ENSIVISIITILLÄ CORDOBASSA
Oli tiedossa, että Cordoba on hyvin, hyvin vanha kaupunki, ja että se on ollut ammoisina aikoina Euroopan sivistyksen keskus.
Cordoba on Andalusian itsehallintoalueella vuoriston ympäröimällä tasangolla, joka on runsas 400 m merenpinnan yläpuolella. Siellä vallitsee mannerilmasto: kesät ovat kuumia ja talvet leutoja. Nykyään Cordobassa on vajaat 330 000 asukasta. Kaupunki on Guadalqvir-joen rannalla sen mutkassa, monien kulkureittien risteyskohdassa. Keskiajalla sinne pääsi jopa laivalla, mutta ei enää nykyään.
Vähän historiaa
Cordiba on hyvin vanha kaupunki, mutta Cadiz on vielä vanhempi – vajaa 1 000 v vanhempi. Rooman keisari Julius Caesar perusti Cordoban 150-luvulla ennen ajanlaskun alkua, ja siitä tuli Rooman Hispanian provnssin (Hispania Ulterior Baetica) pääkaupunki. Länsi-Rooman hajottua Vandaalit pitivät lyhyen aikaa kaupunkia hallussaan 400-luvulla kunnes Visigotit eli länsigootit (germaanien heimo) ottivat kaupungin haltuunsa 500-luvulla.
Muslimit valloittivat (Muslim conquest) Iberian niemimaan 600-luvulla, ja hallitsivat siellä n. 800 vuoden ajan. Alkuperäinen vahva Cordoban kalifaatti käsitti runsaan puolet Iberian niemimaasta. Sisäisten riitojen ja sisällissodan seurauksena kalifaatti pirstoutui taifoihin, pieniin pikkuvaltioihin, jolloin kristityillä oli hyvät mahdollisuudet vallata niemimaa pala palalta takaisin.
Kristityt alkoivatkin vähitellen vallata Iberian niemimaata takaisin (reconquest): ensimmäiseksi Alfonso VI valtasi Toledon v. 1084. Ferninand III valloitti Cordoban v. 1236, sitten vallattiin Malaga v. 1487, Almeria v. 1489, ja viimeinen kaupunki, Granada v. 1492.
Sivistys oli huipussaan
Kalifaatin asukkaista vain pieni osa oli arabitaustaisia. Muslimien kaudella Cordoban kalifaatissa asui myös kristittyjä ja juutalaisia. Toisuskoiset alamaiset saivat pitää uskontonsa, oikeusjärjestyksensä ja kielensä, mutta uskonnollisia ulkoisia tunnuksia ei suvaittu. Asukkaiden piti maksaa kalifaatille veroa, mutta toisuskoisten oli maksettava korkeampaa veroa – maurit osasivat hyödyntää vierasuskoisten osaamisen ja rikkaudet. Talous perustui kauppaan, kehittyneisiin maanviljelytekniikoihin ja korkeatasoiseen käsityöosaamiseen.
Kalifi Al-Hakam II:n (915-976) aikana kaupunki oli kukoistuksensa huipulla. Kaupungissa oli 500 000 asukasta (tuolloin maailman suurin kaupunki). Córdoban kalifaatti on tunnettu filosofiasta, tieteestä sekä antiikin teosten kääntämisestä kreikasta latinaksi, jolloin ne olivat myös keskiaikaisen Euroopan käytettävissä. Al-Hakam II perusti kirjaston, jossa oli parhaimmillaan 40 000 nidettä (käsin kopioituja), aikana, jolloin ei vielä ollut kirjapainoa (painokone tuli vasta 1400-luvulla). Tuohon aikaan kaupungissa oli monta muutakin kirjastoa, yhteensä 70. Vertailun vuoksi: kahdessa ei-islamilaisessa maailman suurimmassa kirjastossa oli samaan aikaan vain noin 2 000 teosta.
Hyvä ei kestä koskaan ikuisuutta: 1100-luvulla radikaalin islamin vallattua alaa, juutalaisia ja kristittyjä alettiin vainota ja ajaa pois maasta. Arvatenkin tuolloin alkoi myös sivistyksen taso laskea, iso osa sivistyksestä katosi, kaupunki tosin säilyi koulutuksen ja kirjallisuuden keskuksena.
Mitä kukin rakensi?
Puente Romano on alunperin roomalaisten rakentama. Roomalaisten insinööritaito oli korkeatasoista, ja he rakensivat Cordobaan sillan Guadalquivirin joen yli jo 100-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Se on edelleen käytössä – tietysti moneen kertaan kunnostettu. Suuren remontin siltaan tekivät maurit. Viimeinen suuri remontti on tehty v. 2006. Myöhemmin keskiajalla rakennettiin sillalle johtava portti (Puerta del Puente). Nykyään sillassa on 16 holvikaarta, se on 247 m pitkä ja 9 m leveä. Nykyään Guadalquivirin joen yli on kahdeksan siltaa. Roomalainen silta on suosittu kävelyreitti: perjantai-iltana ja lauantai-aamulla silta oli täynnä väkeä.
