Retkiä Merellä ja Maalla - Isot Reissut Edessäpäin
Gaudin jalan jäljissä Barcelona on Espanjan toiseksi suurin kaupunki (1,6 milj). Se on ollut paljon esillä Katalonian itsenäistymispyrkimysten vuoksi, kun nationalismi nostaa päätään. Katalonialaisilla on oma kielensä katalaani, joka kirjoitettuna muistuttaa hyvin paljon espanjan kieltä. Pormestarina on Ada Colau. Kaupungissa on seitsemän korkeakoulua, joista vanhin […]
2. Oskarshamn – Nynäshamn – Degerby – Raisio Oskarshamnissa herätys oli perjantaina 8.7.2022 klo 7:40. Ennen lähtöä moottorin käyntiä testattiin, koska moottori pysähtyi alhaisilla kierroksilla eilen illalla yllättäen – saattaa aiheuittaa tiukan paikan tullen kinkkisen tilanteen. Oli myös tarpeen saattaa ankkuri laskemisvalmiuteen – varmuuden vuoksi. […]
1. Malmö – Kalmar – Oskarshamn
Viking Gracella Turusta Tukholmaan, sieltä junalla Malmöhön. Junamatka kesti 4,5 tuntia. Valittiin vähän myöhemmin lähtevä juna, sillä se oli aikaista junaa huomattavasti edullisempi. Lippuja voi ostaa SJ:n apin kautta, vaikutti hyvin selkeältä. Juna oli n. 30 min myöhässä Norrköpingin seudun sähkövian takia.
Ihmisiä, erityisesti lapsiperheitä oli paljon liikkeellä. Vain hyvin harva minun lisäkseni käytti maskia ruuhkaisissa tilanteissa.
Tukholman keskusrautatieaseman ruuhkaisella laiturilla sattui mieluisa yllätys, tapasin entisen yhteistyökumppanin, professori Maria Söderstenin, jonka monet fb-kaverini tuntevat – sattumien sattuma.
Sää oli lämmin, mutta pilvinen, matkalla yllätti reipas sadekuurokin, mutta perillä oli aurinkoista.
Maanantaina 4.7.2022 saavuttiin Malmön Lagunan pienvenesatamaan. Aluksi tehtiin nopea, alustava tutustuminen veneeseen. Monta asiaa pitää selvittää ennen merelle lähtöä. Yksi oli tieto säilytystiloista ja jääkaapin koosta. Sen jälkeen kaksi meistä (Riikka ja Eeva) lähti ruokaostoksille ja kaksi jäivät veneeseen perehtymään muihin tärkeisiin yksityiskohtiin (moottorin ja purjeiden toiminta, navigointi-, ankkurointi- ja turvavälineet, varaosat, polttoaine- ja makeavesitankit täyttötapoineen).
Kaupassa käytiin taksilla. Menomatka onnistui läheiseen ICAan hyvin, mutta paluumatkaan liittyi ongelmia, kun taksikuski ei malttanut kuunnella loppuun osoitetta, ja sitten sätti, kun ”annettiin väärä osoite”, velottikin matkasta runsaasti. Pikku kina jäi syrjään, ja hän kertoi olevansa maasta, jossa sodittiin, siksi nykyinen sota tuntuu kovin pahalta.
Myöhäiseksi lounaaksi syötiin uusia perunoita, suolalla ja pippurilla maustettua, voissa paistettua lohta sekä valkosipulissa ja oliiviöljyssä haudutettuja katkarapuja.
Iltaohjelmaan kuului arkipäiväistä puurtamista: edelleen veneeseen tutustuminen eli miten kaikki toimii (purjeet, moottori, navigaattori, polttoaine-, septi ja makeavesitankit, jääkaappi, liesi, varaosat, työkalut ym.) ja ruokaostosten sijoittaminen säilytystiloihin (viikon ruuat ja juomavedet neljälle henkilölle).
Malmö on lähellä Atlanttia. Vuoroveden huomioiminen on purjehtijalle tärkeää sillä se aiheuttaa voimakkaitakin virtauksia jolloin purjevene pahimmillaan pysyy paikoillaan tai jopa kulkee taaksepäin. Vuorovesi vaikuttaa tietysti myös veden syvyyteen. Suomessa vuorovettä ei huomaa, mutta Malmössäkään se ei ole kovin merkittävä. Meren pinnan vaihtelu siellä on vain vajaa 10 cm vaikka Malmö on aika lähellä valtamerta, sillä Skagerrak ja Kattegat salmet erottavat sen Atlantista. Helsingborg – Helsingörin kohdalla salmen leveys on vain runsas 2 M (merimailia).
Vertailun vuoksi: Brightonissa (UK) vuorovesi on vajaa 6 m, Oslossa 30 cm, Hangossa enimmillään 2 cm. Vuoroveden ajallinen vaihteluväli (huipusta huippuun) on runsas puoli vuorokautta.
