Retkiä Merellä ja Maalla - Isot Reissut Edessäpäin

Tekijä: Eeva

2 – PURJEHDUS MALMÖ – RAISIO

2 – PURJEHDUS MALMÖ – RAISIO

2. Oskarshamn – Nynäshamn – Degerby – Raisio Oskarshamnissa herätys oli perjantaina 8.7.2022 klo 7:40. Ennen lähtöä moottorin käyntiä testattiin, koska moottori pysähtyi alhaisilla kierroksilla eilen illalla yllättäen – saattaa aiheuittaa tiukan paikan tullen kinkkisen tilanteen. Oli myös tarpeen saattaa ankkuri laskemisvalmiuteen – varmuuden vuoksi. […]

1- PURJEHDUS MALMÖ – RAISIO

1- PURJEHDUS MALMÖ – RAISIO

1. Malmö – Kalmar – Oskarshamn Viking Gracella Turusta Tukholmaan, sieltä junalla Malmöhön. Junamatka kesti 4,5 tuntia. Valittiin vähän myöhemmin lähtevä juna, sillä se oli aikaista junaa huomattavasti edullisempi. Lippuja voi ostaa SJ:n apin kautta, vaikutti hyvin selkeältä. Juna oli n. 30 min myöhässä Norrköpingin […]

SAKSAN LÄPI ja LAIVALLA SUOMEEN

SAKSAN LÄPI ja LAIVALLA SUOMEEN

PERJANTAI 23.4.2021 | Thionville/Luxemburg – Travemynde/Lyypekki/Saksa

 

Thionville – Trier – Bonn – Köln – Dusseldorf – Munster – Bremen/Hannover – Hampuri – Lyypekki

SÄÄ: Aamulla aurinko paistoi ja lämpötila oli +5. Päivän korkein lämpötila oli +14 astetta iltapäivällä. Kova ja kylmä tuuli.

MAISEMAT: Osa matkasta ajetaan kapeita kyläteitä pitkin, kun vaihdetaan moottoritieltä toiselle. Voi miten kauniita maalaismaisemat ovatkaan. Ensimmäisen kerran, kun palasimme maaliskuussa v 2013 Espanjasta Suomeen, ihmettelin, että aika runsaasti viljelijät ovat levittäneet kalkkia pelloille – muutaman kilometrin matkalla selvisi, että kohtuuttomaksi lisääntynyt kalkitus olikin lunta.

Oli muutaman hehtaarin alueita istutettua kuusimetsää, josta tulee aikanaan hyvää tukkipuuta. Karjatalous oli maaseudulla vallitseva elinkeino, mitä maisemasta voi päätellä, pieniä teollisuusalueitakin oli kaupunkien läheisyydessä. Nautakarjaa loikoili pelloilla, myös pieniä hevos- ja lammaskatraita näkyi. Ylitettiin Rhone useamman kerran, samoin Reini. Reini on komea virta, joka laskee Pohjanmereen Rotterdamissa.

Köln on Reinin rannalla oleva miljoonakaupunki Nordheim-Westfalenin osavaltiossa. Vanha tarkoittaa tässä yli 2.000 vuotta, sillä roomalaiset perustivat sen vuonna 38 eaa. Kölnistä varmaan parhaiten tunnetaan sen goottilaistyylinen tuomiokirkko, jonka rakentaminen alkoi 1200-luvulla, ja valmista tuli 600 vuoden jälkeen. Kävin kirkossa ensimmäisen kerran 15 vuoden ikäisenä, kun matkustin yksin junalla Etelä-Saksasta Tukholmaan ja sieltä edelleen laivalla Turkuun kesätyön päätteeksi. Arvata saattaa, että kirkon, joka aikanaan oli maailman korkein rakennus, näkeminen oli kokemus maalaistytölle vaikka omassa pitäjässäni olikin Suomen toiseksi suurin puukirkko. Olen sittemmin käynyt siellä muutaman kerran, ja joka kerralla sen kauneus on tehnyt vaikutuksen vaikka kokemani kirkon koko on kerta toisensa jälkeen pienentynyt. Kölnin vanha keskusta on viehättävä.

