Retkiä Merellä ja Maalla - Isot Reissut Edessäpäin

CANILLAS DE ALBAIDASTA NAUVOON

CANILLAS DE ALBAIDASTA NAUVOON

Tämä talvikausi on ollut poikkeuksellinen monella tavalla. Koronavirus (SARS-CoV-2) on vaikuttanut tietysti elämään Espanjassakin. Pandemia on tuonut monenlaisia elämää rajoittavia sääntöjä, joita on noudatettu, kun ovat noudatettaviksi tarkoitettukin. Rajoitukset ovat olleet vähäisempiä kuin keväällä 2020, mutta rajoituksia on ollut paljon, ja suurin osa ihmisistä noudattavat niitä tunnollisesti: maskipakko kaikkialla kodin ulkopuolella, kokoontumis- ja liikkumisrajoituksia. Meitä koski myös se, että ilman pätevää syytä ei saa matkustaa provinssista tai itsehallintoalueesta toiseen, kahdesti oli voimassa myös kahden viikon liikkumisrajoitus niin, että pikku kaupungistamme ei saanut lähteä pois, rajat oli suljettu, ja oli myös ulkonaliikkumiskielto yöaikaan. Aina tietysti on olemassa ihmisiä, joille yhteisen hyvän ymmärtäminen on vaikeaa ja jopa mahdotonta.

Miten pandemia näkyi katukuvassa: hiljaista oli, kaunista silti.

Tähän talvikauteen tuli myös asunnon vaihto vaikka sen piti toteutua jo vuosi sitten – tuli mutkia matkaan. Mielenkiintoiseksi ja haastavaksi sen teki pandemia siinä mielessä, että esim. huonekalujen saatavuus on ollut huonoa: tuotteet ovat olleet loppu eikä uusista toimituksista ole ollut varmuutta, kun kysyntä on ollut suurta, ja tarjonta pientä. Esimerkiksi tilasin vaatekaapin naapurikaupungista (Competa) ideana, että läheltä hankittu on ekologinen valinta. Kaappia ei kuulunut luvattuun aikaan, joten kyselin sen perään: kaappi tuleekin Brasiliasta ja siellä koronavirusinfektio on verottanut työvoimaa – on tuotantovaikeuksia. Lopulta kaappi tuli kuukauden myöhässä, ja se piti sitten myös itse koota – vain puolenpäivän työ.

Talon terassilta on näkymä kauas laaksoon aina Välimerelle asti, joskus sopivalla säällä myös Marokon Rif-vuoristo näkyi.

Tällä kerralla matkaa piti suunnitella tavallista tarkemmin. Euroopan maat ovet ehtineet päättää, miten parhaiten rajoittaa pandemian leviämistä ja miten jopa tukahduttaa se. Näihin rajoituksiin on lisätty testaus: minkälainen testi ja kuinka pitkään se on voimassa missäkin paikassa. Tämä lisäsi logistiikan vaativuutta etenkin, kun olin suunnitellut liikenteellisistä syistä Saksan läpi ajon sunnuntaille: on vain vähän rekkaliikennettä, rekat kun eivät saa kuin erityisperusteluista (tuoretavarakuljetus tms.) ajaa sunnuntaisin, mutta testauspaikat ovat kiinni viikonloppuisin.

Matkaa siirrettiin pääasiassa Suomen lumisten olosuhteiden (autossa kesärenkaat) ja koronatilanteen vuoksi vajaalla kuukaudella eteenpäin. Matkaviikonpäivätkin sopivat paremmin testauksia ajatellen.

Reitin suunnittelun idea on tälläkin kerralla helppoa: valitaan lyhin, selkein ja tutuin reitti, eli reitti, joka on ajettu moneen kertaan. Nyt vaan ei pysähdytä eläytymään Lyonin eikä minkään muunkaan kaupungin tunnelmaan – tosi harmi, sillä käymisen arvoisia paikkoja on paljon.

Tuleva matka on pitkä, lähes 3.000 km ja mutkikas – parasta suunnitella hyvin.

Matkaa olimme järjestelleet tietysti jo pitkään. Viimeisinä päivinä tehtiin loppusiivousta ja pakattiin auto silläkin uhalla, että jotakuta kiinnostaa auton sisältö. Vaikka tämä on vain pieni kaupunki eikä ole turistiaika, mahdollisuus on hyvä pitää mielessä – siis arvokkaimmat tavarat autoon vasta lähtö aamuna.