Vuorovesi liittyy gravitaatioon, auringon ja kuun vetovoimaan sekä maan pyörimisliikkeeseen.
Tästä osoitteesta voi katsoa vuoroveden suuruutta eri puolilla maailmaa.
https://www.tide-forecast.com/locations/Malmo/tides/latest
Sääennuste ennustaa huomiseksi mukavaa sivumyötäistä tuulta alle 10 m/s. Illalla kuitenkin tuuli vinkui vanteissa.
Tiistaina 5.7.2022 purjevene oli saatu varusteltua, stuuvattua lähtökuntoon. Oli aika irrottaa köydet: klo 07:20 lähdettiin merelle. Ilmassa oli jännityksen tuntua, miten päästää sivutuulella hyvin ulos ahtaasta satamasta, … Koilattiin kiinnitysköydet ja irrotettiin lepuuttajat, sijoitettiin ne takahyttiin.
Sää oli puolipilvinen. Tuuli lounaasta 9-4 m/s. Ennustettiin lounaistuulta alle 10 m/s eli oikein sopivaa menokeliä.
Aluksi ajeltiin moottorilla kunnes päästiin Juutinrauman sillan ali. Rannat ovat matalia Malmön seudulla joten oli syytä siirtyä heti muutaman mailin päähän rannasta seuraten viitoitettua väylää aluksi suuntana etelä.
Heti pian lähdön jälkeen alitettiin Juutinrauman silta (Öresunds bron), jonka alituskorkeus vaihtelee paikan mukaan, lähellä Ruotsin rantaa se on 21 m, kun se on korkeimmalta kohdaltaan 55 m. Lähellä Köpenhaminaa tie sukeltaa merenalaiseksi tunneliksi. Alitimme silla sellaiselta kohdalta, jossa sen alituskorkeus oli 40 m. Alitukseen ei liittynyt erityisiä muutoksia tuulessa. Kippari (Maarit) oli edelleen ruorissa. Kun lähdetään satamasta tai saavutaan satamaan, jotka ovat riskialtteimpia tilanteita, kippari on aina ruorissa sillä hän kantaa vastuun myös pienveneissä.
Öresunds Bron – Juutinrauman silta: Rautatie-maantiesilta kulkee Juutinrauman yli. Se yhdistää Kööpenhaminan ja Malmön suurkaupunkialueet. Sillan pituus on lähes 8 km (7,845 km). Sen pylonien korkeus on 204 m, mutta purjehtijaa kiinnostaa tietysti sen alikulkukorkeus. Silta avattiin liikenteelle 1.7.2000. Yksittäinen sillanylitys vuonna 2022 henkilöautolla maksaa 54 euroa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Juutinrauman_silta
Tiistain aamiainen syötiin merellä klo 10: jugurttia, mysliä, voileipää, juustoa, kahvia.
Purjeet nostettiin klo 11, ensin iso, myöhemmin keula (klo 12). Aallokko oli vaihtelevaa, välillä isoja aaltoja. Oliko aluksi tottumattomuutta vai mitä, kun aallot keikuttivat venettä yllättävän paljon. Tuuli nousi 12 m/s:iin, oli aika reivata klo 15 vaikka vene vaikutti alirikatulta, pienet purjeet veneen kokoon nähden.
Tiistain lounas syötiin klo 13. ”Purjehduspataan” laitettiin pastaa, tomaattimurskaa ja soijarakeita eli aika tyypillinen vege purjehduspata.
Aaltojen korkeus vaihteli paljon, mutta korkeimpien aaltojen korkeus oli arviolta 1,5 m.
Kansivuoro Maaritin (kippari) kanssa alkoi klo 15 ja kesti 4 tuntia. Toiset (Marita ja Riikka) olivat lepovuorossa, mutta nyt alkumatkasta oli niin jännittävää, että he eivät raskineet olla lepäämässä, no yöllä sitten on pakko, muuten ei jaksa.
Tunnetusta syystä navigointijärjestelmään voi tulla näin sodan aikana vasiten aiheutettuja häiriöitä, siksi alkuperäinen idea oli purjehtia lähellä ruotsin rannikkoa. Kuinka pitkälle rannikon voi nähdä, kun veneessä katsoja on n. 2 m korkeudella veden pinnasta ja rannikko on matalaa?
Skanörn niemi ulottuu pitkälle (+6 M) merelle joten senkin vuoksi oli hyvä siirtyä heti etäämmäksi rantaviivasta. Skanörin jälkeen (+ 15 M) suunnaksi tuli itäkaakko. Ohitimme Trelleborgin vilkkaan satamakaupungin (n. +12 M). Seuraavaksi (+40 M) tulimme Bornholmin ja mantereen väliseen salmeen. Rönne on Bornholmin pääkaupunki, mutta sai jäädä nyt käymättä. Sen sijaan suuntasimme (50˚) kohti Ölannin eteläkärkeä, jonne matkaa tuli vajaa sata mailia (+90 M). Ohitimme Ystadia.
