Retkiä Merellä ja Maalla - Isot Reissut Edessäpäin
TORSTAI 22.4.2021 | Nimes/Ranska – Thionville/Luxemburg | 731 km SÄÄ: Aurinkoa, lämpötila aamulla +13, korkein päivälämpötila oli +19. Lähdimme liikkeelle varhain klo 8:28, silloin kun muutkin lähtivät, he töihin, me kohti Pohjoista ja Suomen kotia. Yllätyksekseni huomasin pian lähdön jälkeen, että aurinko paistaa ihan väärästä […]
KESKIVIIKKO 21.4.2021 | Betera/Valencia/ Espanja – Nimes/Ranska | 733 km SÄÄ: Aamulla oli poutaa, mutta pilvistä, lämpötila +15 astetta. Myöhemmin päivällä ja iltapäivällä satoi, ja samalla lämpötila laski +12 asteeseen, mutta illemmalla sade lakkasi ja lämpötila nousi +16 asteeseen. MAISEMIA: Ajetaan pitkin rannikkoa. Välimeri näkyy […]
Tämä talvikausi on ollut poikkeuksellinen monella tavalla. Koronavirus (SARS-CoV-2) on vaikuttanut tietysti elämään Espanjassakin. Pandemia on tuonut monenlaisia elämää rajoittavia sääntöjä, joita on noudatettu, kun ovat noudatettaviksi tarkoitettukin. Rajoitukset ovat olleet vähäisempiä kuin keväällä 2020, mutta rajoituksia on ollut paljon, ja suurin osa ihmisistä noudattavat niitä tunnollisesti: maskipakko kaikkialla kodin ulkopuolella, kokoontumis- ja liikkumisrajoituksia. Meitä koski myös se, että ilman pätevää syytä ei saa matkustaa provinssista tai itsehallintoalueesta toiseen, kahdesti oli voimassa myös kahden viikon liikkumisrajoitus niin, että pikku kaupungistamme ei saanut lähteä pois, rajat oli suljettu, ja oli myös ulkonaliikkumiskielto yöaikaan. Aina tietysti on olemassa ihmisiä, joille yhteisen hyvän ymmärtäminen on vaikeaa ja jopa mahdotonta.
Tähän talvikauteen tuli myös asunnon vaihto vaikka sen piti toteutua jo vuosi sitten – tuli mutkia matkaan. Mielenkiintoiseksi ja haastavaksi sen teki pandemia siinä mielessä, että esim. huonekalujen saatavuus on ollut huonoa: tuotteet ovat olleet loppu eikä uusista toimituksista ole ollut varmuutta, kun kysyntä on ollut suurta, ja tarjonta pientä. Esimerkiksi tilasin vaatekaapin naapurikaupungista (Competa) ideana, että läheltä hankittu on ekologinen valinta. Kaappia ei kuulunut luvattuun aikaan, joten kyselin sen perään: kaappi tuleekin Brasiliasta ja siellä koronavirusinfektio on verottanut työvoimaa – on tuotantovaikeuksia. Lopulta kaappi tuli kuukauden myöhässä, ja se piti sitten myös itse koota – vain puolenpäivän työ.
Tällä kerralla matkaa piti suunnitella tavallista tarkemmin. Euroopan maat ovet ehtineet päättää, miten parhaiten rajoittaa pandemian leviämistä ja miten jopa tukahduttaa se. Näihin rajoituksiin on lisätty testaus: minkälainen testi ja kuinka pitkään se on voimassa missäkin paikassa. Tämä lisäsi logistiikan vaativuutta etenkin, kun olin suunnitellut liikenteellisistä syistä Saksan läpi ajon sunnuntaille: on vain vähän rekkaliikennettä, rekat kun eivät saa kuin erityisperusteluista (tuoretavarakuljetus tms.) ajaa sunnuntaisin, mutta testauspaikat ovat kiinni viikonloppuisin.
Matkaa siirrettiin pääasiassa Suomen lumisten olosuhteiden (autossa kesärenkaat) ja koronatilanteen vuoksi vajaalla kuukaudella eteenpäin. Matkaviikonpäivätkin sopivat paremmin testauksia ajatellen.
Reitin suunnittelun idea on tälläkin kerralla helppoa: valitaan lyhin, selkein ja tutuin reitti, eli reitti, joka on ajettu moneen kertaan. Nyt vaan ei pysähdytä eläytymään Lyonin eikä minkään muunkaan kaupungin tunnelmaan – tosi harmi, sillä käymisen arvoisia paikkoja on paljon.
Matkaa olimme järjestelleet tietysti jo pitkään. Viimeisinä päivinä tehtiin loppusiivousta ja pakattiin auto silläkin uhalla, että jotakuta kiinnostaa auton sisältö. Vaikka tämä on vain pieni kaupunki eikä ole turistiaika, mahdollisuus on hyvä pitää mielessä – siis arvokkaimmat tavarat autoon vasta lähtö aamuna.
Näytteenottoaika laboratorioon oli varattu netistä lähtöä edeltäväksi päiväksi. Toki ensin olin varmistanut, että testituloksen saa 12 tunnin kuluessa sähköpostiin niin kuin yrityksen nettisivuilla oli luvattu. Negatiivinen PCR-testitulos tarvitaan Ranskan rajalla. Ranska vaatii, että maahan tulijalla on enintään 72 tuntia vanha testitulos. Pikatesti (antigeenitesti) ei kelpaa.
Näytteenotto sujui nopeasti, mutta huomiota kiinnitin siihen, että kun näyte tulee ottaa nenänielusta eli aivan nenän takaosasta, näyte otettiin alakuorikon etupäästä, aivan nenän etuosasta. Testitulos tuli sähköpostiin 10 tunnin kuluttua, ja se oli negatiivinen. Ainahan sitä vähän tulos jännittää, elimistössä voi olla virusta tai myös väärän positiivisen tuloksen mahdollisuus on olemassa vaikka se onkin hyvin pieni.
Mitä jäi taakse? Talvi on ollut tavanomaista kylmempi, mutta lunta ei sentään ole satanut kuin vuorten huipuilla. Alhaisin lumiraja taisi olla 800 metrissä (kylä n. 600 m korkeudessa), ja se lumi suli pois vuorokaudessa. Toki on ollut myös lämmintä ja aurinkoista. Sadetta on ollut sopivasti, niin että luonto näyttää oikein vehreältä, ja on ollut runsaasti kukkivia puita ja pensaita valkoisia ja keltaisia, viimeaikoina myös punaisia unikkoja. Mutta matkaan. Matkaan oli hyvä lähteä siksikin, että sain hyvän ”talonmiehen” huolehtimaan talosta kesän ajaksi.