Edellisenä päivänä käytiin Nerjassa laboratoriossa, jossa otettiin COVID-19 PCR-näyte.

Näytteenottoaika laboratorioon oli varattu netistä lähtöä edeltäväksi päiväksi. Toki ensin olin varmistanut, että testituloksen saa 12 tunnin kuluessa sähköpostiin niin kuin yrityksen nettisivuilla oli luvattu. Negatiivinen PCR-testitulos tarvitaan Ranskan rajalla. Ranska vaatii, että maahan tulijalla on enintään 72 tuntia vanha testitulos. Pikatesti (antigeenitesti) ei kelpaa.

Näytteenotto sujui nopeasti, mutta huomiota kiinnitin siihen, että kun näyte tulee ottaa nenänielusta eli aivan nenän takaosasta, näyte otettiin alakuorikon etupäästä, aivan nenän etuosasta. Testitulos tuli sähköpostiin 10 tunnin kuluttua, ja se oli negatiivinen. Ainahan sitä vähän tulos jännittää, elimistössä voi olla virusta tai myös väärän positiivisen tuloksen mahdollisuus on olemassa vaikka se onkin hyvin pieni.

https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/oireet-ja-hoito-koronavirus/koronavirustestit

Vuoristomaisema on ollut kaunis, vihreä ja kukkivia puita, pensaita sekä maanpeittokasveja.

Mitä jäi taakse? Talvi on ollut tavanomaista kylmempi, mutta lunta ei sentään ole satanut kuin vuorten huipuilla. Alhaisin lumiraja taisi olla 800 metrissä (kylä n. 600 m korkeudessa), ja se lumi suli pois vuorokaudessa. Toki on ollut myös lämmintä ja aurinkoista. Sadetta on ollut sopivasti, niin että luonto näyttää oikein vehreältä, ja on ollut runsaasti kukkivia puita ja pensaita valkoisia ja keltaisia, viimeaikoina myös punaisia unikkoja. Mutta matkaan. Matkaan oli hyvä lähteä siksikin, että sain hyvän ”talonmiehen” huolehtimaan talosta kesän ajaksi.

Andalusiasta Kastilia-La Manchan kautta Valenciaan

TIISTAI 20.4.2021 | Canillas de Albaida – Betera/Valencia/Espanja | 659 km


SÄÄ
: Aamu oli aurinkoinen ja lämmin (+17). Lämpötila kohosi vähitellen niin, että Valenciassa oli jo +22.

Canillas de Albaida – Nerja – Granada – Jaen – Valdepenas – Manzanares – Tomelloso – Betera/Valencia

Auto starttasi klo 10:15. Ajettiin alas rannikolle kapeaa mutkaista vuoristotietä niin kuin monta muutakin kertaa. Miten vuoristomaisema voikaan olla kaunis näin keväällä: kaikki vihreää, vihreän eri sävyjä, ja seassa kukkasia, enimmäkseen keltaisia, ripaus punaista.

Tällä kerralla ajoimme ylängön kautta Valenciaan. Reitti kulkee lähelle Madridia, ja sieltä kääntyy takaisin rannikolle. Olemme kulkeneet tätä reittiä kahdesti aikaisemminkin. Vaikka se on hitusen muita mahdollisuuksia pidempi, sen etuna ovat kauniit maisemat ja rauhallinen liikenne, tosin taukopaikatkin ovat harvassa.

MAISEMAT: Rannikkoseutu Nerjan ympärillä on täynnä avokadopuita ainakin 600 m korkeuteen asti – seutu taitaa olla Euroopan avokadoaitta. Rannikolta käännyimme pian kohti sisämaata, nousua oli kymmeniä kilometrejä kohti Granadaa. Ei tarvinnut ajaa pitkälle, kun jo alkoi näkyä lumipeitteisiä vuoria, Sierra Nevada (3.478 m) oli vielä osittain talviasussa. Näitä näkymiä voi ihailla aina siihen asti, kunnes ohitimme Granadan.

Maisema oli aluksi vuoristoista, paikoin seassa oliiviviljelmiä.

Sitten olikin jo kivuttu ylängölle (Meseta), joka sijaitsee n. 600 m korkeudessa ja käsittää puolet Espanjan pinta-alasta. Ylänköä oli tämän päivän reitillämme n. neljän sadan kilometrin matkalla. Ennen Valenciaa tuli vielä matala vuoristoalue, mutta ei enää lumisia huippuja, mutta sen sijaan näkyi tuulipuistoja, useita n. 20 tuulimyllyjen ryppäitä.