Ennakkomittauksen mukaan matkan pituus on n. 500 M. Jos veneen keskinopeus on 5+/-2 kn (1 kn = knot = solmu = 1.852 m/1 t), matka kestää n. 100 tuntia (4,1 vrk), mutta purjevene ei kulje luotisuoraan edes myötätuulessa, ja vastatuuleen kryssiessä matka pitenee (nousukulmasta riippuen) ainakin 30%. Realistinen matkan keston arvio onkin 1 viikko, ja tuskin ehdimme rantautua montakaan kertaa, vaikka mieli tekisi, onhan Ruotsin rannikolla paljon kaunista katseltavaa, niin epäilen. Ennakkolaskelma piti yllättävän hyvin paikkansa.
Ohitamme etäältä Utklippanin, pienen saaren Karlskronan ulkopuolella. Saaressa on pieni 30 paikkainen satama joten siellä voisi piipahtaa – käyntitoivomus tuli kipparilta (Maarit), mutta edes kipparin kaikkia toiveita ei voida toteuttaa – ohi purjehdittiin.
Utklippan muodostuu kahdesta saaresta, Södraskärista ja Norraskärista. Söderskärissä oli majakkavalona aluksi vain kori, jossa poltettiin puita tai hiiltä – niin kuin aikoinaan myös Utössä. Sitten vuonna 1840 Södraskäriin majakka rakennettiin majakkaksi ja linnoitukseksi. Nykyinen majakka, Heidenstamin majakka, on rakennettu vuonna 1870. Majakka on ollut täysin automatisoitu vuodesta 1972. Päämajakan valkoisen valon sammutti Ruotsin merenkulkulaitos vuonna 2008, mutta väylämajakka on edelleen säilynyt.
Utklippanilla on myös useita erilaisia sammakkoeläimiä, mm. haisukonna ja uhanalainen vihertäplärupikonna. Jääpeite ja vesi ovat muovanneet kallioperään jättimäisiä hiidenkirnuja ja mukulakivikenttiä.
Ohitettiin etäältä Bornholmin saari, joka tunnetaan Itämeren vihreänä helmenä. Sen ”pääkaupunki” on Rönne, joka on perustettu jo 1100-luvulla. Saarella kasvaa etelän hedelmiä kuten persikoita, päärynöitä ja viikunoita. Silakka, lohi ja turska ovat yleisimmät kalalajit. Koillisrannalla oleva Gudhjem (jumalan koti) on tunnettu savustetusta kalasta. Juusto ja lammastuotteet ovat myös tunnettuja. Bornholmilla on useita pienvenesatamia. Bornholmiin pääsee oman purjeveneen lisäksi laivalla ja lentokoneella.
Toinen purjehtijoille tunnettu saariryhmä (Ertholmenen) jää myös etäälle itään, n. 20 km Bornholmista koilliseen. Sen suurin saari on Christiansö, jossa on pieni vierassatama. Christiansolle pääsee laivalla Bornholmilta.
Meidän ensimmäinen rantautuminen tapahtui Kalmarissa, jonne oli Malmöstä matkaa 170 M (merimailia) ja 5 solmun nopeudella kesti arviolta 34 tuntia eli 1 vrk + 10 tuntia. Kun lähdimme liikkeelle aamulla klo 7, oltaisiin perillä runsaan vuorokauden kuluttua illalla, mutta matkan teko on tavallisesti laskettua hitaampaa.
Purjehdittiin päivä ja purjehdittiin yö ja purjehdittiin päivä…
Keskiviikkona 6.7.2022 Sää oli aurinkoinen, välillä pilvinen. Sivutuulta 6-9 m/s joten vauhti oli hyvä, reilusti yli 5 solmua, joku näki mittarissa jopa 7 solmun nopeuden. Hyvä vauhti takasi sen, että Kalmariin päästiin jo ajoissa keskiviikkona klo 17:50.
Keskiviikon 6.7.2022 lounas, Purjehduspata tehtiin valmista pussista jossa oli kuskusta, kikherneitä ja papuja.
Malmö – Kalmar purjehdus kesti vuorokauden ja 20 tuntia (24+20 t). Siellä se odotettu Kalmarin linna vihdoin siintää.
Pienvenesatamassa oli paljon vapaita paikkoja mistä valita. Siellä oli useita suomen lipun alla purjehtivia, oli myös saksalaisia, puolalaisia, yksi brittilippu ja Sveitsin lippukin liehuivat veneen perässä.
Rantautumismanööverien jälkeen etsittiin sopiva ruokapaikka vanhasta kaupungista. Sellaiseksi osoittautui Italialainen ravintola, jossa syötiin erinomaisen hyvää pitsaa. Vanhaa kaupunkia lähdettiin etsimään linnan läheisyydestä. Siellä kasvoi erikoisen näköisiä puita, joita en ole aikaisemmin nähnyt, mutta näyttivät hyvin ikiaikaisilta.
