Retkiä Merellä ja Maalla - Isot Reissut Edessäpäin

Kuukausi: tammikuu 2018

St LUCIA / MARIGOT BAY -> MARTINIQUE / LE MARIN / Port De Plaisance Du Marin

St LUCIA / MARIGOT BAY -> MARTINIQUE / LE MARIN / Port De Plaisance Du Marin

Keskiviikko 31.1.2018 On viimeisen legin vuoro. Meillä on tänään tiedossa myös kahdet syntymä-päivät (Kipa ja Päivi). SÄÄ: Herätessä oli vielä pimeää, mutta vähitellen kirkastui ja aurinko tuli esiin. Lounaisella taivaanrannalla täysi kuu komeana oli laskemassa horisontin taa – kuu oli suuri, sattuiko olemaan ihan superkuu. […]

St LUCIA / SOUFRIERE BAY -> St LUCIA / MARIGOT BAY

St LUCIA / SOUFRIERE BAY -> St LUCIA / MARIGOT BAY

Tiistai 30.1.2018 Tänään ollaan matkalla St Lucian saaren edellistä pohjoisempana olevaan pieneen ja suojaisaan lahteen, Marigot Bayhyn. SÄÄ: Lähtiessä oli puolipilvistä, ja tuulen nopeus n. 5 m/s. Samat olosuhteet jatkuivat, mutta matkan loppupuolella tuuli voimistui, tosin aallokko ei ehtinyt kovin korkeaksi. TAPAHTUMAT MATKAN AIKANA: Satamasta […]

BEQUIA / ADMIRALITY BAY PORT ELISABETH -> St LUCIA / SOUFRIERE BAY

BEQUIA / ADMIRALITY BAY PORT ELISABETH -> St LUCIA / SOUFRIERE BAY

Maanantai 29.1.2018

Tänään lähdetään Grenadiineilta joten maasta ulos kirjautuminen on pakollista eli on käytävä maissa saarella imigration toimistossa. Viehättävä pikku kylä, jossa aamu varhaisella aseteltiin vihannestoria kuntoon. Kaupat ja kahvilat olivat jo auki.

Aamu varhaisella valmistellaan vihannestoria.

Pistäydyimmekin kahvilaan siksi aikaa, kun kippari kävi toimistossa kirjautumassa ulos maasta (St Vincent Grenadines). Juotiin isot kupit kahvia, joka oli tummapaahtoista ja täyteläistä, hinta oli korkea n. 5 €/ kuppi.  

Vihanneskojussa oli valinnan varaa.

Käytiin marketissa täydentämässä ja hedelmätorilla ostamassa muutama banaani, jotka olivat halpoja muuhun yleiseen hintatasoon nähden. Myös marketissa tehtiin täydennystä.

Kaupassa oli avaraa.

On odotettavissa pitkä matka ja myöhäinen satamaan tulo – Matkaa kertynee 50 – 60 nm.

Päästää sivutuulella seuraavaan satamaan.

SÄÄ: Lähtiessä oli puolipilvistä, ja tuulen nopeus n. 5 m/s. Ennen lähtöä tuli vielä puuskia, joissa tuulen nopeus oli 14 m/s ja samassa yhteydessä tuli voimakas sadekuuro. On ennustettu itätuulta n. 10 m/s. Heti matkan alussa tuli useita puuskia sadekuuroineen, niin että suurin tuulen nopeus oli yli 20 m/s, pitkään tuuli pysytteli 19 m/s:ssa (E). Loppumatkalla tuuli pysyi 14 m/s:ssa, ja satamaa lähestyttäessä n. 8 nm päässä tuuli moinasi, samalla aallokko pieneni.

Satamissa oli purjeveneiden lisäksi kookkaita yksityisjahteja.

 TAPAHTUMAT MATKAN AIKANA: Satamasta lähdettiin 12:55 ja perille saavuttiin klo 23:00 eli matka kesti 10 t 11 min. Hetimiten lähdön jälkeen nostettiin mesaani ja avattiin genua. Tuuli voimistui nopeasti, ja genuaa piti vähän reivata. Koska vielä tuli yksi reilu saderintama ja siinä yhteydessä voimakas puuska. Silloin lensivät tavarat salongissa pisin pitkin, työkalulaatikotkin levisivät lattialle, kun niitä ei huomattu “lukita”.

Kaikki pääsivät vuorollaan ohjaamaan.