Andalusiasta Kastilia-La Manchan kautta Valenciaan
TIISTAI 20.4.2021 | Canillas de Albaida – Betera/Valencia/Espanja | 659 km
SÄÄ: Aamu oli aurinkoinen ja lämmin (+17). Lämpötila kohosi vähitellen niin, että Valenciassa oli jo +22.
Auto starttasi klo 10:15. Ajettiin alas rannikolle kapeaa mutkaista vuoristotietä niin kuin monta muutakin kertaa. Miten vuoristomaisema voikaan olla kaunis näin keväällä: kaikki vihreää, vihreän eri sävyjä, ja seassa kukkasia, enimmäkseen keltaisia, ripaus punaista.
Tällä kerralla ajoimme ylängön kautta Valenciaan. Reitti kulkee lähelle Madridia, ja sieltä kääntyy takaisin rannikolle. Olemme kulkeneet tätä reittiä kahdesti aikaisemminkin. Vaikka se on hitusen muita mahdollisuuksia pidempi, sen etuna ovat kauniit maisemat ja rauhallinen liikenne, tosin taukopaikatkin ovat harvassa.
MAISEMAT: Rannikkoseutu Nerjan ympärillä on täynnä avokadopuita ainakin 600 m korkeuteen asti – seutu taitaa olla Euroopan avokadoaitta. Rannikolta käännyimme pian kohti sisämaata, nousua oli kymmeniä kilometrejä kohti Granadaa. Ei tarvinnut ajaa pitkälle, kun jo alkoi näkyä lumipeitteisiä vuoria, Sierra Nevada (3.478 m) oli vielä osittain talviasussa. Näitä näkymiä voi ihailla aina siihen asti, kunnes ohitimme Granadan.
Sitten olikin jo kivuttu ylängölle (Meseta), joka sijaitsee n. 600 m korkeudessa ja käsittää puolet Espanjan pinta-alasta. Ylänköä oli tämän päivän reitillämme n. neljän sadan kilometrin matkalla. Ennen Valenciaa tuli vielä matala vuoristoalue, mutta ei enää lumisia huippuja, mutta sen sijaan näkyi tuulipuistoja, useita n. 20 tuulimyllyjen ryppäitä.
Aluksi näkyi silmän kantamattomiin oliivilehtoja, niiden lomassa Bodegoja, joissa oliivit puristetaan öljyksi. On monta työvaihetta ennen kuin öljy on ruokapöydässä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Oliivi%C3%B6ljy
Oliivipuut oli leikattu sadon korjuun jälkeen, ja nyt ne poltettiin – savua nousi sieltä täältä – ei kovin ilmastoystävällistä, mutta ehkä oksat on hyvä polttaa ehkäisemään kasvitautien leviämistä.
Kun oliivilehdot päättyivät, tulivat viinitarhat, joita kesti myös pari sataa kilometriä. Välillä oli edelleen oliivipuita, mantelipuita ja sitruspuita.
Ylängöllä oli välillä niittyjä, joissa laidunsi lampaita mukanaan usein kaksi paimenkoiraa ja paimen. Katraita oli paljon ja katraassa satoja lampaita. Yhdessä kohdassa laitumella näkyi mustia härkiä – ovatko nämä niitä, joita käytetään härkätaisteluissa – saattavat hyvinkin olla, sillä ne ovat määrättyä rotua ja kasvatetaan tietyllä alueella, joka on jossain täällä Madridin eteläpuolella.
Maa oli vehreää talven jälkeen, maa-aines paikoin tiilenpunaista, punaista okraa, – tosi kaunis väri, joka tekee maisemasta iloisen. Keltaisia kukkia, kukissa olevia hedelmäpuita siellä täällä – ihana sitruspuun kukan tuoksu tuntui autossakin.
Kumpareisella ylängöllä näkymä ulottuu kymmenien kilometrien päähän – nähdä avarasti kauas on huikea kokemus kerta toisensa jälkeen.
VIINIALUEET: Valdepena on kuuluisa viinialue, sen pohjoispuolella ja ympärillä on La Manchan viinialue, siitä itään päin Utiel Requenan alue ja sitten Valencian viinialue.
La Manchan alue väitetään maailman suurimmaksi yhtenäiseksi viinialueeksi. Ilmasto on tyypillistä mannerilmastoa: talvisin kylmää ja kesäisin hyvin kuumaa. Maaperä alueella on karkeaa savimaata.
Alueen valkoisista rypäleistä saadaan kevyitä valkoviinejä. Rypäleinä paikallinen Airén, Macabeo, Chardonnay ja Savignon Blanc. Nämä viinit maistuvat hyvin paikallisen juuston kylkiäisenä, sanotaan. Viini ja juusto on hyvä yhdistää sopuisaksi pariksi hyvän nautinnon saamiseksi. Yhdistä viini ja juusto oikein: https://winefolly.com/wine-pairing/wine-cheese-pairing-ideas/
Valdepeñas sijaitsee täysin La Manchan viinialueen sisällä. Tämä on kuitenkin itsenäinen alue historiansa ja viiniensä erityisyyden vuoksi. Alueella on mannerilmasto kuten La Manchan alueella.
VALENCIA on itsehallintoalue ja itsehallintoalueen pääkaupunki, joka on Espanjan kolmanneksi suurin (800.00 asukasta) Madridin ja Barcelonan jälkeen. Roomalaiset perustivat kaupungin runsas 100 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Jo tämä ennakoi, että kaupungissa on paljon vanhaa. Vanhassa kaupungissa on goottilaistyylisiä rakennuksia vuosilta 1500 – 1700, komeimpana niistä katedraali.
Minun mielipaikkani olisi taatusti vanha kaupunki. Ehdottomasti pitäisi käydä kauppahallissa (Mercado Central) ja katedraalissa katsomassa Graalin maljaa, josta Jeesus ja apostolit joivat viimeisellä ehtoollisella – maljalla on tietysti kaiken parantava vaikutus. Modernista arkkitehtuurista valitsisin 2004 valmistunut taide- ja tiedekeskuksen (Ciutat de les Arts i de les Ciències), jonne pitäisi mennä auringonlaskun aikaan.
Tulikin jo selväksi, että en ole koskaan käynyt Valencian vanhassa kaupungissa eikä nytkään voi poiketa tämän pandemiatilanteen takia. Jos syksyllä on hyvä tilanne, niin silloin sinne on hyvä pysähtyä muutamaksi päiväksi.
TAUOT: Runsaan kahden tunnin ajomatkan jälkeen oli tauko. Ravintolassa join cafe solon, tummaa, voimakasta, täyteläistä ja pehmeää – kyllä espanjalaiset osaavat kahvin keittää. Toinen tauko pidettiin taas runsaan kahden tunnin kuluttua. Tankattiin, pestiin auton ikkuna itikan jäljistä ja syötiin eväitä. Olisi ollut hyvä pitää kolmaskin tauko sillä väsymys alkoi hiipiä loppumatkasta.
