Retkiä Merellä ja Maalla - Isot Reissut Edessäpäin
17.4.2018 – On aika lähteä matkaan jotta ehtii laivaan, liput kun tuli ostettua neljä kuukautta sitten. Mutta, mikä reitti valitaan niistä käytännössä kolmesta: lännestä, Idästä vai keskeltä? Sääolot ovat olleet viimeisten viikkojen aikana poikkeukselliset. Lunta on satanut Jaenissa, jota kautta yksi reitti kulkee. Lunta on […]
Oli sateeton päivä ja aurinko alkoi paistaa jo aamusta. Matka Rabattiin, maan pääkaupunkiin kesti Casablancasta kaksi tuntia. Alkumatka ajettiin kylätietä, joka oli huonokuntoinen, kuoppainen. Loppumatka ajettiin moottoritietä, joka oli hyvässä kunnossa. Plateforme du Sémaphore on seudun korkeimmalla kohdalla. Täällä sijaitsee entisten kuninkaiden mausoleumi, joka rakentaminen […]
Aikaisen herätyksen jälkeen lähdimme matkaan klo 8. Matka kulki maalaistietä pitkin El Jadida kaupungin kautta Casablancaan. Matka kesti n. 3 tuntia. Välillä pysähdyimme pientä isommassa kylässä jalottelemassa.
Aluksi maasto oli vuoristoista, sitten maa tasaantui ja oli korkeintaan matalia kukkuloita. Alueella on maanviljelystä, oikeastaan koko maa-alue oli viljeltyä (valtion omistamia suurtiloja). Maa oli vihreää, niinkuin kylvös olisi kasvanut vasta vähän aikaan. Erilaisia kasvilajeja (vehnää), vihreän lisäksi keltaisia, oranssin värisiä ja violetteja kukkasia. Keltaiset taisivat olla öljykasveja, näyttivät hyvin rypsiltä. Maa näytti melko kiviseltä ja paikoin hyvin karulta. Maatalouskoneita ei näkynyt kuin yhdellä korjaamolle, yhtään ei työssä paitsi mies auran ja aasin kanssa. Pelloilla näkyi työssä silloin tällöin yksi tai muutama ihminen, usein poimimassa maasta jotain. Vastaan tuli kärryjä, joissa oli vihreä lasti.
Pellot oli joskus rajattu toisistaan aidoilla, joina toimivat risut tai kaktukset tai kiviaidat tai muurit. Paljon näkyi lammaskatraita, lähes koko ajan yksi lauma, jota yksi tai kaksi paimenta kaitsivat. Joskus näkyi olevan mukana myös paimenkoira. Lammaslaumat olivat muutaman kymmenen lampaan katraita. Näkyi myös lehmiä, aluksi laitumella oli vain yksi lehmä, mutta kaupunkien puolivälin jälkeen näkyi useamman lehmän laumoja.
Koko matkan näkyi aasilla tai muulilla tai muuliaasilla tai aasimuulilla kulkevia ihmisiä, usein kyydissä oli vain mies, harvoin useampi hekinlö, ja erittäin harvoin nainen ohjasti kulkuneuvoa. Kerran näkyi, että kaksi naista oli kaksistaan kyydissä. Maaseudulla on vielä moniavioisuus, miehellä voi olla jopa neljä vaimoa, yleisimmin kaksi – halpaa, ruokapalkalla olevaa työvoimaa. Kaupungeissa ei ole enää moniavioisuutta, mutta eihän se tietysti voi hetkessä poistua.
Pysähdyspaikka oli pieni kylä, jossa oli useita kahviloita. Kahvilat, joissa istutaan myös terassilla, ovat perua ranskalaisilta. Niin mekin menimme kahville. Kahvi jauhettiin ennen keittoa, joka tehtiin espressokoneella, tosi hyvä: voimakas, täyteläinen ja pehmeä. Kahvikupillinen maksoi 7 dirhamia (70 senttiä).
Kävimme myös wc:ssa, joka oli reikä lattiassa ja jalan jäljet sivuilla – oli siisti paikka. Perinteisesti täällä ei käytetä wc-paperia, alapää puhdistetaan vasemmalla kädellä ja käsi huuhdellaan vieressä olevan kraanan vedellä. Siksi ruokaillessa ei koskaan käytetä vasenta kättä, vain oikeaa, siis silloin, kun syödään sormin.
Kadun toisella puolella oli ravintola, jossa valmistettiin liharuokia, ja se toimi myös samalla lihakauppana. Ravintolan edessä roikkui juuri teurastetun naudan osia, etummaisena pää ja kieli, taempana kinkut. Ravintoloitsija valmisteli hiilloksia. Viereisessä ravintolassa valmisteltiin taginepannuja ruuan kypsentämiseen, keraamisten nelijakojen sisälle oli laitettu hiiliä.
