SAKSAN LÄPI ja LAIVALLA SUOMEEN

PERJANTAI 23.4.2021 | Thionville/Luxemburg – Travemynde/Lyypekki/Saksa

SÄÄ: Aamulla aurinko paistoi ja lämpötila oli +5. Päivän korkein lämpötila oli +14 astetta iltapäivällä. Kova ja kylmä tuuli.

MAISEMAT: Osa matkasta ajetaan kapeita kyläteitä pitkin, kun vaihdetaan moottoritieltä toiselle. Voi miten kauniita maalaismaisemat ovatkaan. Ensimmäisen kerran, kun palasimme maaliskuussa v 2013 Espanjasta Suomeen, ihmettelin, että aika runsaasti viljelijät ovat levittäneet kalkkia pelloille – muutaman kilometrin matkalla selvisi, että kohtuuttomaksi lisääntynyt kalkitus olikin lunta.

Oli muutaman hehtaarin alueita istutettua kuusimetsää, josta tulee aikanaan hyvää tukkipuuta. Karjatalous oli maaseudulla vallitseva elinkeino, mitä maisemasta voi päätellä, pieniä teollisuusalueitakin oli kaupunkien läheisyydessä. Nautakarjaa loikoili pelloilla, myös pieniä hevos- ja lammaskatraita näkyi. Ylitettiin Rhone useamman kerran, samoin Reini. Reini on komea virta, joka laskee Pohjanmereen Rotterdamissa.

Köln on Reinin rannalla oleva miljoonakaupunki Nordheim-Westfalenin osavaltiossa. Vanha tarkoittaa tässä yli 2.000 vuotta, sillä roomalaiset perustivat sen vuonna 38 eaa. Kölnistä varmaan parhaiten tunnetaan sen goottilaistyylinen tuomiokirkko, jonka rakentaminen alkoi 1200-luvulla, ja valmista tuli 600 vuoden jälkeen. Kävin kirkossa ensimmäisen kerran 15 vuoden ikäisenä, kun matkustin yksin junalla Etelä-Saksasta Tukholmaan ja sieltä edelleen laivalla Turkuun kesätyön päätteeksi. Arvata saattaa, että kirkon, joka aikanaan oli maailman korkein rakennus, näkeminen oli kokemus maalaistytölle vaikka omassa pitäjässäni olikin Suomen toiseksi suurin puukirkko. Olen sittemmin käynyt siellä muutaman kerran, ja joka kerralla sen kauneus on tehnyt vaikutuksen vaikka kokemani kirkon koko on kerta toisensa jälkeen pienentynyt. Kölnin vanha keskusta on viehättävä.

VIINIALUEET: Nancyssa kohtasimme Moselin, jota seurasimme aina Trieriin asti, ja josta muutaman kymmenen kilometrin jälkeen erkaannuimme 1.-tielle kohti Düsseldorfia. Mosel yhtyy Reiniin Koblenzissa, mutta me kohtaamme Reinin vasta Kölnissä.

Moselin viinialueita on Ranskassa, Luxemburgissa ja Saksassa, mutta valtaosa viljelypinta-alasta sijaitsee Saksassa, reilu kymmenesosa Luxemburgissa ja hyvin pieni osa Ranskassa (Alsacen viinialue). Mosel on merkittävä alue – Saksan vientiviineistä kolmasosa on peräisin Moselin laaksosta. Hallitseva rypälelajike on Riesling, joka viihtyy alueen jyrkillä rinteillä. Väitetään, että Moselin viinialue on maisemaltaan kaunis – voin hyvin olla samaa mieltä. Lisäksi väitetään, että sen viinit ovat ainutlaatuisia – tästä minulla ei ole kokemusta viime vuosilta.

Reinin merkittävät viinialueet jäävät reitiltämme kaakkoon. Yksi mieleenpainuvin alue on nimeltään ”Keiserstuhl”, joka on Reinin mutkan jälkeen Freiburgin tienoilla. Se oli ”Papan” suosikki viinialue, josta hän haki vuoden viinit kerrallaan – ei huonoja ollenkaan. Syksyllä, jos epidemiatilanne sallii, voisi pysähdellä täällä päin.

TAUOT: Pidettiin kolme taukoa. Yksi tankkaus. Huoltoasemilla pääsi wc-käynnille, joissakin oli myös kahvin ja esim. sämpylöiden myyntiä mukaan otettavaksi. Söimme omia eväitä (juustoleipiä, manteleita ja hedelmiä).