Kalmarista tulee aina välittömästi mieleen Kalmarin unioni kiitos koulun hyvän historian opetuksen. Kalmarin unioni (1397 – 1523) oli Tanskan, Norjan ja Ruotsin välinen personaaliunioni, johon tietysti kuuluivat myös Islanti ja Suomi. Toimelias mies Kustaa Vaasa lopetti unionin päästyään Ruotsin kuninkaaksi. – Personaaliunioni on kahden tai useamman valtion liittouma, jossa valtiot ovat itsenäisiä ja erillisiä, mutta niillä on yhteinen valtionpäämies.
Tietysti tuttu on myös Kalmarin linna, jota alettiin rakentaa jo 1100-luvulla. Laajat korjaukset linnaan teki Kustaa Vaasa poikineen (1500-luku), jolloin linnasta tuli renessanssipalatsi. Laajat restauroinnit tehtiin myös 1800-luvulla, jolloin se sai nykyisen muotonsa. Tietysti, linnassa allekirjoitettiin sopimus Kalmarin unionista.
Ölannin ja mantereen välinen salmi on matala, mutta syvenee pohjoiseen kuljettaessa: pohjoisin 1/3 (25 nm) on syvää ja syvärantaista. Erityisen matalaa ja karikkoista on Kalmarin kaupungin alueella, jossa merkitty väylä on hyvin kapea. Öölannin silta valmistui 1972. Sen ali pääsee hyvin purjeveneellä, koska alikulkukorkeus on 34,9 m. Ölannissa sijaitsee Sollidenin linna, joka on Ruotsin kuningasperheen kesäasunto.
To 7.7.2022 Kalmar – Oskarshamn
Torstaiaamulla (7.7.2022) Kalmarissa tehtiin joitakin välttämättömiä hankintoja (ratsasrajat, dieseltankkeja, käsipumppu, ämpäri, kaasupullon täyttö) paikallisessa venetarvikeliikkeessä.
Tehtiin myös huoltotöitä kuten kolmen ratsastajan vaihto, moottoriöljyn tarkistus ja pilssiveden pumppaus. Ratsastajilla kiinnitetään isopurje mastoon. Ne liikkuvat ylös ja alas maston urassa.
Ennen lähtöä käytiin syömässä hampurilaiset kippari kustantamana. Merelle lähdettiin polttoaineaseman kautta: tankkiin mahtui 40 litraa ja kanistereihin 40 l. Nyt saatiin laskettua polttoaineen kulutuskin (2 litraa tunnissa) tankkien mittarien näyttö, kun ei ole lineaarista liittyen mm. siihen minkä mallinen tankki on.
Torstaia 7.7.2022 klo 12:50 lähdettiin Kalmarin polttoaineasemalta. Sääennusteita oli katsottu tarkkaan, mutta nyt ennuste yllätti.
Tuuli oli 10 m/s takaa sivulta, sivumyötäistä, oli pilvistä, pientä sadetta ja sitten reipasta sadetta. Marita viritti pyykkinarun salonkiin, niin saadaan vaatteet kuiviksi tai ainakin kuivemmiksi.
Tuuli etelästä ad 10 m/s saderintaman lähestyessä, mutta klo 15 ja 17 välillä, kun olin lepovuorossa, tuuli tyyntyi lähes pläkäksi. Sitten tuuli kääntyi pohjoiseen, siis vastaiseksi ja nousi nopeasti, myös aallokko nousi arviolta n. 2 metrin korkuiseksi.
Oli tehtävä uusi tilannearvio: lähimpään satamaan, joka oli Oskarshamn. Sitä lähestyttiin juuri ennen auringonlaskua hyvin merkittyä väylää pitkin.
Kalmarin jälkeen on pyöreä, korkea saari nimeltään Blå Jungfrun. Saaren pohjoispuolelle oli kiinnittynyt suomen lipun alla purjehtiva pienehkö purjevene.
Sitten tuuli nousi ja nousi. Kun tuuli nousi, suomalaiselle veneelle tuli ongelmia, sen oli pakko lähteä rannasta merelle jolloin kanssa matkustaja jäi saareen. Ehkä yrittivät rantautumista saaren vastakkaisella rannalla, suojan puolella, jonne veneestä jäänyt henkilö lähti kulkemaan – monenlaisia ajatuksia, lähinnä kauhukuvia liikkui mielessä.
Hämärässä kaupunkiin saavuttaessa on hyvä olla tarkkaavainen. Tässä lähestytään Oskarshamnia. Rantauduttiin ehkä yksityislaituriin, kun vieraslaiturin kyltti osoitti epäselvästi sen sijainnin. Oskarshamnissa oltiin hetkeä vailla puoliyö.
Oskarshamn on tunnettu ydinvoimaloistaan, jotka näkyivätkin kauas merelle. Oskarshamnista on laivayhteys Gotlantiin, myös Nynäshamnista, ja Hangosta taas on laivayhteys Nynäshamniin – Gotlannissa on nyt helppo käydä ilman purjevenettäkin.