LIIKENNE: Odotusarvo oli, että liikenne nykyään on tavanomaista hiljaisempaa. Valittu reitti myös takasi, että ruuhkia ei matkan varrelle ilmestynyt. Matkan kesto nyt ei ollut kriittinen vaikka liikkeelle lähdimme aika myöhään, sillä ulkonaliikkumiskielto on voimassa vasta klo 22:00 lähtien, toisin oli Ranskassa. Kauniita maisemia oli koko matkan – maisemat vaihtuivat jatkuvasti sopivin välein. Ruuhkia tosiaan ei ollut – ajo oli leppoisaa. Tämä oli koko matkan ehkä leppoisin ja ehkä myös kaunein osuus.
HOTELLI: Yövyimme tutussa golf-hotellissa (AD-HocPark) joka on kaupungin ulkopuolella maalaismaisemassa lähellä Beteran vanhaa kaupunkia. Asiakkaita oli paljon – paljon autoja parkkipaikalla, enemmän kuin edellisillä kerroilla.
MITEN KORONA NÄKYI: Korona huomioitiin, mutta ei ihan niin tarkasti kuin syksyllä – on ehkä ymmärretty paremmin, mikä on keskeisintä: maskipakko, etäisyydet, käsidesi, hissiin vain yksi henkilö/samassa huoneessa asuvat, plexi virkailijan ja asiakkaiden välillä, pankkikorttipääte pyyhittiin ennen käyttöä, hyvä tuuletus, ravintolatilassa syötiin, mutta henkilöitä oli vain muutama isossa tilassa ja pöydät olivat etäällä toisistaan ym. Hotellissa oli autojen määrästä päätellen paljon asiakkaita, mutta heitä näkyi vain vähän, oleskelivat huoneissaan niin kuin tilanteeseen sopi.
MATKA JATKUU
Olen käynyt Ahvenanmaalla kesäisin useasti, mutta meritse purjehtien – nähnyt miltä Ahvenanmaa näyttää mereltä käsin, auringossa ja sateessa, tyvenessä ja myrskyssä. Nyt ohjelmassa oli katsoa miltä Ahvenanmaa näyttää maalta päin. Menimme Korppoon Galtbystä Gudingen (Ålandstrafiken) laivalla Kökariin, jossa olimme yhden yön Brudhäll hotellissa. Sieltä Skiftet […]
Olen käynyt Ahvenanmaalla kesäisin useasti, mutta meritse purjehtien – nähnyt miltä Ahvenanmaa näyttää mereltä käsin aurinkoisella säällä, tuulessa ja myrskyssä. Nyt ohjelmassa oli katsoa miltä Ahvenanmaa näyttää maalta päin. Muualta kokemus kertoo, että näissä on vissi ero. Godingen lähti Korppoon Galbyn satamasta vähän etuajassa (9:40) […]
Torstai 14.5.2020 Nerja – Valencia | 602 km klo 10:00 – 16:56
SÄÄ: Aamulla oli +17 astetta ja aurinko paistoi vaikka piti olla pilvistä ja sateista – Hyvä! Tavarat eivät kastu, kun pakkaa autoa. Ehkä tämä sade-ennuste oli sittenkin vuorille. Sadetta oli vain vähän juuri ennen Valenciaa, lämpötila nousi korkeimmillaan +20 asteeseen. Illalla taas aurinko paistoi. Koko matkan oli kova tuuli, joka tuntui myös autossa.
Reitti kulkee pitkin rannikkoa Almerian, Murcian ja Alicanten kautta. Ajoimme AP-7 tietä, joka on maksullinen moottoritie.
Aamupäivällä lähdimme liikkeelle klo 10:00 sen jälkeen, kun asunnossa viimeiset huoltotemput oli tehty. Ei ollut tarvetta kovin aikaiseen lähtöön, sillä päivän matka ei ollut järin pitkä.
Alkukilometreillä huomasi kevään sateiden vaikutukset luontoon, oli harvinaisen vehreää. Lähempänä Almeriaa tuli näkyviin miltä Euroopan kasvihuone näyttää: kasvihuoneita silmin kantamattomiin. Vain kasvihuoneita, ei juurikaan asunnoiksi ajateltavia rakennuksia – asuvatko siirtotyöläiset kasvihuoneissa?
Aluksi Välimeri oli näkyvissä jopa lähietäisyydellä, toisella puolella tietä oli vuoristoa. Paikoitellen vuoret ulottuivat aivan rantaan asti, lähempänä Valenciaa tasanko ulottui jo etäälle merestä, kauaksi sisämaahan. Heti Almerian jälkeen oli laaja teollisuusalue. Oli laakso, jossa näkyi useita marmorilouhoksia. Maisema oli hyvin karua, mutta muuttui taas vehreäksi ja viljavaksi, lähellä Valenciaa jopa hyvin monimuotoiseksikin: oli ruohokenttiä, viljan kasvatusta, ehkä perunapeltoja, jotka oli peitetty harsolla, hedelmätarhoja ja viinitarhoja, myös oliivitarhoja.
Viinitarhoja oli jo Murcian ja Lorcan välissä, mutta ne lisääntyivät lähempänä Valenciaa. Viiniköynnöksiä oli monen muotoisia, eniten pitkän varren päässä olevia laakeita lehvästöjä, jotka oli usein katettu harsolla. Koko tarhaakin saattoi olla peitetty – marjat ihmisille eikä linnuille.
Moottoriteiden keskiosaa kaunisti valkoiset ja punaiset oleanteripensaat. Jossain oli keltaisia pensaita. Yhdessä pienessä kaupungissa oli paljon kukkivia jakarandapuita.
Paikoin vuoristo oli aivan karua ilman kasvustoa, paikoin mäntymetsän peittämää, näkyi muutama tuulimyllypuisto, samoin aurinkovoimala, yllättävän vähän kuitenkin. Muutama linna komeili kukkuloiden päällä.
Murcian ja Lorcan välissä oli myös karjan kasvatukseen sopivan näköisiä rakennuksia, hajusta päätellen sikaloita – en suostu ajattelemaan asiaa pidemmälle. Näkyi myös yksi kasvihuone aivan moottoritien vieressä, jossa kasvatettiin kukkasia.
TAUOT: Matkan aikana pysähdyimme kahdesti. Kummallakin kerralla oli mahdollisuus päästä huoltoaseman wc:hen. Klo 12:28 tankattiin, bensan (95) hinta 1:06 €/l. Toinen tauko oli 14:39, jolloin söimme omia eväitä.
LIIKENNE: Liikenne oli hiljaista, vähän henkilöautoja, enemmän rekkoja. Ei tiemaksuja.