VIINIALUEET: Nancyssa kohtasimme Moselin, jota seurasimme aina Trieriin asti, ja josta muutaman kymmenen kilometrin jälkeen erkaannuimme 1.-tielle kohti Düsseldorfia. Mosel yhtyy Reiniin Koblenzissa, mutta me kohtaamme Reinin vasta Kölnissä.

Moselin viinialue alkaa Trierin seudulta koilliseen.

Moselin viinialueita on Ranskassa, Luxemburgissa ja Saksassa, mutta valtaosa viljelypinta-alasta sijaitsee Saksassa, reilu kymmenesosa Luxemburgissa ja hyvin pieni osa Ranskassa (Alsacen viinialue). Mosel on merkittävä alue – Saksan vientiviineistä kolmasosa on peräisin Moselin laaksosta. Hallitseva rypälelajike on Riesling, joka viihtyy alueen jyrkillä rinteillä. Väitetään, että Moselin viinialue on maisemaltaan kaunis – voin hyvin olla samaa mieltä. Lisäksi väitetään, että sen viinit ovat ainutlaatuisia – tästä minulla ei ole kokemusta viime vuosilta.

Viinitarhat alkoivat olla harvinainen näky.

Reinin merkittävät viinialueet jäävät reitiltämme kaakkoon. Yksi mieleenpainuvin alue on nimeltään ”Keiserstuhl”, joka on Reinin mutkan jälkeen Freiburgin tienoilla. Se oli ”Papan” suosikki viinialue, josta hän haki vuoden viinit kerrallaan – ei huonoja ollenkaan. Syksyllä, jos epidemiatilanne sallii, voisi pysähdellä täällä päin.

TAUOT: Pidettiin kolme taukoa. Yksi tankkaus. Huoltoasemilla pääsi wc-käynnille, joissakin oli myös kahvin ja esim. sämpylöiden myyntiä mukaan otettavaksi. Söimme omia eväitä (juustoleipiä, manteleita ja hedelmiä).

LIIKENNE: Liikenne oli vilkkainta mitä tällä reitillä on ollut vuosiin, erityisen paljon rekkoja. Oli muutama pieni ruuhka, kun vaihdettiin tietä tai oli tietyö. Tietöitä on Saksan teillä aina, mutta tällä kerralla ei ollut kovin pitkiä matkoja. Rekka-kaistalla sen sijaan oli seisovia tai hitaasti matelevia jonoja. Liikenteestä päätellen Keski-Euroopassa ei ole materiaalista lamaa – tavaraa kulkee paljon, ihmettelen miksi.

Rekkoja oli oikeanpuoleinen kaista täynnä.

Saksassa oli tietyön takia pakko mennä kiertotielle (Umleitung), kapealle kylätielle, kauniita maisemia, mutta se hidasti matkaa. Ruuhkat ja kiertotie hidastivat matkaa ehkä n. tunnin verran. Matkailuautoja oli hyvin vähän liikkeellä, eniten Saksassa. Linja-autoja tällä 3.000 km matkalla näkyi vain muutama, tuskin viittä enempää ja vain kaksi junaa oli liikkeellä – joukkoliikenne ei näytä täällä olevan tapa kulkea paikasta toiseen. Moottoriteillä on kahdesta neljään kaistaa yhteen suuntaan eikä aina ollut nopeusrajoituksia – ”Porschet” viuhahtivat ohi kahtasataa. Yksi kolari vastaantulevalla kaistalla.

Pohjois-Saksan maisemat muistuttavat jo kotoisia.

Lyypekissä käytiin covid-19 antigeenitestissä Johaniittojen laboratoriossa, kun aika oli varattu netissä muutama päivä aikaisemmin – kaikin puolin toimivat ja ystävälliset järjestelyt.