Ilta Oskarshamnissa oli rauhallinen. Ei nähty yhtään ihmistä missään. Saatiin olla rauhassa siinä laiturissa, jonka arvelimme olevan vieraslaituri.
Jatkuu seuraavassa artikkelissa 2- PURJEHDUS MALMÖ – RAISIO
PERJANTAI 23.4.2021 | Thionville/Luxemburg – Travemynde/Lyypekki/Saksa SÄÄ: Aamulla aurinko paistoi ja lämpötila oli +5. Päivän korkein lämpötila oli +14 astetta iltapäivällä. Kova ja kylmä tuuli. MAISEMAT: Osa matkasta ajetaan kapeita kyläteitä pitkin, kun vaihdetaan moottoritieltä toiselle. Voi miten kauniita maalaismaisemat ovatkaan. Ensimmäisen kerran, kun […]
TORSTAI 22.4.2021 | Nimes/Ranska – Thionville/Luxemburg | 731 km SÄÄ: Aurinkoa, lämpötila aamulla +13, korkein päivälämpötila oli +19. Lähdimme liikkeelle varhain klo 8:28, silloin kun muutkin lähtivät, he töihin, me kohti Pohjoista ja Suomen kotia. Yllätyksekseni huomasin pian lähdön jälkeen, että aurinko paistaa ihan väärästä […]
KESKIVIIKKO 21.4.2021 | Betera/Valencia/ Espanja – Nimes/Ranska | 733 km
SÄÄ: Aamulla oli poutaa, mutta pilvistä, lämpötila +15 astetta. Myöhemmin päivällä ja iltapäivällä satoi, ja samalla lämpötila laski +12 asteeseen, mutta illemmalla sade lakkasi ja lämpötila nousi +16 asteeseen.
MAISEMIA: Ajetaan pitkin rannikkoa. Välimeri näkyy ajoittain, ajetaan jopa aivan rannan tuntumassa. Kukkivia appelsiinipuita, magnolia kukkii, myös tuomen näköisiä kukkivia puita, keltaisessa kukassa olevia pensaita. Rannan lähellä on alavaa, mutta vuoristo on mantereen puolella lähellä. Kukkuloilla on siellä täällä pieniä linnoja ja linnan raunioita.
VIINIALUEITA: Espanjan viinialueet jäävät taakse, viimeisenä Penedès juuri ennen Barcelonaa. Tai oikeastaan sen jälkeen tulee vielä kaksi hyvin pientä aluetta Alella ja Emporda Costa-Brava. Penedès’in sanotaan olevan Cavan keskus. Yksi ystävistäni lähetti Suomesta terveisiä ja mainitsi nauttineensa hyvää cavaa juuri tältä alueelta, josta minulla ei siihen asti ollut minkäänlaista tietoa, mitä kuohuviinejä alueella tuotetaan.
Peneden alueella tuotetaan yhtä yleisimmistä ja tunnetuimmista espanjalaisista kuohuviineistä, nimittäin Freixenet. Freixenetin bodegaa edelsi bodega Casa Sala, jonka perusti Frances Sala v. 1861. Muistona noista varhaisista ajoista on edelleen myynnissä arvokas (69,95 €) kuohuviini Can Sala. Kuohuviini Freixenet brändi sai alkunsa v. 1914. https://www.freixenet.es/en/discover-freixenet/a-history-of-excellence. Minulle oli suuri yllätys, että suvun juuret olisivat täällä. Selittäisi hyvin sen, että nämä maisemat resonoivat hyvin maisemien kauneuskäsitykseni kanssa – tai sitten, tämä on vähintäänkin osittain vain nyt luotua legendaa.
Suomalaisille tuttuja ovat myös Torresin viinit. Niiden tuottajan tila on lähellä Vilafranca del Penedèsiä. Iltasanomissa 2.5.2017 olleen Miguel Torresin haastattelun mukaan viininviljelijöiden suurin haaste nykyään on ilmastonmuutos ja siihen liittyvä lämpötilan nousu, sillä rypäleet reagoivat hyvin herkästi lämpötilan vaihteluihin. Uusi sukupolvi haluaakin keskittyä enemmän kehittämään viinitiloja siten, että viineissä on sielua ja ne ovat syvässä yhteydessä maaperään. Näin lausuessaan arvatenkin määrä jää onneksi kakkostavoitteeksi.
MAISEMIA: Espanjan ja Ranskan raja lähenee. Sen huomaa, kun edessä on yhä suureneva vuoristoalue. Pyreneet, espanjaksi Los Pirineos. Pyreneiden vuoristo on Espanjan ja Ranskan välillä ulottuen Biskajanlahdelta Väimerelle. Pituutta vuoristolle kertyy runsaat 400 km. Sen korkein huippu on Aneto 3.404 m, mutta se jäi reitiltämme kauas länteen. Sen sijaan eräs huippu, jolla on korkeutta lähes 3.000 m (Pic du Canicou 2.785 m) osui reittimme varrelle – ei ihme, että lunta näkee usein vielä tähänkin aikaan vuodesta. Nyt kuitenkin sää oli pilvinen ja lumihuiput pilvien yläpuolella.