Aluksi näkyi silmän kantamattomiin oliivilehtoja, niiden lomassa Bodegoja, joissa oliivit puristetaan öljyksi. On monta työvaihetta ennen kuin öljy on ruokapöydässä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Oliivi%C3%B6ljy

Espanjan symboli, Toro de la Carretera eli “teiden härkä” on alun pitäen ollut Veterano Brandyn mainos, mutta vähitellen niistä on tullut Espanjan kansalle kulttuurinen ja taiteellinen perintö. Nykyiset härät ovat metallisia, 14 m korkeita. Niitä on 90 kappaletta eri puolilla maata.

Oliivipuut oli leikattu sadon korjuun jälkeen, ja nyt ne poltettiin – savua nousi sieltä täältä – ei kovin ilmastoystävällistä, mutta ehkä oksat on hyvä polttaa ehkäisemään kasvitautien leviämistä.

Kun oliivilehdot päättyivät, tulivat viinitarhat, joita kesti myös pari sataa kilometriä. Välillä oli edelleen oliivipuita, mantelipuita ja sitruspuita.

Espanja on maailman suurin oliiviöljyn tuottaja 50 % osuudella. Tämä on helppo uskoa, kun vähän ajelee maaseudulla, ja 75 % oliiviöljystä tuotetaan Andalusian alueella. https://fi.wikipedia.org/wiki/Oliivi%C3%B6ljy ja https://espanja.com/ajankohtaista/oliivioljyssa-laatu-maistuu/

Ylängöllä oli välillä niittyjä, joissa laidunsi lampaita mukanaan usein kaksi paimenkoiraa ja paimen. Katraita oli paljon ja katraassa satoja lampaita. Yhdessä kohdassa laitumella näkyi mustia härkiä – ovatko nämä niitä, joita käytetään härkätaisteluissa – saattavat hyvinkin olla, sillä ne ovat määrättyä rotua ja kasvatetaan tietyllä alueella, joka on jossain täällä Madridin eteläpuolella.

Maa oli vehreää talven jälkeen, maa-aines paikoin tiilenpunaista, punaista okraa, – tosi kaunis väri, joka tekee maisemasta iloisen. Keltaisia kukkia, kukissa olevia hedelmäpuita siellä täällä – ihana sitruspuun kukan tuoksu tuntui autossakin.

Kumpareisella ylängöllä näkymä ulottuu kymmenien kilometrien päähän – nähdä avarasti kauas on huikea kokemus kerta toisensa jälkeen.

VIINIALUEET: Valdepena on kuuluisa viinialue, sen pohjoispuolella ja ympärillä on La Manchan viinialue, siitä itään päin Utiel Requenan alue ja sitten Valencian viinialue.

Matka kulki viiden viinialueen kautta: Valdepenas, La Mancha, Manchuela, Utiel-Requena ja Valencia.

La Manchan alue väitetään maailman suurimmaksi yhtenäiseksi viinialueeksi. Ilmasto on tyypillistä mannerilmastoa: talvisin kylmää ja kesäisin hyvin kuumaa. Maaperä alueella on karkeaa savimaata.

Alueen valkoisista rypäleistä saadaan kevyitä valkoviinejä. Rypäleinä paikallinen Airén, Macabeo, Chardonnay ja Savignon Blanc. Nämä viinit maistuvat hyvin paikallisen juuston kylkiäisenä, sanotaan. Viini ja juusto on hyvä yhdistää sopuisaksi pariksi hyvän nautinnon saamiseksi. Yhdistä viini ja juusto oikein: https://winefolly.com/wine-pairing/wine-cheese-pairing-ideas/

Valdepeñas sijaitsee täysin La Manchan viinialueen sisällä. Tämä on kuitenkin itsenäinen alue historiansa ja viiniensä erityisyyden vuoksi. Alueella on mannerilmasto kuten La Manchan alueella.

Viiniköynnöksiä oli monen näköisiä, korkeita puumaisia tai paksurunkoisia kasvaen aivan lähellä maan pintaa tai pitkiä ohutvartisia, jotka oli sidottu riveihin juokseviin lankoihin. Osassa oli jo vaalean vihreät lehdet, toiset vielä ilman lehtiä.