 

Bequia-saaren suojassa aallokko oli vielä kohtalaista, mutta kun tultiin pois saaren suojasta alueelle, jonne on Atlantilta suora yhteys, aallokko nousi vähitellen, ensin arviolta 2-4 m korkuisiksi, sitten 6 m:iin, jotkut aallot jopa 7 m:iin. Aluksi aallokko oli ristiaallokkoa [aallot tulevat monesta suunnasta], joka myöhemmin jäi pois ja aallot asettuivat säännöllisemmiksi ja samansuuntaisiksi.

Aallokko nousi aika rajuksi.

Pärskeitä riitti, ja yksi aalto taittui koko veneen päälle – kuin tonni suolaista vettä olisi kaadettu niskaan. Mitä korkeammat olivat aallot, sitä leveämpi hymy oli kipparilla – tiedettiin, että tilanne on hyvin hanskassa.

Kipparin hymy rauhoitti. Tämä kuva on tosin otettu rauhallisemmissa olosuhteissa.

Nopeus pysyi hyvänä, 7 – 9 kn, mutta suurimmat nopeudet olivat 10.9 kn, ja keskinopeus oli 6.1 kn. Purjeita ei tarvinnut enää reivata eikä säätää, niin mukavasti s/y Vahine suorastaan liiteli tasapainoisesti aalloilla. Selvää tietysti on, että suurimmassa aallokossa “ruorimiehen” (tässä tilanteessa kippari ja perämies) työskentelyllä oli oleellinen vaikutus, miten tasapainoisesti vene kulkee. Lopussa tehtiin muutama venda jotta pääsimme satamaan vauhdilla purjein. Välillä moottori oli käynnissä jo akkujen latauksenkin vuoksi.

Kuva on vähän rauhallisemmasta purjehdustilanteesta kamera kun ei ollut veden ja iskun kestävä.

Matkan pituus oli 62.6 nm. Kun olimme lähellä satamaa, saaresta tuli paikallinen moottoriveneellä vastaan, ja ohjasi viimeiseen vapaana olleeseen poijuun, joka oli yhden kalastajan poiju. Maksu poijun käytöstä perittäisiin aamulla. Ankkuriin lahdelle on turha suunnitella, sillä vettä on reilusti yli 10 metriä aivan rantaviivaan asti. Tämän voi jo aavistaa pelkästään katsomalla sataman ympäristön maaston profiilia – jyrkät vuoret ulottuvat rantaviivaan asti. Kun olimme poijussa kiinni, huomasi vasta, että oli pärskeistä läpimärkä. Jotkut olivat huomanneet jo aiemmin vaihtaa vaatteita, kun viileys alkoi hiipiä iholle – märkyys ja tuuli ovat hyvä, viilentävä yhdistelmä.

Matkalla syötiin niin nimetty “Myrskymurkina a la Auli” (myöhemmin ohjeet), joka ravitsi ja lämmitti. Lisäksi oli myöhemmin pikkupurtavaa kuten valmiiksi laitettuja voileipiä, keitettyjä ja kuorittuja kananmunia ja pähkinöitä.

Pyykin kuivatusta, ja illan istujaisia auringon laskiessa.

 Yöksi jaettiin taas yhden tunnin vahtivuorot. Tuuli tyyntyi jopa niin paljon, että yöllä oli hetkittäin aivan tuuletonta ja meri, ihme eilisen päivän kovan tuulen, aivan tasainen pienen pientä maininkina lukuun ottamatta. Välillä tuli pieni puuska (5 m/s), joka pian meni ohi. Sen verran s/y Vahine pyöri, että aiheutti kolme kertaa hälytyksen, oltiin ylitetty hälytysraja. [Navigaattori hälyttää, jos vene liikkuu tiettyä rajaa pidemmälle.] Nyt rajaksi oli asetettu 40 m, hälytykset onneksi olivat aiheettomia, mutta niin kuin edellä todettiin hälytyspiiri ja veneen kulkema piiri eivät ole identtisiä.

Auringon laskuihin ei koskaan kyllästy, ovat toinen toistaan tunnelmallisempia.

Yöllä tunnelma oli maaginen. Täysikuu valaisi merta ja saartakin. Alkuyöstä kaskaat (?) soittelivat kuin viimeistä päivää – koko saari oli kuin pikkolotorvi soittokunta. Aamuyöstä soitto oli jo vaiennut. Jo klo 3, ja vähän yli, ensimmäinen kukko alkoi availla ääntään, johon toinen myös yhtyi. Toinen kukoista oli nuori aloittelija ja kiekui falsetissa, toinen lienee jo iäkäs, ja kieukui käheällä äänellä – “voi kanasia”. Lahden pohjukan pikku kaupungissa oli valoja, purjeveneissä ankkurivalot.

