AHVENANMAATA KIERTÄMÄSSÄ – PÄÄSAARELLA
Olen käynyt Ahvenanmaalla kesäisin useasti, mutta meritse purjehtien – nähnyt miltä Ahvenanmaa näyttää mereltä käsin, auringossa ja sateessa, tyvenessä ja myrskyssä. Nyt ohjelmassa oli katsoa miltä Ahvenanmaa näyttää maalta päin. Menimme Korppoon Galtbystä Gudingen (Ålandstrafiken) laivalla Kökariin, jossa olimme yhden yön Brudhäll hotellissa. Sieltä Skiftet laivalla matka jatkui Långnäsiin, jossa olimme illan suussa. Laivamatka kesti runsaat 2 tuntia.
Ahvenanmaan pääsaareen tutustumiseen jäi runsaat kaksi päivää. Ensimmäinen päivä vietettiin Maarianhaminassa kaupungilla kävellen, vähän shoppailtiin, istuttiin kahviloissa ja käytiin Merikorttelissa, illalla syötiin hienossa ravintolassa. Maarianhaminassa kaikki parkkipaikat olivat maksuttomia 2 tunnin ajan – takuu, että keskusta on vilkas.
Merikortteli – Skökvarteret
Maarianhaminan itälaidalla on Merikortteli, joka on arkkitehtuurisesti hyvin kaunis, elävä museo, esillä on vanhaa, mutta enimmäkseen uutta. Alueella esitellään veneenveistoa, raudantaontaa ja muita perinteisiä käsityötaitoja. Nykyään toiminnassa ovat sepän paja, hopeasepän paja ja myymälä (Guldviva), veneveistämö, purjeneulomo, köysihalli, käsityötuotteiden myymälä (SALT) ja monta muuta. Vanhaa edustivat perinnelaivan rakennusmuseo ja venhojen merimoottoreiden näyttely. Esitellä on myös ahvenanmaalaisten Storbåten-veneiden näyttely.
Veneveistämöllä on rakennettu useita purjelaivoja, mm. kaljaasi Albanus ja kuunari Linden sekä sumppuvene Jehu, myös kuunari Nordboendella on kotisatamana täällä. Merikorttelin veistämöllä on rakennettu lisäksi parikymmentä pienempää puuvenettä. Alueella on vierassatama perinteisille purjealuksille ja puuveneille. Huippuhieno paikka estetiikasta ja perinteisistä käsitöistä kiinnostuneille. Nälän sattuessa voi istahtaa merihenkiseen Pub Niskaan pizzalle.
Merikorttelin veistämöllä restauroitiin (1998 – 2001) Turussa museolaivana oleva kolmimastoparkki Sigyn. Nyt rakenteilla on Alanta ja kuunari. Täällä säilyy perinnelaivojen rakennustaito, taito ylläpitää niitä ja tietysti purjehtia niillä.
MAASEUTUKIERROS
Bomarsundin linnoituksen rauniot oli ensimmäinen tutustumiskohde. Läheisessä lahden poukamassa, hyvin kauniilla paikalla on Bomarsundin vierassatama, jossa on tullut käytyä useita kertoja. Luin juuri, että sataman laiturit on uusittu, sähköä ja vettä on myös tarjolla.
Venäjä oli vallannut Suomen, Ruotsin Österlandin ja sen oli tarpeen vahvistaa puolustusta länteen päin. Tähän tarkoitukseen rakennettiin Bomarsundin linnoitusta Sundin kuntaan vuosina 1832 – 1854. Rakentamisen aikana saarella oli tietysti paljon venäläisiä, joiden jälkeen geeniperimää lienee jäänyt saarelle.
Ei uskoisi, mutta Bomarsundin linnoituksen loppu alkoi munkkien erimielisyydestä kahden kirkon hallinnasta!
Vielä keskeneräinen ja puolivalmis linnoitus tuhottiin jo 1854 Oolannin sodassa, joka oli 1853 alkaneen Krimin sodan pohjoinen ulottuvuus. Krimin sodan taustalla taas oli ranskalaisten roomalaiskatolisten ja venäläis-ortodoksisten munkkien erimielisyys Betlehemin Jeesuksen syntymäkirkon ja Jerusalemin erään kirkon hallinnasta – eskaloituipa erimielisyys voimalliseksi ja etäälle, kun myös englantilaiset ja ranskalaiset imeytyivät mukaan. Nämä joukot hyökkäsivät linnoitukseen ja venäläiset joukot voitettiin nopeasti, jonka jälkeen linnoitus räjäytettiin 1854.