SATAMASSA ja LAIVASSA: Henkilöautoja oli laivaan tulossa ehkä n. kaksikymmentä eli paljon vähemmän kuin ns. normaaliaikana. Muhkeimpien autojen rekisterikilvistä näki, että tulivat Portugalista. Muutama saksalainen ja suomalainen rekisterikilpi, ei venäläisiä niin kuin usein on ollut. Laivaan pääsi jokseenkin tarkasti klo 23:00, johtoauto hakee autot ja ohjaa laivaan oikealle kannelle, muutenhan isolle satama-alueelle eksyisi. Ajettiin kannelle nro 7, jossa on myös hyttimme ”Junior pet suite”: ”The sea journey is sweeter when travelled with a pet”, on idea, jonka voi allekirjoittaa.

 

 

Laivassa torkuttiin kookkaan purjeveneen isopurjeen alaliikin alla …
… ja ihailtiin rouhenevaa merta, ”rough seas”.
(Todellinen tuulen nopeus luoteesta oli 17 m/s ja suhteellinen tuulen nopeus 27 m/s).

Laivalla oleskeltiin omassa hytissä, mutta ruokailemassa käytiin ravintolassa. Matkustajat toteuttivat kiitettävällä tavalla annettuja ohjeita, mutta ei kaikki kuitenkaan. Yöllä heräsi laivan keinumiseen, kun laiva tuli pois Gotlannin suojasta. Keinuminen ei kuitenkaan haitannut olemista, ei pudonnut sängystä, ja tavaratkin pysyivät paikoillaan.

 

Laivamatka Travemündestä Helsinkiin kestää n. 30 tuntia.

Aamulla ehti hyvin käydä aamiaisella. Kuulutettiin, että laivasta pääsy kestää 45 min ylimääräistä, koska mukana on niin paljon rekkoja, joista osa täytyy ajaa ensin ulos – ”Ai, ne rekat tulivat Suomeen asti”.

Tulli ja poliisi tarkastivat kaikki henkilöautomatkustajat, mutta ei lemmikkejä. Jätettiin täytetty kaavake (mistä ja minkä maiden kautta tulee, ja minne Suomessa menee), koronatestitulokset katsottiin, passin tiedot siirrettiin tietokoneelle ja kysyttiin, ovatko jatkotoimenpiteet selvät.

Kolmen päivän kuluttua tuli soitto ja kehotus mennä koronatestiin. Olisimme menneet ilman kehotustakin, mutta kaupungin nettisivuilta ei löytynyt koronatestauksesta mitään, joten jäimme odottelemaan, jos joku soittaa. Kolmaskin testi oli negatiivinen. Olemme tietysti testituloksista huolimatta kahden viikon ”suhteellisessa” karanteenissa, niin kuin edelleen jatkossakin toistaiseksi.

Toinen koronatesti otettiin Lyypekissä.

HUOMIOITA KORONATESTEISTÄ: ensimmäinen testi otettiin Nerjassa lähtöä edeltävänä päivänä: PCR-testi Intermedicalin laboratoriossa, 99 €/henkilö. Näyte otettiin alakuorikon etuosasta, kun se pitäisi ottaa nenänielusta tai vähintään nielusta. Toinen testi otettiin Lyypekissä Johaniittojen laboratoriossa (antigeenitesti eli ns. pikatesti, 0 €). Siellä näyte otettiin keskikuorikon etuosasta ja suulaesta, kun tarkoitus oli ottaa nenänielusta ja nielusta. Kolmas testi otettiin Nauvon terveyskeskuksessa (0 €). Tämä näyte otettiin oikeasta paikasta eli nenänielusta. Vastaus tuli tekstiviestillä puhelimeen ja näkyy myös Kannassa, tosin tuloslausunnosta ei selvinnyt oliko kyseessä PCR-testi vai antigeenitesti – todennäköisesti oli PCR-testi, koska vastauksen saaminen kesti 11 tuntia.