HOTELLI: Hotelli löytyi muutaman mutkan takaa, oli lähes maalaismaisemassa, golfhotelliksi itseään kun mainosti. Alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka maksoivat 20 €/henkilö – hyvää oli. Respan henkilön aviomies oli suomalainen, tuli selville vaikka ei paljoa keskusteltukaan. Yöpyminen ja päivällinen kahdelta henkilöltä olivat yhteensä 114 €.
Illalla oltiin kävelyllä ja tavattiin sileäkarvainen kääpiömäyräkoirapoika, mutta golfkenttää emme löytäneet.
Miten koronaepidemia näkyi: Henkilöautoliikenne oli hiljaista, kahvilat suljettu taukopaikoilla, bensamyyjällä/kassalla suusuoja ja käsineet, plexi erotti asiakkaan kassahenkilöstä. Hotellissa oli samanlaiset järjestelyt työntekijöillä. Lattiaan oli teipeillä merkitty paikat, jossa saa seisoa, ei liian lähellä henkilökuntaa tai toisia asiakkaita. Respan virkailija jopa ”steriloi” kynän ja huoneen avaimen ennen kuin antoi ne käteen. Päivällinen saatiin syödä cafeteriassa, koska ei ollut muita asiakkaita.
Perjantai 15.5.2020 Valencia – Nimes | 731,5 km, klo 08:36 – 17:11
SÄÄ: Päivän korkein lämpötila 23 astetta. Pieni sadekuuro lähellä Nimesiä. Tuuli oli laantunut eikä Välimeressä näkynyt enää vaahtopäitä.
Reitti kulki Valenciasta, Barcelonan ja Montpellierin kautta Nimekseen.
Aamulla päästiin matkaan ajoissa sen jälkeen, kun aamiainen oli syöty huoneessa. Aamiaistarvikkeet, jotka haettiin respasta, oli aseteltu tarjottimille. Kahvia, sämpylöitä, jugurttia ja kinkkua, taisi mukana olla myös keitetty kanamuna.
Valencian jälkeen oli lyhyt matka teollisuusaluetta, sen jälkeen tuli taas viininviljelyalue, jota jatkui tovin, viinialue alkoi uudelleen ennen Barcelonaa. Valencian jälkeen oli edelleen jonkin verran oliivitarhoja, mutta Oleanteripensaita ei enää näkynyt. Niiden tilalla oli keltakukkaisia pensaita – onnenpensaitako? Hedelmäpuita ja oliivipuita oli vielä Ranskan puolella, myös havupuita, mutta ei edelleenkään tukkipuiksi sopivaa puustoa.
Maisema oli koko ajan hyvin vehreä – sateita oli ollut. Jo ennen Pyreneitten vuoristoa maisema muuttui metsäiseksi, metsäsaarekkeita oli peltojen väleissä, puut olivat lähinnä havupuuta, pinjaa – ei mitään tukkipuuta kuitenkaan vaan aika käkkäräistä runkoa. Viinialueen jälkeen näkyi niittyjä ja viljapeltoja, muutamia karjalaumoja pelloilla tai pihattonavetoissa.
Rakennukset ovat tyyliltään hyvin eleettömiä, vaalean harmaan rusehtavia, suorastaan askeettisia. Tätä arkkitehtuuria oli jo Espanjan puolella ennen Ranskan rajaa, ja se jatkui sitten Pyreneiden jälkeen Ranskassa – raja ei erotellut arkkitehtuuria. Askeettisuudessaan olivat kauniita, erityisesti ryhmissä esiintyessään. Tämä sama tyyli näkyi mm. yhdessä lähimenneisyydessä rakennetulla asuntoalueella.
Maisema oli lähellä merta laakeaa, välillä kumpuilevaa, vasta Pyreneillä korkeampaa. Pyreneiden ylityshän tapahtuu sen itäisellä hyvin matalalla osalla. Nyt ei näkynyt lumihuippuisia vuoria niin kuin monesti ennen.
Aika ajoin näkyi edelleen Välimeri. Lähelle rajaa tultaessa näkyi Rhonen suisto. Taas ohitimme Figueresin, mutta emme pysähtyneet – kuinka mones kerta, kun tämä kaupunki jätettään katsomatta, tai oikeastaan Salvador Dalin museo.
RAJAMUODOLLISUUS: Poliisi pysäytti Ranskan puolella rajaa ja kysyi jotain ranskaksi, ehkä, että minne matka. Näytin passia ja nippua papereita, joita oli mukana mm. Madridin Suomen suurlähettilään ja Ranskan lähettilään kirjeet, että olemme kotimatkalla ja vain ajamme Ranskan läpi. Käden heilautus ja hyvän matkan toivotus. Leenaa ja Ilkkaa poliisit eivät pysäyttäneet, kun he ajoivat Suomen rekisterissä olevalla autolla!
TAUOT: Kolme taukoa ja kaksi tankkausta, mitä pohjoisemmaksi tultiin, sitä korkeammaksi polttoaineen litrahinta kipusi, viimeksi oli 1,11 €, kun tankkasimme muutama kymmenen kilometriä ennen rajaa Espanjan puolella. Ranskan puolella hinta olikin n. 30 senttiä litralta korkeampi. Barcelonan lähellä emme pysähtyneet, sillä tarina kertoo siellä olevan erityisen paljon maantierosvoja.
LIIKENNE: Liikenne oli rauhallista edelleen, vain vähän henkilöautoja, enemmän rekkoja. Barcelonan lähellä liikenne oli kuitenkin vilkasta (liikkumista oli vapautettu), mutta hiljeni heti kaupungin jälkeen. Tiemaksut olivat yhteensä 46,50 €
HOTELLI: Yövyimme IBIS-hotellissa (lemmikkiystävällinen). Koska ravintolat eivät olleet auki, päivällinen ja aamiainen syötiin omassa huoneessa. Kukin haki tarjottimensa vastaanotossa olevalta pöydältä tiettyyn, sovittuun kellonaikaan, kaikki eivät suinkaan samaan aikaan. Päivällinen maksoi 35,80 € kahdelta henkilöltä, ja huoneen hinta oli 94,50 €.
Hotellissa oli yllättävän paljon vieraita, kaikki samassa siivessä ja kerroksessa, mutta tapaamisia oli vähän ja ihmiset pitivät turvavälejä hyvin.