 

Osa viiniköynnöksistä on paksuvartisia ja lähellä maanpintaa kasvavia.

 

Viinibodegoissa rypäleet jalostetaan tutuksi tuotteeksi, mutta pieni osa rypäleistä käytetään tuoreina, osa kuivataan rusinoiksi.

VALENCIA on itsehallintoalue ja itsehallintoalueen pääkaupunki, joka on Espanjan kolmanneksi suurin (800.00 asukasta) Madridin ja Barcelonan jälkeen. Roomalaiset perustivat kaupungin runsas 100 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Jo tämä ennakoi, että kaupungissa on paljon vanhaa. Vanhassa kaupungissa on goottilaistyylisiä rakennuksia vuosilta 1500 – 1700, komeimpana niistä katedraali.

Minun mielipaikkani olisi taatusti vanha kaupunki. Ehdottomasti pitäisi käydä kauppahallissa (Mercado Central) ja katedraalissa katsomassa Graalin maljaa, josta Jeesus ja apostolit joivat viimeisellä ehtoollisella – maljalla on tietysti kaiken parantava vaikutus. Modernista arkkitehtuurista valitsisin 2004 valmistunut taide- ja tiedekeskuksen (Ciutat de les Arts i de les Ciències), jonne pitäisi mennä auringonlaskun aikaan.

Tulikin jo selväksi, että en ole koskaan käynyt Valencian vanhassa kaupungissa eikä nytkään voi poiketa tämän pandemiatilanteen takia. Jos syksyllä on hyvä tilanne, niin silloin sinne on hyvä pysähtyä muutamaksi päiväksi.

Viinitankkeja. Viiniä tuotetaan paljon, 35 miljoonaa hehtolitraa (1 hl = 100 l) vuodessa. Tästä määrästä vientiin menee n. 22 miljoonaa hehtolitraa. Espanjalainen itse kuluttaa viiniä 20 litraa henkilöä kohti vuodessa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Viinintuotanto_Espanjassa

TAUOT: Runsaan kahden tunnin ajomatkan jälkeen oli tauko. Ravintolassa join cafe solon, tummaa, voimakasta, täyteläistä ja pehmeää – kyllä espanjalaiset osaavat kahvin keittää. Toinen tauko pidettiin taas runsaan kahden tunnin kuluttua. Tankattiin, pestiin auton ikkuna itikan jäljistä ja syötiin eväitä. Olisi ollut hyvä pitää kolmaskin tauko sillä väsymys alkoi hiipiä loppumatkasta.

LIIKENNE: Odotusarvo oli, että liikenne nykyään on tavanomaista hiljaisempaa. Valittu reitti myös takasi, että ruuhkia ei matkan varrelle ilmestynyt. Matkan kesto nyt ei ollut kriittinen vaikka liikkeelle lähdimme aika myöhään, sillä ulkonaliikkumiskielto on voimassa vasta klo 22:00 lähtien, toisin oli Ranskassa. Kauniita maisemia oli koko matkan – maisemat vaihtuivat jatkuvasti sopivin välein. Ruuhkia tosiaan ei ollut – ajo oli leppoisaa. Tämä oli koko matkan ehkä leppoisin ja ehkä myös kaunein osuus.

Pata Negra on yksi yleisimmistä viinimerkeistä.

HOTELLI: Yövyimme tutussa golf-hotellissa (AD-HocPark) joka on kaupungin ulkopuolella maalaismaisemassa lähellä Beteran vanhaa kaupunkia. Asiakkaita oli paljon – paljon autoja parkkipaikalla, enemmän kuin edellisillä kerroilla.

MITEN KORONA NÄKYI: Korona huomioitiin, mutta ei ihan niin tarkasti kuin syksyllä – on ehkä ymmärretty paremmin, mikä on keskeisintä: maskipakko, etäisyydet, käsidesi, hissiin vain yksi henkilö/samassa huoneessa asuvat, plexi virkailijan ja asiakkaiden välillä, pankkikorttipääte pyyhittiin ennen käyttöä, hyvä tuuletus, ravintolatilassa syötiin, mutta henkilöitä oli vain muutama isossa tilassa ja pöydät olivat etäällä toisistaan ym. Hotellissa oli autojen määrästä päätellen paljon asiakkaita, mutta heitä näkyi vain vähän, oleskelivat huoneissaan niin kuin tilanteeseen sopi.

MATKA JATKUU