MATKA PÄÄTTYI RUNSAAN 4.000 km MATKUSTELUN JÄLKEEN

 

 

 

 

 

 

 

LÄPI RANSKAN

LÄPI RANSKAN

TORSTAI 22.4.2021 | Nimes/Ranska – Thionville/Luxemburg | 731 km SÄÄ: Aurinkoa, lämpötila aamulla +13, korkein päivälämpötila oli +19. Lähdimme liikkeelle varhain klo 8:28, silloin kun muutkin lähtivät, he töihin, me kohti Pohjoista ja Suomen kotia. Yllätyksekseni huomasin pian lähdön jälkeen, että aurinko paistaa ihan väärästä […]

ESPANJA JÄÄ TAAKSE – VALENCIASTA KATALONIAN KAUTTA ETELÄRANSKAAN

ESPANJA JÄÄ TAAKSE – VALENCIASTA KATALONIAN KAUTTA ETELÄRANSKAAN

KESKIVIIKKO 21.4.2021 | Betera/Valencia/ Espanja – Nimes/Ranska | 733 km SÄÄ: Aamulla oli poutaa, mutta pilvistä, lämpötila +15 astetta. Myöhemmin päivällä ja iltapäivällä satoi, ja samalla lämpötila laski +12 asteeseen, mutta illemmalla sade lakkasi ja lämpötila nousi +16 asteeseen. MAISEMIA: Ajetaan pitkin rannikkoa. Välimeri näkyy […]

CANILLAS DE ALBAIDASTA NAUVOON

CANILLAS DE ALBAIDASTA NAUVOON

Tämä talvikausi on ollut poikkeuksellinen monella tavalla. Koronavirus (SARS-CoV-2) on vaikuttanut tietysti elämään Espanjassakin. Pandemia on tuonut monenlaisia elämää rajoittavia sääntöjä, joita on noudatettu, kun ovat noudatettaviksi tarkoitettukin. Rajoitukset ovat olleet vähäisempiä kuin keväällä 2020, mutta rajoituksia on ollut paljon, ja suurin osa ihmisistä noudattavat niitä tunnollisesti: maskipakko kaikkialla kodin ulkopuolella, kokoontumis- ja liikkumisrajoituksia. Meitä koski myös se, että ilman pätevää syytä ei saa matkustaa provinssista tai itsehallintoalueesta toiseen, kahdesti oli voimassa myös kahden viikon liikkumisrajoitus niin, että pikku kaupungistamme ei saanut lähteä pois, rajat oli suljettu, ja oli myös ulkonaliikkumiskielto yöaikaan. Aina tietysti on olemassa ihmisiä, joille yhteisen hyvän ymmärtäminen on vaikeaa ja jopa mahdotonta.

Miten pandemia näkyi katukuvassa: hiljaista oli, kaunista silti.

Tähän talvikauteen tuli myös asunnon vaihto vaikka sen piti toteutua jo vuosi sitten – tuli mutkia matkaan. Mielenkiintoiseksi ja haastavaksi sen teki pandemia siinä mielessä, että esim. huonekalujen saatavuus on ollut huonoa: tuotteet ovat olleet loppu eikä uusista toimituksista ole ollut varmuutta, kun kysyntä on ollut suurta, ja tarjonta pientä. Esimerkiksi tilasin vaatekaapin naapurikaupungista (Competa) ideana, että läheltä hankittu on ekologinen valinta. Kaappia ei kuulunut luvattuun aikaan, joten kyselin sen perään: kaappi tuleekin Brasiliasta ja siellä koronavirusinfektio on verottanut työvoimaa – on tuotantovaikeuksia. Lopulta kaappi tuli kuukauden myöhässä, ja se piti sitten myös itse koota – vain puolenpäivän työ.

Talon terassilta on näkymä kauas laaksoon aina Välimerelle asti, joskus sopivalla säällä myös Marokon Rif-vuoristo näkyi.

