AHVENANMAATA KIERTÄMÄSSÄ – KÖKARI

Olen käynyt Ahvenanmaalla kesäisin useasti, mutta meritse purjehtien – nähnyt miltä Ahvenanmaa näyttää mereltä käsin aurinkoisella säällä, tuulessa ja myrskyssä. Nyt ohjelmassa oli katsoa miltä Ahvenanmaa näyttää maalta päin. Muualta kokemus kertoo, että näissä on vissi ero.

Godingen lähti Korppoon Galbyn satamasta vähän etuajassa (9:40) ja puski vastatuuleen kohti Kökarin lauttasatamaa runsaan kahden tunnin ajan. Laiva oli aivan täynnä autoja ja ihmisiäkin paljon, sattuipa mukavasti, kun naapurit Nauvosta lähtivät myös retkelle Maarianhaminaan. Laivaliput voi kätevästi ostaa netistä Ålandstrafikenin sivuilta (Auto ja 3 aikuista Galtby – Kökari 30,40 € ja Kökari – Långnäs 0,00 €), nettiostoksesta sai reippaan alennuksen (7,60 €).

Käytiin Aplagårdenissa, jossa omenat jalostetaan monenlaisiksi tuotteiksi. Siellä maistui kahvit ja åländsk pankaka omenahillon ja kermavaahdon kera. Oli vaikea päätellä mistä pannukakku oli tehty, riisistä vai mannasuurimoista, ehkä jostain muusta, mutta hyvää oli. Ostoksena mukaan tuli purkillinen omenahilloa.

KÖKARIN KOTISEUTUMUSEO

Kökarin kotiseutumuseo on vanhan koulun tiloissa. Museo on toiminut vuodesta 1988 lähtien Österbyggen ja Hellsön kyläkoululla, joka valmistui vuonna 1913. Museolla on omat fb-sivut nimellä Kökars Museum.

Alueelle on tuotu rakennuksia muualta saaresta. Esillä on tietysti merenkulkuun ja kalastukseen liittyvää esineistöä, mutta myös paljon huonekaluja ja tekstiilejä sekä valokuvia. Kökarin kirkon vanhat urut vuodelta 1911 on myös esillä.

Yksi kuva ylitse muiden kiinnitti huomiota, kuva Helsingin kalamarkkinoilla. Kuvassa kökarilainen mies ja nainen myivät paikallisia tuotteita, paitsi kalaa, myös omenoita. Mies itse on rakentanut veneen, nainen oli jo muuttanut pois Kökarista, mutta edusti markkinoilla synnyin saartaan.

Saaliista silakka oli tärkein. Syyskalastukseen lähdettiin syys-lokakuulla, jolloin kokonaisia perheitä muutti kalamajoille. Samassa pienessä majassa saattoi asua useita perheitä.

Silakka suolattiin itse tehtyihin tynnyreihin, ja ne myytiin lokakuussa Helsingin silakkamarkkinoilla. Saaduilla tuloilla ostettiin välttämättömät tarvikkeet talveksi. Elämä saattoi olla ankaraa. Tarinat kertovat miten liian myöhäiseksi jäänyt kotiin paluu päätyi myrkyssä haaksirikkoon, tai myyntitulot tuli tuhlattua ennen tarpeellisten hyödykkeiden ostoa.

Kökarista Helsinkiin kertyi matkaa suuruusluokkaa 150 nm (300 km) ja sama matka takaisin aikana, jolloin esiintyy sumua ja syysmyrskyt jo pauhaavat. Talonpoikaisvene ei ole parhaita kryssijöitä (tuuleen nousijoita), navigointimenetelmät olivat yksinkertaisia ja virheille alttiita,  kartat suuntaa antavia sekä merimerkit harvassa, joten myyntimatka on ollut uskallusta, taitoa ja voimia vaativa seikkailu.

Esillä oli useita veneitä ja runsaasti venemoottoreita. Yksi vene oli hylkeen pyyntiin tehty kookas kulkija, jossa kajuuttana oli vain paksu puuvillakangas. Kolme-neljä miestä lähti keväällä hylkeenpyyntiin, jossa viipyivät muutaman viikon ja asuivat sen ajan tuossa veneessä, mm. keittivät ruokansa spriikeittimellä. Aluksi hevoset vetivät venettä avomerelle niin pitkälle kuin jäät kantoivat – entä sitten, kun eivät enää kantaneet – hevoset, mietin.