Kahvilamme vieressä oli gynekologin ja obstetrikon vastaanotto. Kyltissä luki myös: Universite de Montpelliere, France. Ehkä tuo osoitti yhteistyökumppania ja sponsoria. Kurkkasin sisään: Vastaanotolla oli muutama asiakas. Oi, kun olisi osannut edes vähän ranskaa.
Ja matkan edetessä läntinen taivas alkoi tummentua, ennustettu sade odotti. Sitten satoi, paikoin voimakkaasti.
El Jadidan kaupungissa käytiin satamassa katsomassa Portugalilaisten rakennuttamaa linnoitusta, joka lienee 1500-luvulta jolloin Vasco Da Gama aikoi löytää merireitin Intiaan. Olisi ollut halvempaa tuoda mausteet Intiasta omilla laivoilla, kun vaivalloisesti Saharan halki kameleilla, jonka reitin varrella vielä Turkkilaiset halusivat ottaa osansa korkeina veroina.
Sateesta huolimatta käymisen arvoinen paikka, niin maalauksellinen. Linnoituksen edessä oli aallonmurtajalla rajattu satama-allas, jossa oli aika huonokuntoisen näköisiä kalastusaluksia. Siv kertoi niiden olevat tasapohjaisia ja siten merikelpoisia, mutta tuota ”tietoa” on syytä epäillä. Ennen linnoituksella käyntiä, pistäydyimme jossain kellarissa joka oli kauniisti holvattu, kuvauksellinen paikka, minkä vuoksi tarina meni ohi.
Lähdimme Ourikalaaksoon (Agouti) tietä pitkin, joka päättyy vuoristoon. Tällä alueella Atlasvuoristo on 3690 m korkea, joka tarkoitti myös sitä, että vuoren huiput ovat lumisia. Nousimme vain n. 1400 m korkeuteen, jonne siis autotie päätyi. Lupussa tie oli melko huonokuntoinen, tien reunat jyrkkiä, jyrkänteeltä pudonneita lohkareita, […]
Nyt ollaan Berberimaassa. Berberit ovat olleet nykyisen Marokon alueella ainakin jo ajanlaskun alusta asti. Vasta sen jälkeen 600-luvulla arabit tulivat tänne idästä päin. Almoravidit perustivat Marrakeshin v. 1070 pääkaupungikseen, mutta maan pääkaupunki on vaihtunut useamman kerran, ja on nykyään Rabat. Marrakeshissa on asukkaita 800.000. Se […]
Niin me istuttiin koneessa ihan rutiininomaisten tapahtumien jälkeen. Heti tuli pilvistä joten Gibraltarista ei kuvia saanut. Myöhemmin kuitenkin pilvet väistyivät ja maa tuli näkyviin oikealla puolella näkyi Atlantti vasemmalla Afrikan mannerta. Tällä alueella maa oli vihreää, yllättävän vihreää – lähellä valtamerta sataa usein.
Koneessa tarjottiin sämpylä ja pieni muffinssi, juomana oli nestemäinen jogurtti. Aterian kanssa sai myös viiniä, kun osasi pyytää – viinit säilytettiin pois katseilta. Viinin laitoimme laukkuun odottamaan illallista.
Matkan pituus oli vain 1,5 t joten oli aika alkaa laskeutua. Kone kaarsi oikealle, sitten vasemmalle, sitten laski ja vähän ajan kuluttua nousi, kaarsi vasemmalle ja sitten oikealle, otti korkeutta ja taas pudotti sitä. Oli selvää, että perämiehellä ei ollut navigaattoria. Onneksi ei ollut pilvistä, voi seurata maamerkkejä. Tovin kuluttua näkyi kenttä johon perämies tähtäsi. Pyörät ottivat maahan, sitten kone alkoi voimakkaasti heilua ja kallistella toiselle ja toiselle sivulle – nyt taitaa olla menoa – Tässäkö se elämä oli. Oli kova tuuli ja sade -perämies saa vähän anteeksi.
Ensin passintarkastukseen käytäviä pitkin: olimmeko tulleet Kiinaan, kun kiinalaisia oli joukoittain – onneksi ei, vaan Casablankaan (Casa Blanca). Ohi käveli myös kiinalaisen koneen miehistö ja naisisto: Jestas miten hienot univormut. Sellaisia nykyään näkee vain elokuvissa tai teattereissa.