Tällä kerralla matkaa piti suunnitella tavallista tarkemmin. Euroopan maat ovet ehtineet päättää, miten parhaiten rajoittaa pandemian leviämistä ja miten jopa tukahduttaa se. Näihin rajoituksiin on lisätty testaus: minkälainen testi ja kuinka pitkään se on voimassa missäkin paikassa. Tämä lisäsi logistiikan vaativuutta etenkin, kun olin suunnitellut liikenteellisistä syistä Saksan läpi ajon sunnuntaille: on vain vähän rekkaliikennettä, rekat kun eivät saa kuin erityisperusteluista (tuoretavarakuljetus tms.) ajaa sunnuntaisin, mutta testauspaikat ovat kiinni viikonloppuisin.

Matkaa siirrettiin pääasiassa Suomen lumisten olosuhteiden (autossa kesärenkaat) ja koronatilanteen vuoksi vajaalla kuukaudella eteenpäin. Matkaviikonpäivätkin sopivat paremmin testauksia ajatellen.

Reitin suunnittelun idea on tälläkin kerralla helppoa: valitaan lyhin, selkein ja tutuin reitti, eli reitti, joka on ajettu moneen kertaan. Nyt vaan ei pysähdytä eläytymään Lyonin eikä minkään muunkaan kaupungin tunnelmaan – tosi harmi, sillä käymisen arvoisia paikkoja on paljon.

Tuleva matka on pitkä, lähes 3.000 km ja mutkikas – parasta suunnitella hyvin.

Matkaa olimme järjestelleet tietysti jo pitkään. Viimeisinä päivinä tehtiin loppusiivousta ja pakattiin auto silläkin uhalla, että jotakuta kiinnostaa auton sisältö. Vaikka tämä on vain pieni kaupunki eikä ole turistiaika, mahdollisuus on hyvä pitää mielessä – siis arvokkaimmat tavarat autoon vasta lähtö aamuna.

Edellisenä päivänä käytiin Nerjassa laboratoriossa, jossa otettiin COVID-19 PCR-näyte.

Näytteenottoaika laboratorioon oli varattu netistä lähtöä edeltäväksi päiväksi. Toki ensin olin varmistanut, että testituloksen saa 12 tunnin kuluessa sähköpostiin niin kuin yrityksen nettisivuilla oli luvattu. Negatiivinen PCR-testitulos tarvitaan Ranskan rajalla. Ranska vaatii, että maahan tulijalla on enintään 72 tuntia vanha testitulos. Pikatesti (antigeenitesti) ei kelpaa.

Näytteenotto sujui nopeasti, mutta huomiota kiinnitin siihen, että kun näyte tulee ottaa nenänielusta eli aivan nenän takaosasta, näyte otettiin alakuorikon etupäästä, aivan nenän etuosasta. Testitulos tuli sähköpostiin 10 tunnin kuluttua, ja se oli negatiivinen. Ainahan sitä vähän tulos jännittää, elimistössä voi olla virusta tai myös väärän positiivisen tuloksen mahdollisuus on olemassa vaikka se onkin hyvin pieni.

https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/oireet-ja-hoito-koronavirus/koronavirustestit

Vuoristomaisema on ollut kaunis, vihreä ja kukkivia puita, pensaita sekä maanpeittokasveja.

Mitä jäi taakse? Talvi on ollut tavanomaista kylmempi, mutta lunta ei sentään ole satanut kuin vuorten huipuilla. Alhaisin lumiraja taisi olla 800 metrissä (kylä n. 600 m korkeudessa), ja se lumi suli pois vuorokaudessa. Toki on ollut myös lämmintä ja aurinkoista. Sadetta on ollut sopivasti, niin että luonto näyttää oikein vehreältä, ja on ollut runsaasti kukkivia puita ja pensaita valkoisia ja keltaisia, viimeaikoina myös punaisia unikkoja. Mutta matkaan. Matkaan oli hyvä lähteä siksikin, että sain hyvän ”talonmiehen” huolehtimaan talosta kesän ajaksi.