Yksinäiset naiset elivät vanhuuttaan pienissä torpissa eri puolilla saarta. Yksi näistä naisista oli Lina, jonka esineistöä on tässä pienessä torpassa. Linan tarinaa täällä ei kerrottu, mutta yksinäisyyden syyt lieneevät olleet moninaiset, ehkä yksi yleisimmistä puolison kuolema.

Helsingistä Kökariin muuttaneen kuvataiteilijan Elisa Matikaisen töitä on esillä näyttelyssä ”Yö” Galleria Stensalissa 15.8. asti joka päivä.

HAMNÖN SAARI

Kökarin fransiskaaniluostari sijaitsee Hamnön saarella, joka on vilkkaan merireitin varrella ja kahden suojaisan sataman läheisyydessä. Kökarin luostari mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1472, mutta munkit tulivat Hamnön saareen ilmeisesti jo 1300-luvulla ja toimivat saaressa pysyvästi 1300-luvun lopusta lähtien.

Luostarin toiminta loppui viimeistään uskonpuhdistukseen (reformaatio 1527) 1530-luvulla, jonka jälkeen rakennukset rapistuivat nopeasti. Kirkon torni romahti 1600-luvulla kovassa kaakkoismyrskyssä vaurioittaen kirkon katon eikä rakennusta enää korjattu. Sen sijaan käyttökelpoinen materiaali kuten esim. tiilet siirrettiin uusiin kohteisiin, ehkä Kastelholman linnan lisärakennuksiin.  Arvokas esineistö kuljetettiin Tukholmaan (Kustaa Vaasa takavarikoi kirkon omaisuutta). Samalle paikalle rakennettiin uusi kivikirkko runsas sata vuotta myöhemmin.

Kökarin kirkko sijaitsee Hamnön saarella. Se on pyhitetty Jeesuksen äidinäidille Pyhälle Annalle. Nykyinen kirkko on rakennettu vuosien 1769 ja 1784 välillä. Tätä ennen paikalla on ollut kolme puukirkkoa ja yksi kivikirkko (fransiskaaniluostarin kirkko).

Nykyinen kirkko on jyrkkälappeinen satulakattoinen pitkäkirkko, jonka länsipääty oli perinteinen suorakulmainen ja itäpääty kolmitaitteinen aumattu. Mereltä päin väylältä näkyy vain kirkon punainen katto, maalta päin myös valkoiseksi kalkitut seinät.

Kirkossa on useita esineitä Kökarin vanhasta puukirkosta: isokokoinen krusifiksi, uhrilipas, vanha alttaritaulu ja saarnatuolin yläpuolella roikkuva puinen pelikaani. Ehtoollista esittävä alttaritaulu on vuodelta 1803.

Kirkon etuosassa on kastemalja 1200-luvun alusta. Sen kerrotaan löytyneen luostarikirkon seinämuurista.

Perimätiedon mukaan laiva on pienoismalli turkkilaisesta merirosvolaivasta, jonka on rakentanut kökarilainen merimies Johans Ollen Karlbystä. Merihädässä ollut merimies on rukouksessaan luvannut lahjoittaa sen kirkolle palkaksi hengestään. Votiivilaiva tarkoittaa usein merihädässä rukouksessa kirkolle luvattua lahjaa pelastumisesta, kun taas kirkkolaiva on kirkkoon tehty koriste esine – niin muistan lukeneeni.

Saarnastuolin päällä roikkuu puinen pelikaani. Sen tarinaa en tiedä, mutta lienee eksoottinen, kaukaisista maista.

Yövyimme Brudhäll hotellissa, kun ei enää ollut tilaa Antons Gästhemissä, jossa olemme yöpyneet aikaisemmilla kerroilla. Ruoka oli hyvää, mutta huone oli kolmelle pieni ja äänieristys olematon. Paikka ja rakennuksen arkkitehtuuri ulkoapäin ovat kauniita.

Källskär Kreivin saari ulkomeren laidalla sai tältä kerralta jäädä väliin, sillä sää oli huono: oli tosi kylmä tuuli ja vähän vettä vihmoi – sadetakki kyllä oli, mutta villapipo jäi kotiin. Olisin taas halunnut nähdä saaren uskomattoman kauniit kalliot, rakennukset, puutarhat ja Hermes patsaan. Joku toinen kerta sitten.

Täältä matka jatkuu Ahvenanmaan pääsaarelle. Jäi hyvä fiilis, Kökari on viehättävä – palaamme taatusti taas uudelleen.