VIINIALUEITA: Perpignanin ja Montpellierin välillä on Languedoc&Roussilon viinialue (https://fi.wikipedia.org/wiki/Languedoc-Roussillon), joka on vanha ja arvioitu Ranskan sekä maailman suurimmaksi sekä Ranskan moderneimmaksi sillä 80-luvun jälkeen alueelle tuli uusia viinintekijöitä. Siellä tuotetaan lähes puolet Ranskan viineistä.
Väitetään niin, että Languedoc on myös Ranskan innovatiivisin viinialue, joka ilmenee mm. etiketeissä ja tuotteiden nimissä. Väitetään myös, että hinta-laatusuhteelta parhaat ranskalaiset viinit tulevat juuri Languedocin alueelta.
Karussa maaperässä ei kuulemma kasva muu kasvi kuin viiniköynnös – uskon tämän kuitenkin vain pilke silmäkulmassa. Korinttolaiset toivat viiniköynnökset ja oliivipuut tänne jo runsas 2.000 vuotta sitten (500 eaa), ja viinitarhat kattoivat maan jo ennen roomalaisten tuloa. Alueen keskus on Montpellier – ihan poikkeamisen ja viipyilyn arvoinen paikka.
https://cathare.wordpress.com/etela-ranska-languedoc-roussillon/languedoc-roussillonin-viinit/
MAISEMIA: Kauniita romaanista tyyliä edustavia kyliä, jotka ovat olleet samanlaisia vuosisatoja aina 1.000 – 1.250-luvuilta lähtien. Ei ollut niin pientä kylää tai talorypästä, jossa kirkko ei olisi seissyt korkeimmalla paikalla. (Ei onnistunutta kuvaa.) Maisemaa koristivat myös linnanrauniot, oliivipuulehdot, ja viinitarhat, joita oli silmänkantamattomiin.
Silmiä hivelevät vuoristo-, joki- ja laaksomaisemat palkitsevat pitkää matkaa ajavia vaikka kaupunkeihin ei voikaan pysähtyä tarkempia tutkimuksia varten.
TAUOT: Taukoja pidettiin tänään kolme, syötiin omia eväitä. Barcelonan alue on automatkailijoille huonomaineista seutua. Tänäkin vuonna on voinut lukea monia kertomuksia siitä, kun auto on yritetty ryöstää, ainakin on onnistuttu puhkomaan auton renkaat tai ikkuna. Tauon aikana on hyvä pitää ainakin yksi silmäpari lähistöllä.
LIIKENNE: Liikenne oli vilkasta heti lähdön jälkeen Valenciassa, olihan lähtiessämme töihin menon aika. Vähitellen liikenne väheni, mutta vilkastui uudelleen Barcelonan lähellä rauhoittuen lähellä rajaa kunnes vilkastui jälleen Lyonin lähellä. Liikenne oli kaikkiaan hyvin vilkasta, liikkeellä oli paljon rekkoja – Euroopassa ei ole materiaalista lamaa. Tiemaksut 48 €.
RAJAMUODOLLISUUDET: Ranskaan tultaessa on oltava negatiivinen pcr-testitulos. On oltava tarkoittaa pakkoa, ellei ole, käännyt takaisin – pikku nipotus ei auta. Espanjan ja Ranskan raja on luonnollinen, Pyreneitten vuoristo. Rajalla ei kuitenkaan näkynyt ketään, mutta sen sijaan rajan jälkeisellä tiemaksupaikalla, josta otetaan lippu seuraava moottoritien pätkää varten, on levennys, jossa rajavartijat/poliisit pysäyttivät. Näytin kylttiä ”Transit: Canillas de … Finland”, passit ja negatiiviset koronavirus pcr-testitulokset. Poliisi katsoi yhden henkilön asiapaperit, mutta toisen papereista ei ollut enää kiinnostunut, heilautti kättä ja toivotti hyvää matkaa.
HOTELLI: Tämäkin on tuttu lemmikkiystävällinen hotelli (Ibis Nimes Quest) jossa olemme yöpyneet useita kertoja aikaisemmin. Ibis-hotellit eivät ole perin yksilöllisen tyylikkäitä, mutta pitkää matkaa ajavalle oikein hyvä vaihtoehto.
Hotellin lähellä on hyvä ravintola, joka oli nyt tunnetusta syystä kiinni – lievä harmitus. Iltapala ja aamiainen saatiin kuitenkin hotellista, joka täytti nälkäisen vatsan.