Andalusiasta Kastilia-La Manchan kautta Valenciaan

TIISTAI 20.4.2021 | Canillas de Albaida – Betera/Valencia/Espanja | 659 km


SÄÄ
: Aamu oli aurinkoinen ja lämmin (+17). Lämpötila kohosi vähitellen niin, että Valenciassa oli jo +22.

Canillas de Albaida – Nerja – Granada – Jaen – Valdepenas – Manzanares – Tomelloso – Betera/Valencia

Auto starttasi klo 10:15. Ajettiin alas rannikolle kapeaa mutkaista vuoristotietä niin kuin monta muutakin kertaa. Miten vuoristomaisema voikaan olla kaunis näin keväällä: kaikki vihreää, vihreän eri sävyjä, ja seassa kukkasia, enimmäkseen keltaisia, ripaus punaista.

Tällä kerralla ajoimme ylängön kautta Valenciaan. Reitti kulkee lähelle Madridia, ja sieltä kääntyy takaisin rannikolle. Olemme kulkeneet tätä reittiä kahdesti aikaisemminkin. Vaikka se on hitusen muita mahdollisuuksia pidempi, sen etuna ovat kauniit maisemat ja rauhallinen liikenne, tosin taukopaikatkin ovat harvassa.

MAISEMAT: Rannikkoseutu Nerjan ympärillä on täynnä avokadopuita ainakin 600 m korkeuteen asti – seutu taitaa olla Euroopan avokadoaitta. Rannikolta käännyimme pian kohti sisämaata, nousua oli kymmeniä kilometrejä kohti Granadaa. Ei tarvinnut ajaa pitkälle, kun jo alkoi näkyä lumipeitteisiä vuoria, Sierra Nevada (3.478 m) oli vielä osittain talviasussa. Näitä näkymiä voi ihailla aina siihen asti, kunnes ohitimme Granadan.

Maisema oli aluksi vuoristoista, paikoin seassa oliiviviljelmiä.

Sitten olikin jo kivuttu ylängölle (Meseta), joka sijaitsee n. 600 m korkeudessa ja käsittää puolet Espanjan pinta-alasta. Ylänköä oli tämän päivän reitillämme n. neljän sadan kilometrin matkalla. Ennen Valenciaa tuli vielä matala vuoristoalue, mutta ei enää lumisia huippuja, mutta sen sijaan näkyi tuulipuistoja, useita n. 20 tuulimyllyjen ryppäitä.

Aluksi näkyi silmän kantamattomiin oliivilehtoja, niiden lomassa Bodegoja, joissa oliivit puristetaan öljyksi. On monta työvaihetta ennen kuin öljy on ruokapöydässä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Oliivi%C3%B6ljy

Espanjan symboli, Toro de la Carretera eli “teiden härkä” on alun pitäen ollut Veterano Brandyn mainos, mutta vähitellen niistä on tullut Espanjan kansalle kulttuurinen ja taiteellinen perintö. Nykyiset härät ovat metallisia, 14 m korkeita. Niitä on 90 kappaletta eri puolilla maata.

Oliivipuut oli leikattu sadon korjuun jälkeen, ja nyt ne poltettiin – savua nousi sieltä täältä – ei kovin ilmastoystävällistä, mutta ehkä oksat on hyvä polttaa ehkäisemään kasvitautien leviämistä.

Kun oliivilehdot päättyivät, tulivat viinitarhat, joita kesti myös pari sataa kilometriä. Välillä oli edelleen oliivipuita, mantelipuita ja sitruspuita.

Espanja on maailman suurin oliiviöljyn tuottaja 50 % osuudella. Tämä on helppo uskoa, kun vähän ajelee maaseudulla, ja 75 % oliiviöljystä tuotetaan Andalusian alueella. https://fi.wikipedia.org/wiki/Oliivi%C3%B6ljy ja https://espanja.com/ajankohtaista/oliivioljyssa-laatu-maistuu/

Ylängöllä oli välillä niittyjä, joissa laidunsi lampaita mukanaan usein kaksi paimenkoiraa ja paimen. Katraita oli paljon ja katraassa satoja lampaita. Yhdessä kohdassa laitumella näkyi mustia härkiä – ovatko nämä niitä, joita käytetään härkätaisteluissa – saattavat hyvinkin olla, sillä ne ovat määrättyä rotua ja kasvatetaan tietyllä alueella, joka on jossain täällä Madridin eteläpuolella.