Linnoituksella käynti tuo väistämättä mieleen ihmisen pohjattoman mielettömyyden. Linnoituksen pienoismalli on esillä Telegrafen museossa.
Sundin keskiaikainen kirkko
Ensimmäinen ristiretki Suomeen lienee tapahtunut vuoden 1150 tietämillä, jonka jälkeen keskiajalla alettiin rakentaa hieman yli sataa kivikirkkoa.
Ahvenanmaalla on paljon keskiaikaisia kirkkoja: kaksitoista kivikirkkoa ja kolme puukirkkoa. Monet kivikirkot rakennettiin punaisesta rapakivigraniitista, ja koristeltiin kalkkimaalauksin ja puuveistoksin.
Kirkot sijoitettiin purjehduskelpoisten vesien äärelle ja lähelle silloisia satamia. Kivikirkkojen rakentaminen suomalaisissa seurakunnissa alkoi hiipua 1500-luvulla sen jälkeen, kun Kustaa Vaasa takavarikoi kirkon omaisuutta uskonpuhdistuksen yhteydessä saadakseen varoja valtansa lisäämiseen ja sodankäyntiin.
Johannes Kastajalle omistettu Sundin keskiaikainen harmaakivikirkko on rakennettu 1200-luvun lopussa, viimeistään ennen vuotta 1310 ja useita osia (torni, asehuone ja sakaristo) lisäksi paljon myöhemmin.
Kirkko sijaitsee Kyrksundetin rannalla Kastelholman lähellä.
Sundin kirkko on Finströmin ja Jomalan kirkon kanssa vanhimmat, vanhempia kuin Turun kivinen tuomiokirkko, joka on todennäköisesti 1300-luvun loppupuolelta.
Finströmin keskiaikainen kirkko
Kastelholman keskiaikainen linna
Linnan perustamisen aikoihin Ahvenanmaa oli oma hallinnollinen alue, jonka keskuksena Kastelholma oli. Tuolloin linna oli strategisesti hyvällä paikalla, saarella suojaisien lahtien välissä. Nyt linna sijaitsee kahden lahdenpohjukan välisellä kannaksella laivojen saavuttamattomissa, ja linna on museona.
Kastelholman linna on tuttu paikka sillä vierasvenesatama sijaitsee aivan linnan tuntumassa Slottssundetin pohjukassa todella kauniilla paikalla.
Tämä keskiaikainen linna perustettiin 1380-luvulla ja rakentamista jatkettiin aina 1630-luvulle asti. 1500-luku oli linnan merkittävin ja tapahtumarikkain aikakausi.
Linnan kukoistuskausi sijoittuu Kustaa Vaasan (Gustav Vasan) (1496 -1560, kuninkaana 1523 – 560) ja hänen poikiensa valtakaudelle. Kustaa Vaasa oli erityisen viehättynyt paikasta ja se toimikin hänen metsästysmajanaan, ja myös perheen asumuksena muutaman kuukauden ajan v. 1556 suuren Venäjän sodan aikana.
Juhana herttua oleskeli linnassa useaan otteeseen 1500-luvun puolivälin jälkeen (vuosina 1557, 1559 ja 1561).
Kastelholman linna oli yksi Erik XIV ja hänen vaimonsa Katariina Maununtyttären (Karin Månsdotter) vankilana lyhyen ajan syksyllä v. 1571. Erik XIV:a siirrettiin linnasta linnaan sillä Juhana pelkäsi Erikin karkaavan.
Vuosina 1616 ja 1622 kuningas Gustav II Adolf vieraili linnassa.
Vähitellen linna menetti merkityksensä, ja se raunioitui, mitä edistivät useat tulipalot.
Kustaa Vaasa oli toimelias mies vaikka ei ollut niin oppinut kuin poikansa, ja sai aikaan monia uudistuksia, mm. loi perustaa modernin valtion kehittymiselle.
Saavutuksista mainittakoon: irrotti Ruotsin Kalmarin Unionista ja Tanskan vallasta, jolloin Itämaan (Österland, Suomi) asema osana Ruotsia vahvistui, perusti perintömonarkian vaalikuninkuuden tilalle, toteutti uskonpuhdistuksen Ruotsissa v. 1527 Olaus Petrin avustamana, perusti Ruotsin kirkon ja samalla erotti kirkon valtiosta sekä takavarikoi kirkon omaisuutta valtiolle, lakkautti Kökarin fransiskaaniluostarin, perusti Helsingin kaupungin (12.6.1550) ja edisti kaivannaisteollisuutta (rauta, kupari ja hopea) sotatarvikkeita, kun tarvittiin. Vaasaa Kustaa ei sentään perustanut, mutta kaupunki on saanut nimensä Vaasa-suvun mukaan v. 1611.