Miten koronaepidemia näkyi: Espanjan puolella kasvomaskien käyttö oli yleistä, esim. yksin autossaan ajava saattoi käyttää maskia! Ranskan puolella maskeja ei näkynyt muuta kuin joillain turisteilla ja hotellin henkilökunnalla. Toiminta oli tarkkaan suunniteltu, mm. pleksit oli asennettu asiakkaan ja työntekijän välille, lattiassa oli teipit, jotka näyttivät turvavälit ja ohjasivat mistä kuljetaan, hissiin pääsi vain yksi ihminen kerrallaan, yleisiä saniteettitiloja ei saanut käyttää, käsidesiä oli tarjolla. Hotellissa käytetyt pyyheliinat laitettiin suihkutilaan, ovikortit lähtiessä ulko-oven lähellä olevaan laatikkoon, ikkunat jätettiin auki, kun lähdettiin. Maksut suoritettiin tietysti kortilla. Aukkoja tietysti vieläkin on, mutta ehkä käytössä olevilla toimintatavoilla on jo suuri vaikutus vaikka ei ehkä ihan 100 % ehkäisyä.
Kaikkialla käytännöt olivat hyvin samantapaiset. Arvuuttelin mielessäni, että henkilökunnalle oli valmistettu videoita, joissa näytettiin mitkä ovat hyviä toimintakäytäntöjä. Lisäksi varmaan oli ollut käytännön harjoittelua, niin tyylikkäästi kaikki sujui.
Lauantai 16.5.2020 Nimes – Luxemburg/Thionville | 722,5 km, klo 08:48 – 17:12
SÄÄ: Päivän korkein lämpötila oli 20. Aluksi oli pilvistä ja lämpötila vain +15, sitten vähitellen pilvet väistyivät ja aurinko alkoi paistaa, lämpötila kohosi +20 asteeseen. Ajoittain oli kova tuuli, ennen Montelimeria oli jopa tuulivaroitus.
Reitti kulki Lyonin, Beaunen ja Dijonin kautta. Ajopäivä oli kaunis. Maisemat muuttuivat viinitarhoista karjankasvatusalueeksi, vaaramaisesta tasangoksi. Rhone ja Mosel ylitettiin useasti. Heinää oli jo leikattu, jopa viljaa puitu. Paljon karjaa laitumilla, enimmäkseen vaaleita yksivärisiä nautoja, vähän hevosia myös. Kukkasia vain vähän, keltaisessa kukassa pensaita, tuomi kukki samoin pihlaja.
Viinialueita näkyi ennen Lyonia ja vähän sen jälkeenkin. Beaune ja Dijon ilmoittivat tienvarsikylteissä itsensä viinialueiksi.
Laventelipeltoja violetteine kukkineen, villiruusuja, keltakukkaisia pensaita, tuomi kukki, samoin pihlaja. Viljapeltoja, laidunmaita, lehtipuumetsäalueita peltojen välissä. Ihmettelemään jäi, mitä merkitystä on puskaisilla lehtipuumetsillä. Vain pienellä alueella kasvoi pientä tukkipuun näköistä havumetsää. Maantiellä näkyi yksi kuorma-auto, jonka kuormassa oli lyhyttä tukkia. Ei ihme, että ainakin jo 1700-luvulta lähtien Suomesta on kuljetettu puutavaraa Keski-Eurooppaan.
Tuulimyllypuistoja näkyi muutama, samoin aurinkovoimaloita, mutta myös kolme ydinvoimalaksi sopivaa rakennelmaa.
TAUOT: Pidettiin kolme taukoa n. 2 tunnin välein. Ostettiin croisantit ja kahvit, kafeteriasta, joka oli auki, mutta ne piti syödä ulkona – oli aurinkoinen ilma. Muuten syötiin omia eväitä. Tankattiin kahdesti, bensan 95-oktaanisen hinta oli kivunnut jo 1,50/l, kun se Espanjassa oli 1,06 €/l.
LIIKENNE: Liikenne oli hiljaista, paitsi lähellä isoja kaupunkeja henkilöautoliikenne oli vilkasta. Monen maalaisia rekkoja oli tasaisesti koko ajan, mutta ei haittaavassa määrin. Tiet olivat lähes koko ajan maksullisia, tiemaksut yhteensä 56 €.
HOTELLI: Yövyimme taas IBIS-hotellissa, joka maksoi 95 € ja päivällinen 36 € kahdelta henkilöltä.
Koronan vuoksi järjestelyt hotellissa olivat samantapaiset kuin Nimeksen Ibiksessä.
Sunnuntai 17.5.2020 Thionville – Lybeck/Travemünde | 726 km, klo 8:26 – 16:57
SÄÄ: Aamulla oli aurinkoista. ja lämpötila +11 astetta. Päivän korkein lämpötila oli +16 astetta.
Pohjois-Saksan maisema on hyvin lähellä eteläisen Suomen maisemia. Maisemat muuttuivat vähitellen aivan tasankomaisiksi, oli keltaisia rypsipeltoja, heinäpeltoja, joista ensimmäinen korjuu oli jo tehty, viljapeltoja, joista osa oli jo puitu.
Matka sujui mukavasti, kun henkilöautoliikenne oli tavanomaista vähäisempää eikä rekkoja juuri näkynyt (sunnuntaisin on ajokielto paitsi tietyin ehdoin, esim. pilaantuvien elintarvikkeiden kuljetus). Muutama hyvin nopea auto sentään ohitti, Saksassa, kun ollaan. Taisivat ajaa 300 km/h.
Tietöitä Saksassa on paljon, mutta nyt tietöiden pituus oli kerrallaan vain muutamia kilometrejä eivätkä ne juurikaan hidastaneet matkan tekoa. Kerran tietyö katkaisi moottoritien ja oli useita vaihtoehtoja lähteä eteenpäin. Navigaattori sanoo tuollaisessa tilanteessa yhteistyösopimuksen irti, on aivan hukassa. Onneksi pienen pyörimisen jälkeen löytyi punainen kyltti, jossa luki ”deviation”.
TAUOT: Nyt taukoja pidettiin neljä, matkanteko alkoi painaa, toisaalta ei ollut kiirettä laivalle, sillä sisäänkirjaus alkoi vasta klo 21:00. Edelleen taukopaikoilla syötiin omia eväitä. Yhdellä taukopaikalla löytyi kioski, joissa myytiin hotdogeja – ai kun saksalaiset osaavat valmistaa herkullisia makkaroita. WC:t olivat käytössä, mutta maksua ei peritty kuten ”normaaliaikana” tuo 0,70 €.