Maa oli vehreää talven jälkeen, maa-aines paikoin tiilenpunaista, punaista okraa, – tosi kaunis väri, joka tekee maisemasta iloisen. Keltaisia kukkia, kukissa olevia hedelmäpuita siellä täällä – ihana sitruspuun kukan tuoksu tuntui autossakin.

Kumpareisella ylängöllä näkymä ulottuu kymmenien kilometrien päähän – nähdä avarasti kauas on huikea kokemus kerta toisensa jälkeen.

VIINIALUEET: Valdepena on kuuluisa viinialue, sen pohjoispuolella ja ympärillä on La Manchan viinialue, siitä itään päin Utiel Requenan alue ja sitten Valencian viinialue.

Matka kulki viiden viinialueen kautta: Valdepenas, La Mancha, Manchuela, Utiel-Requena ja Valencia.

La Manchan alue väitetään maailman suurimmaksi yhtenäiseksi viinialueeksi. Ilmasto on tyypillistä mannerilmastoa: talvisin kylmää ja kesäisin hyvin kuumaa. Maaperä alueella on karkeaa savimaata.

Alueen valkoisista rypäleistä saadaan kevyitä valkoviinejä. Rypäleinä paikallinen Airén, Macabeo, Chardonnay ja Savignon Blanc. Nämä viinit maistuvat hyvin paikallisen juuston kylkiäisenä, sanotaan. Viini ja juusto on hyvä yhdistää sopuisaksi pariksi hyvän nautinnon saamiseksi. Yhdistä viini ja juusto oikein: https://winefolly.com/wine-pairing/wine-cheese-pairing-ideas/

Valdepeñas sijaitsee täysin La Manchan viinialueen sisällä. Tämä on kuitenkin itsenäinen alue historiansa ja viiniensä erityisyyden vuoksi. Alueella on mannerilmasto kuten La Manchan alueella.

Viiniköynnöksiä oli monen näköisiä, korkeita puumaisia tai paksurunkoisia kasvaen aivan lähellä maan pintaa tai pitkiä ohutvartisia, jotka oli sidottu riveihin juokseviin lankoihin. Osassa oli jo vaalean vihreät lehdet, toiset vielä ilman lehtiä.

 

Osa viiniköynnöksistä on paksuvartisia ja lähellä maanpintaa kasvavia.

 

Viinibodegoissa rypäleet jalostetaan tutuksi tuotteeksi, mutta pieni osa rypäleistä käytetään tuoreina, osa kuivataan rusinoiksi.

VALENCIA on itsehallintoalue ja itsehallintoalueen pääkaupunki, joka on Espanjan kolmanneksi suurin (800.00 asukasta) Madridin ja Barcelonan jälkeen. Roomalaiset perustivat kaupungin runsas 100 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Jo tämä ennakoi, että kaupungissa on paljon vanhaa. Vanhassa kaupungissa on goottilaistyylisiä rakennuksia vuosilta 1500 – 1700, komeimpana niistä katedraali.

Minun mielipaikkani olisi taatusti vanha kaupunki. Ehdottomasti pitäisi käydä kauppahallissa (Mercado Central) ja katedraalissa katsomassa Graalin maljaa, josta Jeesus ja apostolit joivat viimeisellä ehtoollisella – maljalla on tietysti kaiken parantava vaikutus. Modernista arkkitehtuurista valitsisin 2004 valmistunut taide- ja tiedekeskuksen (Ciutat de les Arts i de les Ciències), jonne pitäisi mennä auringonlaskun aikaan.