Kastelholman linna toimi myös vankilana. Noituuden ja noitavainojen taustat ovat moninaisia. Ahvenanmaalla noituudesta syytettiin useimmiten naisia, Suomessa miehiä. Onneksi näitä oikeudenkäyntejä pidettiin vain lyhyen ajanjakson aikana (1660 – 1680).
Harmi, että päivästä tuli sateinen ennusteista poiketen. Alueella olisi viipyillyt kauemminkin. Vieressä oleva Jan Karlsgårdenin kaunis ulkoilmamuseo jäi sateisen päivän takia käymättä.
Yövyimme Maarianhaminassa Adlon-hotellissa kolme yötä. Hotellihuone oli tilava, siellä oli hyvä äänieristys ja aamiainen oli riittävän runsas. Hotellin yhteydessä on yksityinen parkkipaikka. Iltapäivällä lähdimme ajamaan Långnäsin satamaan, josta Finnlinesin laivalla Naantaliin. Laivalla meillä oli varattuna hytti, sillä koiran kanssa matkustettaessa se on pakollinen. Lepohetki hytissä oli ihan paikallaan, kun laivan yleiset tilat eivät ole kovin viihtyisiä, ja väkeäkin oli yllättävän paljon – puhuttiin vieraita kieliä eikä juuri suojaetäisyyksistä piitattu. Laivamatkan hintaan kuului ateria, joka oli perin heikkolaatuinen. Ajomatkaa reissulla kertyi yhteensä n. 350 km.
Myönteiset yllätykset ja havainnot: kaikkialla oli siistiä, pihat hoidettuja ja talot hyvässä maalissa. Maisemat olivat kauniita ja vaihtelevia. Getassa oli valtavan paljon isoja hedelmäviljelmiä, suurin osa omenapuita, mutta saattoi olla myös muuta. Osa omenapuista oli istutettu viiniköynnösten tapaan aidaksi. Perunapeltoja ei näkynyt – missähän ne ovat vai onko sipsien perunat tuontitavaraa, ei selvinnyt. Getabergetiltä oli huikeat näkymät Pohjanlahdelle – olisipa vielä sattunut kohdalle kunnon pohjoistuuli tai auringonlasku. Huikeat näkymät arvasin, sillä olin ollut purjeveneellä ankkurissa Djupvikenissä, joka on Getavuoren pystysuoran seinämän pohjoispuolella oleva kapea ja syvä lahti, suojaisa muille kuin pohjoistuulille. Tiet olivat kapeita, mutta kaikki ajoivat nopeusrajoitusten mukaan eikä kukaan ohittanut vaikka olisin halunnutkin, halunnut ajella vähän hitaammin ja ihailla maisemia, tehdä havaintoja. Tien varrelle osui Stallhagenin panimo ja Grannas Äppel omenapuristamo. Näistä piti tietysti ostaa maistiaiset. Suomen kieltä kuuli puhuttavan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kaupoissa ja ravintoloissa oltiin hyvin ystävällisiä niin kuin aina. Ahvenanmaassa on paljon hyvää fiilistä.
Mitä jäi seuraavaan kertaan?
Ahvenanmaan merenkulkumuseo.
Museolaiva Pommern, jota on kunnostettu 9 milj. eurolla. Siellä olisi mm. Audiovisuaalinen ”100 päivää merellä” näyttely.
Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo.
Taffelin ja Pandan tehtaanmyymälät.
Ahvenanmaata numeroina:
Asukasluku: hieman alle 30 000.
Väestö: Väestöstä 62,9 % on Ahvenanmaalla, 18,7 % Mannersuomessa ja 9,4 % Ruotsissa syntyneitä, j.n.e.
Äidinkielet: Asukkaista on ruotsinkielisiä 86,5 % ja suomenkielisiä 4,7 %, j.n.e.
Sukunimet: Karlsson on yleisin nimi, seuraavaksi Eriksson ja sitten Matsson.
Kalansaaliit/vuosi: Silakka on suurin kalansaalis 14 tuhatta tonnia, viljelty kala 6 tuhatta tonnia, seuraavaksi turska 52 tonnia ja ahven 51 tonnia j.n.e.
Turistit/vuosi: 1.6 miljoonaa ruotsalaista ja 0,36 miljoonaa suomalaista j.n.e.
Hotelliyöpymiset/vuosi: ruotsalaiset 168 tuhatta ja suomalaiset 163 tuhatta.
Tuulivoimaa ja aurinkoenergiaa: Sähköenergiasta 58 GWh saadaan tuulivoimasta, 237 GWh tuotetaan Ruotsista ja 14 GWh Suomesta.