Quadalqvirissä on alun perin roomalaisten keksimä ja rakentama pyörä, joka nosti vettä kaupunkiin. Taru mukaan pyörä piti toimiessaan ääntä (melua) ja kerrotaan, että se häiritsi Isabelin yöunia. Hänen käskystään pyörän käynti lopetettiin, ja vedet alettiin taas kantaa ämpäreillä.
Visigoottien kuningas (King Liuvigild) perusti kaupunkiin useita kirkkoja, mm. Basilica of St. Vincent Martyrin. Nykyään vanhan kaupungin alueella on laskujeni mukaan 17 kirkkoa Mezquitan lisäksi.
Muslimit rakensivat mm. moskeijan, ison kirjaston, ja ainakin linnoituksen.
La Mezquita-katedraali
Moskeijan rakentaminen alkoi muslimikaudella vuonna 785 berberihallitsija Abd al-Rahman I:n aikana. Paikalla oli ollut sitä ennen roomalainen temppeli ja Visigoottien kristillinen kirkko. Rakentaminen kesti vuosisatoja, aluksi 200 vuotta. Arkkitehtuuri kopioitiin Jerusalemin Kalliomoskeijasta, joka valmistui v. 691. Moskeija muistuttaa myös Damaskoksen Umaijadi-moskeijaa. Moskeijaa laajennettiin kolmeen otteeseen, aina kun oli tarvetta. Lopulta moskeijan koko oli suurimmillaan 24.000 neliötä, johon mahtui 42 000 rukoilijaa. Rakennuksessa oli enimmillään 1 013 pylvästä, mutta katedraalin rakentamisen jälkeen enää 856 pylvästä.
Moskeija-käsittämätön rakennelma
Kaikista sykähdyttävin näky on pylväsmetsä punavalkoisine kaksoisholvikaarineen. Kaksoisholvikaarien pylväät ovat erinäköisiä. Niiden rakennusmateriaalina on käytetty graniittia, jaspista (rautaoksidin punaiseksi, keltaiseksi tai vihreäksi värjäämää silikaattikiveä), marmoria ja onyksiä (raidallista piilokiteistä kvartsia).
Jo tuolloin tunnettiin maankuoren liikkeet, ja lujuuslaskelmia osattiin tehdä, sillä pylväisiin laitettiin paksut lyijylevyt vaimentamaan maankuoren liikkeiden voimia. Rakennus onkin kestänyt vuosisatojen aikana tapahtuneet järistykset, myös Lissabonin vuoden 1755 suuren järistyksen.
Moskeijan yksi erikoisuuksista on Mihrab, paikka joka osoittaa rukoussuunnan (qiblan) eli missä suunnassa on Mekka. Tässä tapauksessa suunta on Etelään vaikka Mekka on täältä kaakkoissuunnassa. Miten runsas tuhat vuotta sitten tätä suurempi tarkkuus suunassa olisi voitu määrittää, mietin?
Moskeija oli aikansa monitoimitila: rukousten lisäksi siellä hoidettiin opetusta, ja al-Andalusin lakia ja järjestystä.
Kristittyjen valloitettua Cordoban vuonna 1236, moskeija pyhitettiin kristilliseksi katedraaliksi ja siihen alettiin lisätä kristillisen kirkon rakenteita kuten kappeleita. Moskeijan keskelle rakennettiin vuonna 1523 renessanssityylinen katedraalin keskilaiva. Rakennuttajana oli Pyhän saksalais-roomaalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle V (1519-1556), joka tunnetaan Espanjan kuninkaana nimeltä Kaarle I (1516-1556). Kerrotaan, että Kaarle katui myöhemmin rakennushankettaan: ”Ainutkertainen on tuhottu sillä, mitä on kaikkialla”.
Katedraali on näkemisen arvoinen. Siinä on mm. iso kuori, jossa on 120 kuorituolia. Ne on veistetty Karibialta tuodusta mahongista. Kukin tuoli on kuin pieni taideteos.
Mezquitassa on huomattava määrä portteja: Länteen kahdeksan, Itään yhdeksän, Pohjoiseen kaksi porttia, ja Etelään neljä parveketta.
Alcazar de los Reyes Cristianos
Maurit rakensivat Mezqitan viereen linnoituksen, jossa asui kalifi. Linna oli yhteydessä Mezquitaan sillan avulla, jota kautta kalifi kulki moskeijaan välttäen liian läheisen kosketuksen cordobalaisiin. Kristityt valloittajat (Alfons XI) rakensivat linnoituksen tilalle kuninkaanlinnan (1327-1328), mutta tietysti jotain vanhaakin jäi jäljelle.