MATKA JATKUU
Tämä talvikausi on ollut poikkeuksellinen monella tavalla. Koronavirus (SARS-CoV-2) on vaikuttanut tietysti elämään Espanjassakin. Pandemia on tuonut monenlaisia elämää rajoittavia sääntöjä, joita on noudatettu, kun ovat noudatettaviksi tarkoitettukin. Rajoitukset ovat olleet vähäisempiä kuin keväällä 2020, mutta rajoituksia on ollut paljon, ja suurin osa ihmisistä noudattavat […]
Olen käynyt Ahvenanmaalla kesäisin useasti, mutta meritse purjehtien – nähnyt miltä Ahvenanmaa näyttää mereltä käsin, auringossa ja sateessa, tyvenessä ja myrskyssä. Nyt ohjelmassa oli katsoa miltä Ahvenanmaa näyttää maalta päin. Menimme Korppoon Galtbystä Gudingen (Ålandstrafiken) laivalla Kökariin, jossa olimme yhden yön Brudhäll hotellissa. Sieltä Skiftet […]
Olen käynyt Ahvenanmaalla kesäisin useasti, mutta meritse purjehtien – nähnyt miltä Ahvenanmaa näyttää mereltä käsin aurinkoisella säällä, tuulessa ja myrskyssä. Nyt ohjelmassa oli katsoa miltä Ahvenanmaa näyttää maalta päin. Muualta kokemus kertoo, että näissä on vissi ero.
Godingen lähti Korppoon Galbyn satamasta vähän etuajassa (9:40) ja puski vastatuuleen kohti Kökarin lauttasatamaa runsaan kahden tunnin ajan. Laiva oli aivan täynnä autoja ja ihmisiäkin paljon, sattuipa mukavasti, kun naapurit Nauvosta lähtivät myös retkelle Maarianhaminaan. Laivaliput voi kätevästi ostaa netistä Ålandstrafikenin sivuilta (Auto ja 3 aikuista Galtby – Kökari 30,40 € ja Kökari – Långnäs 0,00 €), nettiostoksesta sai reippaan alennuksen (7,60 €).
Käytiin Aplagårdenissa, jossa omenat jalostetaan monenlaisiksi tuotteiksi. Siellä maistui kahvit ja åländsk pankaka omenahillon ja kermavaahdon kera. Oli vaikea päätellä mistä pannukakku oli tehty, riisistä vai mannasuurimoista, ehkä jostain muusta, mutta hyvää oli. Ostoksena mukaan tuli purkillinen omenahilloa.
KÖKARIN KOTISEUTUMUSEO
Kökarin kotiseutumuseo on vanhan koulun tiloissa. Museo on toiminut vuodesta 1988 lähtien Österbyggen ja Hellsön kyläkoululla, joka valmistui vuonna 1913. Museolla on omat fb-sivut nimellä Kökars Museum.
Alueelle on tuotu rakennuksia muualta saaresta. Esillä on tietysti merenkulkuun ja kalastukseen liittyvää esineistöä, mutta myös paljon huonekaluja ja tekstiilejä sekä valokuvia. Kökarin kirkon vanhat urut vuodelta 1911 on myös esillä.
Yksi kuva ylitse muiden kiinnitti huomiota, kuva Helsingin kalamarkkinoilla. Kuvassa kökarilainen mies ja nainen myivät paikallisia tuotteita, paitsi kalaa, myös omenoita. Mies itse on rakentanut veneen, nainen oli jo muuttanut pois Kökarista, mutta edusti markkinoilla synnyin saartaan.
Saaliista silakka oli tärkein. Syyskalastukseen lähdettiin syys-lokakuulla, jolloin kokonaisia perheitä muutti kalamajoille. Samassa pienessä majassa saattoi asua useita perheitä.
Silakka suolattiin itse tehtyihin tynnyreihin, ja ne myytiin lokakuussa Helsingin silakkamarkkinoilla. Saaduilla tuloilla ostettiin välttämättömät tarvikkeet talveksi. Elämä saattoi olla ankaraa. Tarinat kertovat miten liian myöhäiseksi jäänyt kotiin paluu päätyi myrkyssä haaksirikkoon, tai myyntitulot tuli tuhlattua ennen tarpeellisten hyödykkeiden ostoa.
Kökarista Helsinkiin kertyi matkaa suuruusluokkaa 150 nm (300 km) ja sama matka takaisin aikana, jolloin esiintyy sumua ja syysmyrskyt jo pauhaavat. Talonpoikaisvene ei ole parhaita kryssijöitä (tuuleen nousijoita), navigointimenetelmät olivat yksinkertaisia ja virheille alttiita, kartat suuntaa antavia sekä merimerkit harvassa, joten myyntimatka on ollut uskallusta, taitoa ja voimia vaativa seikkailu.
Esillä oli useita veneitä ja runsaasti venemoottoreita. Yksi vene oli hylkeen pyyntiin tehty kookas kulkija, jossa kajuuttana oli vain paksu puuvillakangas. Kolme-neljä miestä lähti keväällä hylkeenpyyntiin, jossa viipyivät muutaman viikon ja asuivat sen ajan tuossa veneessä, mm. keittivät ruokansa spriikeittimellä. Aluksi hevoset vetivät venettä avomerelle niin pitkälle kuin jäät kantoivat – entä sitten, kun eivät enää kantaneet – hevoset, mietin.