Olimme ajoissa Travemündessä. Ennakkotieto varoitti, että pitää varata aikaa, sillä Lyypekin ja Travemünden välissä on tietöitä. Nämä eivät kuitenkaan haitannet tai juurikaan hidastaneet matkan tekoa. Ajoimme kaupunkiin sen jälkeen, kun olimme ensin käyneet sataman kaupassa täydentämässä viiniostoksia kolmella pullolla kuohuviiniä, mukaan tuli myös yksi laatikko olutta. Vähän tuli etsittyä tietä kaupunkiin – muistikuva oli haalistunut eikä hyvin opastavia tiekylttejä ollut, ja jouduin ajamaan paikallisen palokunnan pihalle vaikka oli kieltomerkki. Sieltä lähdettyämme peräämme ajoi poliisiauto, joka seurasi pitkään aina kaupunkiin asti, ja vielä sielläkin muutaman korttelin matkan. Kylmä hiki valui – olin varma, että nyt tulee isot sakot – vaan ei tullut. Poliisit poikkesivat sitten eri tielle kuin me. “Fiksuja poliiseja”, mietin!
Kaupungista löytyi takeaway-ravintola, josta ostimme kebabit. Ne syötiin autossa, sillä sisätiloihin ei saanut mennä.
Sunnuntai 17.5. – Tiistai 19.5.2020 Laivalla Finnstar Travemündestä Helsinkiin
Sisäänkirjaus alkoi klo 21 ja laivaan päästiin sunnuntai-iltana n. klo 23:20. Henkilöautoja oli vähän, samoin muita ajoneuvoja, joten laivaan ajo ei kestänyt kauaa. Arvioin, että henkilöautoja laivaan tuli n. 30 ja kussakin oli n. kaksi henkilöä. Autoja oli monen maan rekisterissä: Saksa, Ranska, Italia, Luxemburg, Liettua, Espanja ja Suomi
Hyvin löydettiin tavaroinemme hyttiin: lemmikeille tarkoitettuun Junior Sviittiin. Sisääntulo oli hyvin myönteinen yllätys: hytti oli iso, siellä oli kaksi kookasta ikkunaa ja hyvät vuoteet, jopa taidetta seinällä. Aina on tavaraa liikaa, kun ei osaa rajata, mutta Millihän tarvitsi omat peitot ym. tarviketta ja ruokaa.
Myöhäinen laivaan tulo ja päivän ajokilometrit (726) tekivät tehtävänsä. Lyhyen koirakannelle vierailun jälkeen uni tuli enkä edes herännyt siihen, kun laiva lähti klo 02.
Laivalla oleskeltiin pääasiassa omassa hytissä, mutta käytiin brunssilla ja päivällisellä sekä vielä viimeisenä aamuna pikaisella aamiaisella. Kävimme myös baarissa, jossa saattaa tavata mielenkiintoisia ihmisiä. Tällä kerralla maailmaa kierrellyt rekkakuski kertoi matkoistaan mm. Euroopassa, maailmasta ja elämästä. Mieleeni jäi, kun älykäs ja fiksu kaveri sanoi, että koulunkäynti ei koskaan kiinnostunut – saattaa olla pienestä kiinni, kun innostus sammuu. Hän oli kuitenkin jäänyt kaipaamaan erityisesti kielten oppimista. Kaikki pitivät etäisyyttä toisiinsa.
Laivan ruoka oli kammottavan huonoa, lähes pilaantunutta, moneen kertaan lämmitettyä. Lämmin ruoka oli kylmää ja kylmä ruoka lämmintä – alle kaiken arvostelun! Miten Finnlines voi toimia noin aikana, jolloin ei ole elintarvikepulaa – aivan käsittämätöntä, ruoka sentään maksoi 76 €/henkilö. Jälkeenpäin annoin tietysti palautetta, kun sitä vasiten kysyttiin.
Miten korona näkyi: Jostain syystä vain meille oli etukäteen annettu tietty pöytä ruokasalissa, muuten matkustajat saivat valita pöytänsä vapaasti. Sen he tekivätkin oikein mallikkaasti, pitivät etäisyyttä toisiinsa. Omatoimista buffet tarjoilua ei ollut, vaan tarjoilija antoi kullekin ruoka-annoksen toivomuksen mukaan. Leivät oli pakattu folioon. Juomat voi ottaa itse. Matkustajat veivät käytetyt lautaset koriin. Vain harva käytti kasvomaskia, henkilökunta ei ollenkaan.
Helsingin Vuosaaressa oltiin tiistaiaamuna klo 09, ja Nauvossa klo 13.
Kysyin Tullilta autosta, kun en ollut vielä tehnyt teknisistä syistä käyttöönottoilmoitusta Suomen verottajalle. Tullivirkailija heilautti kättään ja sanoi, että tee se sitten vasta perillä kotona – Suurkiitos, tuli mieleeni!
Tekninen syy oli se, että käyttöönottoilmoituksen jälkeen auton veroilmoitus tulee tehdä verottajalle viiden päivän kuluessa. Matkan aikana ei käytännössä ollut minkäänlaista mahdollisuutta tehdä tuota ilmoitusta. Jälkeenpäin myös selvisi, että ilmoitukseen tarvitaan hyvin monenlaista tietoa, jota piti vähän etsiskellä.
Tämä talvikausi 2019 – 2020 on ollut monella tapaa hyvin poikkeuksellinen. Talvi Nerjassa on ollut tavallista lämpimämpi ja aurinkoisempi, talvimyrskyt ovat olleet jossain muualla. Mutta helmi- ja maaliskuu sen sijaan ovat olleet viileitä ja sateisia – luonto on saanut mitä on kaivannut, vettä, vettä ja […]
Matka varattiin ajoissa – edellisen purjehduskauden aikana Matkan olin varannut jo syyskuussa, ja kone nousi Malagan kentältä 24.1.2020 klo 13:10. Perillä Mahen Victorian kentällä olin seuraavana päivänä klo 11:05 paikallista aikaa (aikaero Espanjaan +3 t), ja pian Victorian Eden Islandilla, jossa veneet odottivat purjehtijoita. Ensimmäinen […]
Oli tiedossa, että Cordoba on hyvin, hyvin vanha kaupunki, ja että se on ollut ammoisina aikoina Euroopan sivistyksen keskus.
Cordoba on Andalusian itsehallintoalueella vuoriston ympäröimällä tasangolla, joka on runsas 400 m merenpinnan yläpuolella. Siellä vallitsee mannerilmasto: kesät ovat kuumia ja talvet leutoja. Nykyään Cordobassa on vajaat 330 000 asukasta. Kaupunki on Guadalqvir-joen rannalla sen mutkassa, monien kulkureittien risteyskohdassa. Keskiajalla sinne pääsi jopa laivalla, mutta ei enää nykyään.
Vähän historiaa
Cordiba on hyvin vanha kaupunki, mutta Cadiz on vielä vanhempi – vajaa 1 000 v vanhempi. Rooman keisari Julius Caesar perusti Cordoban 150-luvulla ennen ajanlaskun alkua, ja siitä tuli Rooman Hispanian provnssin (Hispania Ulterior Baetica) pääkaupunki. Länsi-Rooman hajottua Vandaalit pitivät lyhyen aikaa kaupunkia hallussaan 400-luvulla kunnes Visigotit eli länsigootit (germaanien heimo) ottivat kaupungin haltuunsa 500-luvulla.