Aamu valkeni aurinkoisena – oli aika lähteä tutustumaan saareen oppaan johdolla. Lähellä on rikkipitoisia lähteitä ja “Diamond Gardens”. Suurin osa ”miehistöä” kävi saaren ns. “Nuoruuden Lähteessä” – jäämme odottamaan sen vaikutuksia.

St LUCIA: St Lucia on iso (620 neliökilometria, pituutta n. 25 nm) ja korkea (korkein huippu 958 m). Saaren tunnistaa jo etäältä sen kahden sokeritopan muotoisen vuoren tekemästä profiilista (Petit Piton 750 mj ja Grand Piton 799 m). Olimme poijussa Petit Pitonin juurella. Veneestä käsin katsottuna saari on huomattavan vehreä, jossa satanee lyhyesti monta kertaa vuorokaudessa – “WOW, mitkä viherseinät”.

Petit Piton on kuin sokeritoppa. On niin syvää, että ankkurointi ei ole mahdollista. Mereen on asennettu ns. mooringköydet.

 Columbus löysi saaren neljännellä tutkimusmatkallaan v. 1502. Paikalliset asukkaat vastustivat pitkään kolonialistista alistamista, aluksi he sitoutuivat ranskalaisten kanssa yhteistyöhön kunnes englantilaiset ottivat hallinnan käsiinsä. Valta vaihtui englantilaisten ja ranskalaisten välillä saarella yli neljätoista kertaa samaan tapaan kuin Martiniquella. Napoleonin käymien sotien jälkeen saari jäi englantilaisten hallintaan kunnes itsenäistyi v. 1979.

Kolumbuksen Karibialle tulon jälkeen kahdenkymmenen vuoden aikana Karibian saarten alkuperäisväestö hävisi lähes täysin – kansanmurha! Sen jälkeen espanjalaiset siirtomaaisännät alkoivat tuoda orjia Afrikasta, täyttääkseen tuon tyhjiön!

Väestö on nykyään pääasiassa afrikkalaisperäistä (150.000). Maatalous ja turismi ovat pääelinkeinot, jonkin verran on myös teollisuutta. Maataloustuotteina olivat aikaisemmin sokeriruoko, nykyään banaanit, kookospähkinät ja sitrushedelmät. Saaren kauneus edesauttaa turismin kehittymistä. Saarelaiset olivat suunnattoman ystävällisiä ja avuliaita.

MUSTIQUE -> BEQUIA / ADMIRALITY BAY PORT ELISABETH

MUSTIQUE -> BEQUIA / ADMIRALITY BAY PORT ELISABETH

Yö oli pilvetön ja vahtien seurana oli kirkas tähtitaivas. Moni onnellinen näki aamuyön Etelän ristin. Alkuyöstä viihdytti myös rantaravintolan musiikki. Aamu valkeni jokseenkin tyynessä säässä vaikka maininkia oli edelleen jäljellä. SÄÄ: Aamu oli aurinkoinen. Aikaisin ei paljoa tuullut, mutta aamupäivän aikana tuuli nousi. Tuuli oli […]

TOBAGO CAYS -> MUSTIQUE / BRITANNIA BAY

TOBAGO CAYS -> MUSTIQUE / BRITANNIA BAY

Lauantai 27.1.2018 Gastit heräsivät vähitellen ennen seitsemää aamulla. Pian vene olikin täynnä hyörinää, ja aamiainen tarjoiluvalmis. Täällä viipyilisi pidempään, mutta matkan on määrä jatkua. Suunnitelmissa oli purjehdus Mustiquen saarelle, joka tarkoitti, että mennään vastatuuleen, ja siksi pitää kryssiä – odotettavissa on hyvä päivämatka. SÄÄ: Heti […]

Union Island /Chatham Bay → Tobago Cays

Union Island /Chatham Bay → Tobago Cays

 

Perjantai 26.1.2018
Kuva 2.0
Moottori pärähti käyntiin n. klo 7 aamulla. Vähitellen gastit ilmaantuivat kannelle. Ankkuri nostettiin sähköisellä vinssillä perämiehen opastuksella. Ankkuria ei jätetty kiinni kettinkiin vaan irrotettiin kettingistä, ja ankkuri kiinnitettiin köyden pätkällä veneeseen. Kettinki jätettiin sakkeleineen siten, että se on seuraavalla ankkurointikerralla hyvin tavoitettavissa.

