännät ylettyvät Eurooppaan asti. Aamulla ei satanut, mutta oli sumua, sumusadetta, […]

Torstai 27.9.2018 A Coruna Marina Real/Espanja – Täältä se lähtee

Torstai 27.9.2018 A Coruna Marina Real/Espanja – Täältä se lähtee

Miehistö: Kipparina Raija (Alapeteri), perämiehenä Maarit (Suomi), gasteina Minna, Hanna, Sanna, Anna, Eeva ja Jouni.

Vene: Swan 441/43, Dec 80, 1980. Suunnittelija: Ron Holland

Pituus: 13.52 m, leveys 4.06 m, syväys 1.98 m tai 2.4 m. Paino: 11 200 kg

Purjeet: isopurje Dacron 2017, genoa 1 Dacron, genaakkeri, spinaakkeri, kovan tuulen spinaakkeri ja myrskyfokka.

Sää ja ennuste: Pilvistä, ja heikkoa etelän puoleista tuulta, illalla mahdollisesti sadetta.

S/y Ocean Ladyn edellisten legien sääolosuhteiden perusteella vaikuttaa siltä, että A Coruna jakaa maailman kylmään, tuuliseen ja sateisen Pohjoiseen ja lämpimään, aurinkoiseen, lempeiden tuulien Etelään – tuota Etelää itse tulin hakemaan ja kokemaan. Mutta näin jälkikäteen, lämpöä ja lempeitä tuulia saatiin kuitenkin vielä odotella muutama tunti ja muutama päivä – helleolosuhteet kohdattiin vasta perillä.

Suomalaista laatutyötä – vankkarakenteine hyvä purjehtija

Tapahtumia: Uusi miehistö kokoontui s/y Ocean Ladylle alkuiltapäivästä jolloin Biskajan lahden kosteutta kuivateltiin edelleen.

Päivän ohjelmaan kului turvallisuusbriiffi ja stuuvaus. Stuuvaukseen kuului ruokatarvikkeiden hankinta ja mm. uuden puhelimen osto kipparille.

Käytiin perusteellisesti läpi turvallisuuteen liittyviä asioita kuten kannella liikkuminen ja pelastuslautan toiminta ja mahdollisia katastrofitilanteita purjehduksen aikana. Luo turvallisuutta, ei suinkaan se, kun tietää mitä kaikkea voi sattua, vaan se, kun tietä mitä silloin pitää tehdä. Jos veneessä syttyy tulipalo, on ensin kiire sammuttaa sitä, jos sammuttaminen ei onnistu, on kiire siirtyä pelastuslauttaan. Samalla konkretisoitui kaasuhellan huolellinen käyttö: liekki ei liian suurella eikä lähistöllä palavia kappaleita.

Vahtivuorot kestävät kolme tuntia kerrallaan. Jaettiin vahtivuorot, johon kuhunkin tuli 2 henkilöä. Vuorot jaettiin kolmen tunnin jaksoihin. 1 vuoro on kannella, 2 vuoro on stand by:ssa ja 3 vuoro lepää. Kansivuorolaiset hoitavat tietysti ohjauksen ja purjeet, stand by-vuoro laittaa ruuat, tiskaa ja siivoaa. Lepovuorolaisten on hyvä levätä, sillä lepoaikaa ei ole turhan paljon.

 

 

Päällystön vuorot oli jaettu 5 tunnin jaksoihin – aina joko kippari tai perämies oli hereillä ja valvomassa tapahtumia
Gastien toiminta oli jaettu kolmen tunnin jaksoihin. 1-vahdissa Jouni ja Minna, 2-vahdissa Eeva ja Hanna ja 3-vahdissa Anna ja Sanna

Kaikki odottelevat melkein jännittyneinä, ainakin innostuneina merelle lähtöä, joka sovittiin tapahtuvaksi seuraavan päivän aamulla klo 9.

Satama ympäristöineen on kaunis – tässä iltavalaistus

Marina Real vierassatama on pieni, vain 20 venepaikkaa. Laiturit ovat ponttooneja joissa on aisapaikat. Ponttoonilaituri nousee ja laskee vuoroveden mukana. Meno laiturille tapahtuu laskuveden aikaan jyrkkää ramppia pitkin, nousuveden aikana ramppi on vain lievässä lasku/noususuunnassa. Tuona päivänä (28.9.2018) vuoroveden ylimmän ja alimman veden pinnan väli (range) oli huikeat 3.1 m (min 0.7 ja max 3.8 m)! Tällaisen syklin kesto on hieman yli 6 tuntia. Vuorovesitilanteen voi nähdä Nautical Almanakasta ja se näkyy myös Navionics’in navigointiohjelmassa – syytä onkin tarkistaa tilanne, sillä noin suuri vuorovesi aiheuttaa merkittäviä syvyysmuutoksia ja virtauksia. Yksinkertaistaen, vuorovesi-ilmiö liittyy kuun ja auringon gravitaatioon sekä maan pyörimiseen.

Kippari ja perämie tietysti hallitsevat vuorovesi-ilmiön, joka on yksinkertaista monimutkaisempi

Illalla käytiin kaupungilla tankkaamassa proteiineja, vene oli stuuvattu ja bunkrattu jo päivällä.

Illalla tutustuttiin toisiimme ja samalla tankattiin proteiineja

 

Bunkrata vai stuuvata vai kumpaakin?

Ennen kun lähdetään merelle vene varustetaan, bunkrataan vai stuuvataan vai kumpaakin? ”Sanat eivät ole synonyymejä. Toinen on lastaamista ja toinen on tankkaamista”, sanoi kokenut merimies.

Ennen kun lähdettiin merelle vene sekä bunkrattiin (tankattiin polttoainetta ja vettä sekä henkilökohtaiset viinakset) että stuuvattiin (lastattiin), jonka jälkeen alus oli ”meriklaari”, valmis köysien irrottamiseen.

Nuo sanat lienevät todella slangia, koska niitä ei löydy Merenkulkualan asiasanastosta (http://merisanasto.kyamk.fi/termi.php?q=9577), mutta Espoon Kipparien mukaan stuuvaus on lastaamista ja bunkraus on ottaa polttoainetta. https://www.espoonkipparit.fi/tietoa/merislangia

A Coruna 25. – 26.9.2018 – Suuri, kaunis, syrjäinen

A Coruna 25. – 26.9.2018 – Suuri, kaunis, syrjäinen

Sinne on erikseen matkustettava, se ei ole minkään matkan varrella. Minulla oli hyvä syy, ja sinne pääsi Suomesta kätevästi lentäen Barcelonan kautta. A Coruña (esp. La Coruña) on kaupunki Galiciassa, Espanjan luoteisosassa – on muuten Turun ystävyyskaupunki. Se on Galician itsehallintoalueen ja A Coruña maakunnan […]