Muslimit valloittivat (Muslim conquest) Iberian niemimaan 600-luvulla, ja hallitsivat siellä n. 800 vuoden ajan. Alkuperäinen vahva Cordoban kalifaatti käsitti runsaan puolet Iberian niemimaasta. Sisäisten riitojen ja sisällissodan seurauksena kalifaatti pirstoutui taifoihin, pieniin pikkuvaltioihin, jolloin kristityillä oli hyvät mahdollisuudet vallata niemimaa pala palalta takaisin.
Kristityt alkoivatkin vähitellen vallata Iberian niemimaata takaisin (reconquest): ensimmäiseksi Alfonso VI valtasi Toledon v. 1084. Ferninand III valloitti Cordoban v. 1236, sitten vallattiin Malaga v. 1487, Almeria v. 1489, ja viimeinen kaupunki, Granada v. 1492.
Sivistys oli huipussaan
Kalifaatin asukkaista vain pieni osa oli arabitaustaisia. Muslimien kaudella Cordoban kalifaatissa asui myös kristittyjä ja juutalaisia. Toisuskoiset alamaiset saivat pitää uskontonsa, oikeusjärjestyksensä ja kielensä, mutta uskonnollisia ulkoisia tunnuksia ei suvaittu. Asukkaiden piti maksaa kalifaatille veroa, mutta toisuskoisten oli maksettava korkeampaa veroa – maurit osasivat hyödyntää vierasuskoisten osaamisen ja rikkaudet. Talous perustui kauppaan, kehittyneisiin maanviljelytekniikoihin ja korkeatasoiseen käsityöosaamiseen.
Kalifi Al-Hakam II:n (915-976) aikana kaupunki oli kukoistuksensa huipulla. Kaupungissa oli 500 000 asukasta (tuolloin maailman suurin kaupunki). Córdoban kalifaatti on tunnettu filosofiasta, tieteestä sekä antiikin teosten kääntämisestä kreikasta latinaksi, jolloin ne olivat myös keskiaikaisen Euroopan käytettävissä. Al-Hakam II perusti kirjaston, jossa oli parhaimmillaan 40 000 nidettä (käsin kopioituja), aikana, jolloin ei vielä ollut kirjapainoa (painokone tuli vasta 1400-luvulla). Tuohon aikaan kaupungissa oli monta muutakin kirjastoa, yhteensä 70. Vertailun vuoksi: kahdessa ei-islamilaisessa maailman suurimmassa kirjastossa oli samaan aikaan vain noin 2 000 teosta.
Hyvä ei kestä koskaan ikuisuutta: 1100-luvulla radikaalin islamin vallattua alaa, juutalaisia ja kristittyjä alettiin vainota ja ajaa pois maasta. Arvatenkin tuolloin alkoi myös sivistyksen taso laskea, iso osa sivistyksestä katosi, kaupunki tosin säilyi koulutuksen ja kirjallisuuden keskuksena.
Mitä kukin rakensi?
Puente Romano on alunperin roomalaisten rakentama. Roomalaisten insinööritaito oli korkeatasoista, ja he rakensivat Cordobaan sillan Guadalquivirin joen yli jo 100-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Se on edelleen käytössä – tietysti moneen kertaan kunnostettu. Suuren remontin siltaan tekivät maurit. Viimeinen suuri remontti on tehty v. 2006. Myöhemmin keskiajalla rakennettiin sillalle johtava portti (Puerta del Puente). Nykyään sillassa on 16 holvikaarta, se on 247 m pitkä ja 9 m leveä. Nykyään Guadalquivirin joen yli on kahdeksan siltaa. Roomalainen silta on suosittu kävelyreitti: perjantai-iltana ja lauantai-aamulla silta oli täynnä väkeä.
Quadalqvirissä on alun perin roomalaisten keksimä ja rakentama pyörä, joka nosti vettä kaupunkiin. Taru mukaan pyörä piti toimiessaan ääntä (melua) ja kerrotaan, että se häiritsi Isabelin yöunia. Hänen käskystään pyörän käynti lopetettiin, ja vedet alettiin taas kantaa ämpäreillä.
Visigoottien kuningas (King Liuvigild) perusti kaupunkiin useita kirkkoja, mm. Basilica of St. Vincent Martyrin. Nykyään vanhan kaupungin alueella on laskujeni mukaan 17 kirkkoa Mezquitan lisäksi.
Muslimit rakensivat mm. moskeijan, ison kirjaston, ja ainakin linnoituksen.
La Mezquita-katedraali
Moskeijan rakentaminen alkoi muslimikaudella vuonna 785 berberihallitsija Abd al-Rahman I:n aikana. Paikalla oli ollut sitä ennen roomalainen temppeli ja Visigoottien kristillinen kirkko. Rakentaminen kesti vuosisatoja, aluksi 200 vuotta. Arkkitehtuuri kopioitiin Jerusalemin Kalliomoskeijasta, joka valmistui v. 691. Moskeija muistuttaa myös Damaskoksen Umaijadi-moskeijaa. Moskeijaa laajennettiin kolmeen otteeseen, aina kun oli tarvetta. Lopulta moskeijan koko oli suurimmillaan 24.000 neliötä, johon mahtui 42 000 rukoilijaa. Rakennuksessa oli enimmillään 1 013 pylvästä, mutta katedraalin rakentamisen jälkeen enää 856 pylvästä.
Moskeija-käsittämätön rakennelma
Kaikista sykähdyttävin näky on pylväsmetsä punavalkoisine kaksoisholvikaarineen. Kaksoisholvikaarien pylväät ovat erinäköisiä. Niiden rakennusmateriaalina on käytetty graniittia, jaspista (rautaoksidin punaiseksi, keltaiseksi tai vihreäksi värjäämää silikaattikiveä), marmoria ja onyksiä (raidallista piilokiteistä kvartsia).
Jo tuolloin tunnettiin maankuoren liikkeet, ja lujuuslaskelmia osattiin tehdä, sillä pylväisiin laitettiin paksut lyijylevyt vaimentamaan maankuoren liikkeiden voimia. Rakennus onkin kestänyt vuosisatojen aikana tapahtuneet järistykset, myös Lissabonin vuoden 1755 suuren järistyksen.
Moskeijan yksi erikoisuuksista on Mihrab, paikka joka osoittaa rukoussuunnan (qiblan) eli missä suunnassa on Mekka. Tässä tapauksessa suunta on Etelään vaikka Mekka on täältä kaakkoissuunnassa. Miten runsas tuhat vuotta sitten tätä suurempi tarkkuus suunassa olisi voitu määrittää, mietin?