SÄÄ: Aamu oli pilvinen, mutta vähitellen pilvet väistyivät auringon tieltä tullen silloin tällöin uudelleen vaimentamaan auringon kirkkautta. Ilta oli pilvinen. Tuulta oli aluksi 9 m/s, mutta laantui päivän ja illan aikana niin, että auringon laskiessa oli 6.4 m/s. Lahdelle tuuli, mutta ei ollut aallokkoa, koska pinnan yläpuolelle yltäneet koralliriutat vaimensivat aallot. Veden lämpötila oli 29 astetta ja ilman arviolta 26 astetta, auringossa enemmänkin.

Lyhyt, mutta sitäkin vaativampi päivämatka, kun puikkelehdittiin korallien välistä laguuniin.

TAPAHTUMAT MATKAN AIKANA: Lähtö Union Islandilta tapahtui klo 7:28. Tämän päivän matka oli 8.3 nm ja kesti 1 t 57 min. Purjehdimme vasten tuulta. Kun sen lisäksi oli n. 2 m aallokko, veneen nopeus oli vain 4 kn. Siksi otimme keulapurjetta esille ja kryssimme, nopeus nousikin yli 5 solmuun. Maksiminopeus oli 8.9 kn ja keskinopeus (average speed) 4.2 kn.

Turkoosi väri oli se, jonka vuoksi tänne tultiin – oli muitakin syitä.

Saavuimme lopuksi hitaasti lahdelle, sillä lahti oli paikoin matalaa koralliriuttaa. Lahdella kiinnityttiin moringköyteen, kuten paikalliset kutsuivat, jota piti pinnalla pieni poiju. Paikallinen asukas (Mr Javier) tuli auttamaan veneen kahden keulaköyden kiinnittämistä moringköyteen. Veneestä käsin nimittäin tuo kiinnitys onnistuu vaivalloisesti.

 TOBAGO CAYS: Mitkä maisemat! Täällä on turkoosia vettä ja kuohuja, kun aallot taittuvat riuttoihin. Ei ihme, että kippari, perämies ja muutama gasti kiiruhti snorklaamaan. Ei ihme sekään, että lahdella oli useita muitakin veneitä, osa moringköysissä, osa käytti omaa ankkuria – “ai, ai”. Oli mm. Tanskan lipun alla purjehtiva miehistö, joka tuli moikkaamaan toista Pohjoismaista venettä ja miehistöä. Osansa lienee sillä, että Vahine kiinnittää kauneudellaan huomiota, ja “kutsuu luokseen”.

Kaikki inspiroituivat: Otanko heti kuvia vai menenkö ensin uimaan vai mitä?

Meren väri vaihtelee, syvä vesi on hyvin tumman sinistä, matala vesi (<10m) turkoosia – mitä matalampaa, sitä vaaleamman turkoosia. Veden väriin vaikuttaa myös pohjan väri, onko vaaleaa hiekkaa vai tumman vihreää kasvillisuutta. Turkoosi vesi on yksi syy, miksi tänne on tultu.

 Nähtiin monenlaisia kaloja, vesikilpikonnia, ja kippari näki rauskun. Maissa Nina näki kookkaan iguanin. Tätä aluetta kutsutaan koralliriutaksi, mutta korallit ovat kuolleet. Elävät korallit ovat elävien monimuotoisten olentojen peittämiä ja värillisiä.

Nyt saatiin Lobsteria vatsat täyteen.

Päivälliselle mentiin läheiseen saareen, jossa rantaravintolassa tarjottiin hiilloksella grillattuja lobstereita. Paikalla oli väkeä muistakin veneistä. Paikka oli tunnelmallinen ja isäntä “Big Mama” henkilökuntineen ystävällistä. Vahinelle palattiin moottoriveneellä ja samalla saatiin iltapesu keulapärskeistä, matka kun kulki vasta-aallokkoon. Tuuli oli edelleen leppeä ja lämmin, mutta yöllä tuli puuskia. Vene ei rekannut.

Le Marin / Martinique -> Union Island / Chatham Bay

Le Marin / Martinique -> Union Island / Chatham Bay

Keskiviikko 24.1.2018 klo 13:20 – Torstai 25.1.2019 klo 08:01 Kello herätti varhain aamulla, että pääsemme ajoissa Le Marinin satamaan jotta ehdimme hoitaa veneen stuuvauksen ennen puoltapäivää. Taksi Fort-de-Francesta kesti vajaan tunnin eikä ruuhkia ollut maaseudulle päin (taksi maksoi 80 €). Port de Plaisancen laituri numero […]