Piiitkä jono, mutta passien tarkastus sujui 8 virkailijan voimalla puolessa tunnissa – Tarkasti tiedot kirjattiin ylös. Tarkastuksen jälkeen toinen virkailija tarkasti, että passeissa oli leima – oli leima kahdella sivulla. Sitten laukku hihnalta, mutta miltä hihnalta – löytyi. Sitten ulosmeno portista, jossa luki ”no declare”. Ja jono, joka oli piitkä. Kaikki kassit laitettiin läpivalaisun kautta, paitsi yksi vanha täti sai mennä laukkuineen ohi. Paikalla seisoi kolme poliisimiestä, jotka seurasivat ympäristöä, ja istui kaksi poliisinaista, jotka tarkkailivat monitoria, onko löytöjä, välillä kuva pysäytettiin ja tarkkailtiin tarkemmin – Mitä olisi pitänyt löytyä.
Sitten etsimään ulko-ovea – löytyi. Vastaanottajat eivät saaneet tulla lentokenttärakennukseen sisälle, vaan he odottivat ulkona – ulkona tuulessa ja sateessa. Siellä mekin odottelimme tietoa bussin sijainnista – bussi ei saanut ajaa ulostulo-ovelle, vaan sen piti jäädä kauaksi parkkipaikan toiselle puolelle. Sinne pujoteltiin autojen välistä matkakassille riittävän kokoista väliä etsien. Istuttiin bussissa hiukan märkinä – Matka tässä maassa voi jatkua.
Marokko on Afrikkalainen maa joka eniten muistuttaa Eurooppaa. Marokko on kuningaskunta, ja kuninkaalla on suuri valta. Hänellä on 22 linnaa eri puolilla valtakuntaa vaikka hallinnollinen pääkaupunki on Rabat. Nykyinen kuningas on Aluiittidynastian Hassan II:n (epäsuosittu hallitsija) poika Mohammed VI. Hän on tehnyt maassa paljon uudistuksia, mm. sen, että kouluissa annetaan opetusta arabian ja ranskan lisäksi myös berberien kielellä. Myös naisten oikeudet ovat parantuneet.
Ruokailusta ei ole paljoa aikaisemmin puhuttu, koska olimme tulleet purjehtimaan. Se ei tarkoita, että ruokailu olisi merkityksetön, päinvastoin, se on ihan basic juttu: Miehistö pysyy toimintakuntoisena, tyytyväisenä ja iloisena. Samasta syystä kuumassa ilmastossa pitää myös juoda paljon vettä. Laskennallinen määrä, jonka joimme, oli 3 l/vrk, […]
Keskiviikko 31.1.2018 On viimeisen legin vuoro. Meillä on tänään tiedossa myös kahdet syntymä-päivät (Kipa ja Päivi). SÄÄ: Herätessä oli vielä pimeää, mutta vähitellen kirkastui ja aurinko tuli esiin. Lounaisella taivaanrannalla täysi kuu komeana oli laskemassa horisontin taa – kuu oli suuri, sattuiko olemaan ihan superkuu. […]
Tiistai 30.1.2018
Tänään ollaan matkalla St Lucian saaren edellistä pohjoisempana olevaan pieneen ja suojaisaan lahteen, Marigot Bayhyn.
SÄÄ: Lähtiessä oli puolipilvistä, ja tuulen nopeus n. 5 m/s. Samat olosuhteet jatkuivat, mutta matkan loppupuolella tuuli voimistui, tosin aallokko ei ehtinyt kovin korkeaksi.
TAPAHTUMAT MATKAN AIKANA: Satamasta lähdettiin n. 12:30 ja perille saavuttiin klo 16:28, matkan kesto oli 3 t 44 min. Maksiminopeus oli 11.2 kn ja keskinopeus 3.4 kn. Matkan pituudeksi tuli 12.8 nm.
Lähdön jälkeen ajettiin moottorilla, koska oli melko tyyntä (tuuli n. 3 m/s), tarkoitus oli ajaa moottorilla koko lyhyt matka, pitihän akkuja taas ladata. Matkalla kiinnitettiin huomio siihen, että salongissa oli poikkeva haju. Haju tulkittiin rikin (S) tuoksuksi. Tuoksu sai helposti selityksen siitä, että osa miehistöstä oli ollut kylpemässä rikkipitoisessa lähteessä. Toinen hyvä selitys oli se, että oli syöty kanamunia, joista jotain osia olisi voitu laittaa roskikseen vastoin suositusta. Lisäksi kuumeni lattia, jonka alla on moottori ja akkuja. Kun lattiakansi nostettiin, todettiin, että akku, joka on navigaattorin energialähde, oli “tulikuuma”. Hajun lähde oli siis akku, jossa elektrolyysiä toimittaa mm. lyijysulfaatti (PbSO4) ja rikkihappo (H2SO4).