Moskeija oli aikansa monitoimitila: rukousten lisäksi siellä hoidettiin opetusta, ja al-Andalusin lakia ja järjestystä.
Kristittyjen valloitettua Cordoban vuonna 1236, moskeija pyhitettiin kristilliseksi katedraaliksi ja siihen alettiin lisätä kristillisen kirkon rakenteita kuten kappeleita. Moskeijan keskelle rakennettiin vuonna 1523 renessanssityylinen katedraalin keskilaiva. Rakennuttajana oli Pyhän saksalais-roomaalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle V (1519-1556), joka tunnetaan Espanjan kuninkaana nimeltä Kaarle I (1516-1556). Kerrotaan, että Kaarle katui myöhemmin rakennushankettaan: ”Ainutkertainen on tuhottu sillä, mitä on kaikkialla”.
Katedraali on näkemisen arvoinen. Siinä on mm. iso kuori, jossa on 120 kuorituolia. Ne on veistetty Karibialta tuodusta mahongista. Kukin tuoli on kuin pieni taideteos.
Mezquitassa on huomattava määrä portteja: Länteen kahdeksan, Itään yhdeksän, Pohjoiseen kaksi porttia, ja Etelään neljä parveketta.
Alcazar de los Reyes Cristianos
Maurit rakensivat Mezqitan viereen linnoituksen, jossa asui kalifi. Linna oli yhteydessä Mezquitaan sillan avulla, jota kautta kalifi kulki moskeijaan välttäen liian läheisen kosketuksen cordobalaisiin. Kristityt valloittajat (Alfons XI) rakensivat linnoituksen tilalle kuninkaanlinnan (1327-1328), mutta tietysti jotain vanhaakin jäi jäljelle.
Linna oli kuninkaiden käytössä vain vuosina 1482-1490. Palatsia laajennettiin 1300- ja 1400-luvuilla puutarhalla ja kylpylällä.
Tiedetään, että Kolumbus kävi linnassa tapaamassa Isabellaa useaan otteeseen antaen tälle raportteja matkoistaan, ja tietysti anoen rahoitusta yhteensä kolmelle matkalleen. Vierailuilla saattoi olla myös muita henkilökohtaisempia syitä. Linnassa on tästä muistuttamassa Kolumbuksen rintakuva.
Linnassa on hevostallit, jossa on vielä 70 kookasta valkoista hevosta. Yleisön iloksi ratsastusesityksiä on viikoittain. Käymässämme tallissa oli tuona hetkenä hääjärjestelynäyttely joten varsinaisessa tallitoiminnassa on vain osa aikaisemmasta.
Alcazar toimi aluksi lyhyen aikaa kristittyjen kuninkaiden palatsina, sitten inkvisition päämajana ja 1800-luvulla vankilana, nykyään museona. Linna vaikuttaa pieneltä ja vaatimattomalta, mutta sen sijaan puisto vesialtaineen on vaikuttava näky. Espanjan inkvisitiolaitos perustettiin vuonna 1478 ja se lopetettiin vasta vuonna 1834. Sen ehkä todellisuutta huonommasta maineestaaan huolimatta espanjalaisten on täytynyt elää koko tuo aika, yli 300 vuotta, suuren pelon vallassa.
Inkvisition tuomiot pantiin täytäntöön katkaisemalla kaula, kuristamalla ns. rautakauluksella tai elävänä polttamalla.
Judería de Cordóba
Historiallisessa keskustassa on kortteli, jossa juutalaiset asuivat 900-luvulta 1400-luvulle. Se on kapeiden katujen ja aukioiden labyrintti, jonka pääkatu on Calle de los Judíos. Tämän varrella on 1300-luvulta peräisin oleva synagoga, joka on nykyään museona. Synagogan seiniä koristaa mudejar-tyyliset stukko koristeet – arkkitehtuuri ylitti uskontojen rajat. Nykyään kaupungissa asuu vain muutamia juutalaisia perheitä.
Stukko on seinien koristeluun käytetty materiaali, jota valmistetaan kipsistä, kalkista, hiekasta, vedestä sekä väreistä. Se on halvempaa ja helpommin muotoiltavissa kuin marmori, mutta marmoria nopeammin rapautuvaa.
Calleja de las Flores, kukkien koristama umpikuja on Cordoban klassinen näkymä. Seiniä koristavat kukka-amppelit ja kujalta näkyy Mezquita-katedralin kellotorni – ehkä kaupungin kuvatuimpia näkymiä. Cordobassa patioita on runsaasti, ja ne ovat kuuluisia – Pationäyttelyt pidetään toukokuun puolivälissä, vuomma 2019 toukokuun 9. ja 10. päivä.
Taiteilija Julio Romero Torres on kaupungin suuri taiteilija. Hän oli Salvador Dalin ja Picasson aikalainen mutta ei yltänyt heidän tasolle. Hänellä on kaupungissa oma kotimuseo. Siellä on vaivatonta piipahtaa sillä teoksia on vain muutamia.
Kaikissa espanjalaisissa kaupungeissa on Plaza Major, niin Cordobassakin: Plaza de la Correderas, joka on peräisin 1600-luvulta. Se on nykyäänkin kaupungin tapahtumien näyttämö. Siellä mm. toimii aamuisin vihannestori, mutta se on ollut myös härkätaistelujen areena ja sitäkin aikaisemmin siellä poltettiin inkvisition tuomitsemia ihmisiä roviolla.
Paljon tuli nähtyä, mutta enin jäi näkemättä. Kaupungista sai yleiskäsityksen, mutta miljoonat yksityiskohdat jäivät seuraavaan kertaan. Historiallinen kaupungin keskus on pieni, kävellen hallittava, tosin sokkeloinen, johon voi helposti eksyä, mutta löytää kyllä pian ulos. Se oli erittäin tunnelmallinen ja omalla tavallaan hyvin kaunis. Siellä on tavattoman paljon kauniita sisäpihoja, joihin teki mieli pujahtaa vaikka kupposelle kahvia tai lasilliselle hyvää paikallista viiniä.
Cordobaan pitää palata vielä monesti uudelleen.
Hyvin onnistuneen matkan järjesti Con Corazonmari (ks. FB) Velez Malagasta ja loistavana oppaana kaupungissa oli suomalainen Mandi Lonka. Heille suurkiitos!
Perhospuisto Mariposario de Benalmadenan retki tapahtui pilvisenä aamupäivänä. Pauli järjesti tämänkin retken, niin kuin monta muutakin, joihin on innostunut osanotto. Ympäristö kiinnostaa, samoin sosiaalinen kanssakäyminen – on kiva kokea asioita yhdessä. Matkan kohde ei ollut mikä tahansa pikku kasvihuone, vaan Euroopan suurin perhospuisto, jossa on […]