Yksinäiset naiset elivät vanhuuttaan pienissä torpissa eri puolilla saarta. Yksi näistä naisista oli Lina, jonka esineistöä on tässä pienessä torpassa. Linan tarinaa täällä ei kerrottu, mutta yksinäisyyden syyt lieneevät olleet moninaiset, ehkä yksi yleisimmistä puolison kuolema.
Helsingistä Kökariin muuttaneen kuvataiteilijan Elisa Matikaisen töitä on esillä näyttelyssä ”Yö” Galleria Stensalissa 15.8. asti joka päivä.
HAMNÖN SAARI
Kökarin fransiskaaniluostari sijaitsee Hamnön saarella, joka on vilkkaan merireitin varrella ja kahden suojaisan sataman läheisyydessä. Kökarin luostari mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1472, mutta munkit tulivat Hamnön saareen ilmeisesti jo 1300-luvulla ja toimivat saaressa pysyvästi 1300-luvun lopusta lähtien.
Luostarin toiminta loppui viimeistään uskonpuhdistukseen (reformaatio 1527) 1530-luvulla, jonka jälkeen rakennukset rapistuivat nopeasti. Kirkon torni romahti 1600-luvulla kovassa kaakkoismyrskyssä vaurioittaen kirkon katon eikä rakennusta enää korjattu. Sen sijaan käyttökelpoinen materiaali kuten esim. tiilet siirrettiin uusiin kohteisiin, ehkä Kastelholman linnan lisärakennuksiin. Arvokas esineistö kuljetettiin Tukholmaan (Kustaa Vaasa takavarikoi kirkon omaisuutta). Samalle paikalle rakennettiin uusi kivikirkko runsas sata vuotta myöhemmin.
Kökarin kirkko sijaitsee Hamnön saarella. Se on pyhitetty Jeesuksen äidinäidille Pyhälle Annalle. Nykyinen kirkko on rakennettu vuosien 1769 ja 1784 välillä. Tätä ennen paikalla on ollut kolme puukirkkoa ja yksi kivikirkko (fransiskaaniluostarin kirkko).
Nykyinen kirkko on jyrkkälappeinen satulakattoinen pitkäkirkko, jonka länsipääty oli perinteinen suorakulmainen ja itäpääty kolmitaitteinen aumattu. Mereltä päin väylältä näkyy vain kirkon punainen katto, maalta päin myös valkoiseksi kalkitut seinät.
Kirkossa on useita esineitä Kökarin vanhasta puukirkosta: isokokoinen krusifiksi, uhrilipas, vanha alttaritaulu ja saarnatuolin yläpuolella roikkuva puinen pelikaani. Ehtoollista esittävä alttaritaulu on vuodelta 1803.
Kirkon etuosassa on kastemalja 1200-luvun alusta. Sen kerrotaan löytyneen luostarikirkon seinämuurista.
Perimätiedon mukaan laiva on pienoismalli turkkilaisesta merirosvolaivasta, jonka on rakentanut kökarilainen merimies Johans Ollen Karlbystä. Merihädässä ollut merimies on rukouksessaan luvannut lahjoittaa sen kirkolle palkaksi hengestään. Votiivilaiva tarkoittaa usein merihädässä rukouksessa kirkolle luvattua lahjaa pelastumisesta, kun taas kirkkolaiva on kirkkoon tehty koriste esine – niin muistan lukeneeni.
Saarnastuolin päällä roikkuu puinen pelikaani. Sen tarinaa en tiedä, mutta lienee eksoottinen, kaukaisista maista.
Yövyimme Brudhäll hotellissa, kun ei enää ollut tilaa Antons Gästhemissä, jossa olemme yöpyneet aikaisemmilla kerroilla. Ruoka oli hyvää, mutta huone oli kolmelle pieni ja äänieristys olematon. Paikka ja rakennuksen arkkitehtuuri ulkoapäin ovat kauniita.
Källskär Kreivin saari ulkomeren laidalla sai tältä kerralta jäädä väliin, sillä sää oli huono: oli tosi kylmä tuuli ja vähän vettä vihmoi – sadetakki kyllä oli, mutta villapipo jäi kotiin. Olisin taas halunnut nähdä saaren uskomattoman kauniit kalliot, rakennukset, puutarhat ja Hermes patsaan. Joku toinen kerta sitten.
Täältä matka jatkuu Ahvenanmaan pääsaarelle. Jäi hyvä fiilis, Kökari on viehättävä – palaamme taatusti taas uudelleen.
Torstai 14.5.2020 Nerja – Valencia | 602 km klo 10:00 – 16:56 SÄÄ: Aamulla oli +17 astetta ja aurinko paistoi vaikka piti olla pilvistä ja sateista – Hyvä! Tavarat eivät kastu, kun pakkaa autoa. Ehkä tämä sade-ennuste oli sittenkin vuorille. Sadetta oli vain vähän juuri […]