Linna oli kuninkaiden käytössä vain vuosina 1482-1490. Palatsia laajennettiin 1300- ja 1400-luvuilla puutarhalla ja kylpylällä.
Tiedetään, että Kolumbus kävi linnassa tapaamassa Isabellaa useaan otteeseen antaen tälle raportteja matkoistaan, ja tietysti anoen rahoitusta yhteensä kolmelle matkalleen. Vierailuilla saattoi olla myös muita henkilökohtaisempia syitä. Linnassa on tästä muistuttamassa Kolumbuksen rintakuva.
Linnassa on hevostallit, jossa on vielä 70 kookasta valkoista hevosta. Yleisön iloksi ratsastusesityksiä on viikoittain. Käymässämme tallissa oli tuona hetkenä hääjärjestelynäyttely joten varsinaisessa tallitoiminnassa on vain osa aikaisemmasta.
Alcazar toimi aluksi lyhyen aikaa kristittyjen kuninkaiden palatsina, sitten inkvisition päämajana ja 1800-luvulla vankilana, nykyään museona. Linna vaikuttaa pieneltä ja vaatimattomalta, mutta sen sijaan puisto vesialtaineen on vaikuttava näky. Espanjan inkvisitiolaitos perustettiin vuonna 1478 ja se lopetettiin vasta vuonna 1834. Sen ehkä todellisuutta huonommasta maineestaaan huolimatta espanjalaisten on täytynyt elää koko tuo aika, yli 300 vuotta, suuren pelon vallassa.
Inkvisition tuomiot pantiin täytäntöön katkaisemalla kaula, kuristamalla ns. rautakauluksella tai elävänä polttamalla.
Judería de Cordóba
Historiallisessa keskustassa on kortteli, jossa juutalaiset asuivat 900-luvulta 1400-luvulle. Se on kapeiden katujen ja aukioiden labyrintti, jonka pääkatu on Calle de los Judíos. Tämän varrella on 1300-luvulta peräisin oleva synagoga, joka on nykyään museona. Synagogan seiniä koristaa mudejar-tyyliset stukko koristeet – arkkitehtuuri ylitti uskontojen rajat. Nykyään kaupungissa asuu vain muutamia juutalaisia perheitä.
Stukko on seinien koristeluun käytetty materiaali, jota valmistetaan kipsistä, kalkista, hiekasta, vedestä sekä väreistä. Se on halvempaa ja helpommin muotoiltavissa kuin marmori, mutta marmoria nopeammin rapautuvaa.
Calleja de las Flores, kukkien koristama umpikuja on Cordoban klassinen näkymä. Seiniä koristavat kukka-amppelit ja kujalta näkyy Mezquita-katedralin kellotorni – ehkä kaupungin kuvatuimpia näkymiä. Cordobassa patioita on runsaasti, ja ne ovat kuuluisia – Pationäyttelyt pidetään toukokuun puolivälissä, vuomma 2019 toukokuun 9. ja 10. päivä.
Taiteilija Julio Romero Torres on kaupungin suuri taiteilija. Hän oli Salvador Dalin ja Picasson aikalainen mutta ei yltänyt heidän tasolle. Hänellä on kaupungissa oma kotimuseo. Siellä on vaivatonta piipahtaa sillä teoksia on vain muutamia.
Kaikissa espanjalaisissa kaupungeissa on Plaza Major, niin Cordobassakin: Plaza de la Correderas, joka on peräisin 1600-luvulta. Se on nykyäänkin kaupungin tapahtumien näyttämö. Siellä mm. toimii aamuisin vihannestori, mutta se on ollut myös härkätaistelujen areena ja sitäkin aikaisemmin siellä poltettiin inkvisition tuomitsemia ihmisiä roviolla.
Paljon tuli nähtyä, mutta enin jäi näkemättä. Kaupungista sai yleiskäsityksen, mutta miljoonat yksityiskohdat jäivät seuraavaan kertaan. Historiallinen kaupungin keskus on pieni, kävellen hallittava, tosin sokkeloinen, johon voi helposti eksyä, mutta löytää kyllä pian ulos. Se oli erittäin tunnelmallinen ja omalla tavallaan hyvin kaunis. Siellä on tavattoman paljon kauniita sisäpihoja, joihin teki mieli pujahtaa vaikka kupposelle kahvia tai lasilliselle hyvää paikallista viiniä.
Cordobaan pitää palata vielä monesti uudelleen.
Hyvin onnistuneen matkan järjesti Con Corazonmari (ks. FB) Velez Malagasta ja loistavana oppaana kaupungissa oli suomalainen Mandi Lonka. Heille suurkiitos!