LIIKENNE: Liikenne oli vilkkainta mitä tällä reitillä on ollut vuosiin, erityisen paljon rekkoja. Oli muutama pieni ruuhka, kun vaihdettiin tietä tai oli tietyö. Tietöitä on Saksan teillä aina, mutta tällä kerralla ei ollut kovin pitkiä matkoja. Rekka-kaistalla sen sijaan oli seisovia tai hitaasti matelevia jonoja. Liikenteestä päätellen Keski-Euroopassa ei ole materiaalista lamaa – tavaraa kulkee paljon, ihmettelen miksi.

Saksassa oli tietyön takia pakko mennä kiertotielle (Umleitung), kapealle kylätielle, kauniita maisemia, mutta se hidasti matkaa. Ruuhkat ja kiertotie hidastivat matkaa ehkä n. tunnin verran. Matkailuautoja oli hyvin vähän liikkeellä, eniten Saksassa. Linja-autoja tällä 3.000 km matkalla näkyi vain muutama, tuskin viittä enempää ja vain kaksi junaa oli liikkeellä – joukkoliikenne ei näytä täällä olevan tapa kulkea paikasta toiseen. Moottoriteillä on kahdesta neljään kaistaa yhteen suuntaan eikä aina ollut nopeusrajoituksia – ”Porschet” viuhahtivat ohi kahtasataa. Yksi kolari vastaantulevalla kaistalla.

Lyypekissä käytiin covid-19 antigeenitestissä Johaniittojen laboratoriossa, kun aika oli varattu netissä muutama päivä aikaisemmin – kaikin puolin toimivat ja ystävälliset järjestelyt.

SATAMASSA ja LAIVASSA: Henkilöautoja oli laivaan tulossa ehkä n. kaksikymmentä eli paljon vähemmän kuin ns. normaaliaikana. Muhkeimpien autojen rekisterikilvistä näki, että tulivat Portugalista. Muutama saksalainen ja suomalainen rekisterikilpi, ei venäläisiä niin kuin usein on ollut. Laivaan pääsi jokseenkin tarkasti klo 23:00, johtoauto hakee autot ja ohjaa laivaan oikealle kannelle, muutenhan isolle satama-alueelle eksyisi. Ajettiin kannelle nro 7, jossa on myös hyttimme ”Junior pet suite”: ”The sea journey is sweeter when travelled with a pet”, on idea, jonka voi allekirjoittaa.

Laivalla oleskeltiin omassa hytissä, mutta ruokailemassa käytiin ravintolassa. Matkustajat toteuttivat kiitettävällä tavalla annettuja ohjeita, mutta ei kaikki kuitenkaan. Yöllä heräsi laivan keinumiseen, kun laiva tuli pois Gotlannin suojasta. Keinuminen ei kuitenkaan haitannut olemista, ei pudonnut sängystä, ja tavaratkin pysyivät paikoillaan.

Aamulla ehti hyvin käydä aamiaisella. Kuulutettiin, että laivasta pääsy kestää 45 min ylimääräistä, koska mukana on niin paljon rekkoja, joista osa täytyy ajaa ensin ulos – ”Ai, ne rekat tulivat Suomeen asti”.

Kolmen päivän kuluttua tuli soitto ja kehotus mennä koronatestiin. Olisimme menneet ilman kehotustakin, mutta kaupungin nettisivuilta ei löytynyt koronatestauksesta mitään, joten jäimme odottelemaan, jos joku soittaa. Kolmaskin testi oli negatiivinen. Olemme tietysti testituloksista huolimatta kahden viikon ”suhteellisessa” karanteenissa, niin kuin edelleen jatkossakin toistaiseksi.

HUOMIOITA KORONATESTEISTÄ: ensimmäinen testi otettiin Nerjassa lähtöä edeltävänä päivänä: PCR-testi Intermedicalin laboratoriossa, 99 €/henkilö. Näyte otettiin alakuorikon etuosasta, kun se pitäisi ottaa nenänielusta tai vähintään nielusta. Toinen testi otettiin Lyypekissä Johaniittojen laboratoriossa (antigeenitesti eli ns. pikatesti, 0 €). Siellä näyte otettiin keskikuorikon etuosasta ja suulaesta, kun tarkoitus oli ottaa nenänielusta ja nielusta. Kolmas testi otettiin Nauvon terveyskeskuksessa (0 €). Tämä näyte otettiin oikeasta paikasta eli nenänielusta. Vastaus tuli tekstiviestillä puhelimeen ja näkyy myös Kannassa, tosin tuloslausunnosta ei selvinnyt oliko kyseessä PCR-testi vai antigeenitesti – todennäköisesti oli PCR-testi, koska vastauksen saaminen kesti 11 tuntia.

MATKA PÄÄTTYI RUNSAAN 4.000 km MATKUSTELUN JÄLKEEN