Moottori sammutettiin, ja nostettiin mesaani ja avattiin genua. Perämies oli yhteydessä “ns. tekniseen asiantuntijaan”, joka kehotti irrottamaan akkukengät akusta. Niin perämies ja kippari tekivät. Varauduttiin menemään purjeella satamaan ja varauduttiin ankkurin laskuun, mutta moottori voitiinkin käynnistää uudelleen, jonka turvin päästiin ahtaaseen satama-altaaseen. Vastaan tuli paikallinen ”satamakapteeni”, joka ohjasi ja auttoi kiinnittymään poijuun. Oltiin turvallisesti kiinnittyneenä satamassa. Pian huomattiin, että läheisin vene oli suomalaisen pursiseuran lipun alla purjehtiva purjevene – “vieraat vierekkäin”, mutta ohi kiitävästä moottoriveneestä huudettiin vieraalla aksentilla: “Tervetuloa”.
Perämies kertoi paikalliselle ”satamakapteenille”, että tarvitsemme sähkömiestä. Hän lupasi, että sähkömies on pian tulossa, ja niin tulikin. Kävi ilmi, että akku, joka on navigaattorin virtalähde, on ollut kovassa käytössä, on huomattavan yli-ikäinen (vuodelta 2014) ja on viallinen. Tietysti akku on voinut myös epähuomiossa purkautua, jolloin sen toiminta ei enää palaudu normaaliksi vaikka lataisikin. Ulkoisestikin tarkasteltuna akku oli viallinen, sen seinämät “pullistuivat”.
Koko matkan aja oli ollut päänvaivaa akkujen kanssa: Varautuvat huonosti, ja purkautuvat nopeasti – merkit siitä, että akku on vioittunut. Sähkömies irrotti akun, ja vaihtoi tämän tilalle vieressä olleen vara-akun. Tämän toimenpiteen turvin voimme seuraavana päivänä jatkaa matkaa Le Mariniin asti, kunhan ensin lataamme ao. akkua, ja sen jälkeen voimme kulkea purjein ja käyttää navigaattoria.
Ilmi kävi, että navigaattori kuluttaa huomattavan paljon sähköä, ehkä myös tietokone, koska se on jatkuvasti lämmin. On syytä miettiä milloin laitteita käytetään – ei turhaan. Muutenkin on syytä käyttää sähköä säästeliäästi, joka tarkoittaa, että ei pidetä sähkölaitetta päällä, kun sitä ei tarvita. Toinen “opetus” on, että akut pitää vaihtaa määrävälein (< 3 v), viimeistään silloin, kun varauksessa tuntuu olevan ongelmaa (= merkki akkujen vioittumisesta).
Sähkömies oli alansa erittäin hyvin tunteva, todellinen asiantuntija, palvelualtis ja ystävällinen, moraali kohdallaan – kaikki saimme oppitunnin heikkovirtajärjestelmästä, erityisesi miten pitää toimia, jos akku lämpenee, se kun on silloin iso turvallisuusriski. Kiehuva akku tuottaa vetyä ja happea, jotka ovat räjähdysherkkiä kaasuja. Tulipalo veneessä merkitsee aina katastrofia, räjähtävä tulipalo suurta katastrofia.
Edellisten toimenpiteiden jälkeen salonki tuuletettiin, ja sähkömies vei vanhan akun mennessään.
Joillakin oli aikaa valmistaa ateria, joka taas maistui pitkän päivän jälkeen.
Vahtivuorot jaettiin yöksi. Todettiin lisäksi, että lähtö satamasta tapahtuu klo 05:00 määränpäänä Le Marin, jonne on n. 40 nm.
St LUCIA: Katso selostus päivältä 29.1.2018. Tänäkin päivänä totesimme, että St Lucia on upea saari, johon voi palata uudelleen – “Täällä on jotain aitoa, jonka aistii vaikka ei kaikkea osaakaan yksilöidä”.
Kun palaan tänne uudelleen, ehkä vain lomailemaan, valitsen St Lucian saaren.
Maanantai 29.1.2018 Tänään lähdetään Grenadiineilta joten maasta ulos kirjautuminen on pakollista eli on käytävä maissa saarella imigration toimistossa. Viehättävä pikku kylä, jossa aamu varhaisella aseteltiin vihannestoria kuntoon. Kaupat ja kahvilat olivat jo auki. Pistäydyimmekin kahvilaan siksi aikaa, kun kippari kävi toimistossa kirjautumassa ulos maasta (St […]