Tulikin jo selväksi, että en ole koskaan käynyt Valencian vanhassa kaupungissa eikä nytkään voi poiketa tämän pandemiatilanteen takia. Jos syksyllä on hyvä tilanne, niin silloin sinne on hyvä pysähtyä muutamaksi päiväksi.

Viinitankkeja. Viiniä tuotetaan paljon, 35 miljoonaa hehtolitraa (1 hl = 100 l) vuodessa. Tästä määrästä vientiin menee n. 22 miljoonaa hehtolitraa. Espanjalainen itse kuluttaa viiniä 20 litraa henkilöä kohti vuodessa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Viinintuotanto_Espanjassa

TAUOT: Runsaan kahden tunnin ajomatkan jälkeen oli tauko. Ravintolassa join cafe solon, tummaa, voimakasta, täyteläistä ja pehmeää – kyllä espanjalaiset osaavat kahvin keittää. Toinen tauko pidettiin taas runsaan kahden tunnin kuluttua. Tankattiin, pestiin auton ikkuna itikan jäljistä ja syötiin eväitä. Olisi ollut hyvä pitää kolmaskin tauko sillä väsymys alkoi hiipiä loppumatkasta.

LIIKENNE: Odotusarvo oli, että liikenne nykyään on tavanomaista hiljaisempaa. Valittu reitti myös takasi, että ruuhkia ei matkan varrelle ilmestynyt. Matkan kesto nyt ei ollut kriittinen vaikka liikkeelle lähdimme aika myöhään, sillä ulkonaliikkumiskielto on voimassa vasta klo 22:00 lähtien, toisin oli Ranskassa. Kauniita maisemia oli koko matkan – maisemat vaihtuivat jatkuvasti sopivin välein. Ruuhkia tosiaan ei ollut – ajo oli leppoisaa. Tämä oli koko matkan ehkä leppoisin ja ehkä myös kaunein osuus.

Pata Negra on yksi yleisimmistä viinimerkeistä.

HOTELLI: Yövyimme tutussa golf-hotellissa (AD-HocPark) joka on kaupungin ulkopuolella maalaismaisemassa lähellä Beteran vanhaa kaupunkia. Asiakkaita oli paljon – paljon autoja parkkipaikalla, enemmän kuin edellisillä kerroilla.

MITEN KORONA NÄKYI: Korona huomioitiin, mutta ei ihan niin tarkasti kuin syksyllä – on ehkä ymmärretty paremmin, mikä on keskeisintä: maskipakko, etäisyydet, käsidesi, hissiin vain yksi henkilö/samassa huoneessa asuvat, plexi virkailijan ja asiakkaiden välillä, pankkikorttipääte pyyhittiin ennen käyttöä, hyvä tuuletus, ravintolatilassa syötiin, mutta henkilöitä oli vain muutama isossa tilassa ja pöydät olivat etäällä toisistaan ym. Hotellissa oli autojen määrästä päätellen paljon asiakkaita, mutta heitä näkyi vain vähän, oleskelivat huoneissaan niin kuin tilanteeseen sopi.

MATKA JATKUU

AHVENANMAATA KIERTÄMÄSSÄ – PÄÄSAARELLA

AHVENANMAATA KIERTÄMÄSSÄ – PÄÄSAARELLA

Olen käynyt Ahvenanmaalla kesäisin useasti, mutta meritse purjehtien – nähnyt miltä Ahvenanmaa näyttää mereltä käsin, auringossa ja sateessa, tyvenessä ja myrskyssä. Nyt ohjelmassa oli katsoa miltä Ahvenanmaa näyttää maalta päin. Menimme Korppoon Galtbystä Gudingen (Ålandstrafiken) laivalla Kökariin, jossa olimme yhden yön Brudhäll hotellissa. Sieltä Skiftet […]

AHVENANMAATA KIERTÄMÄSSÄ – KÖKARI

AHVENANMAATA KIERTÄMÄSSÄ – KÖKARI

Olen käynyt Ahvenanmaalla kesäisin useasti, mutta meritse purjehtien – nähnyt miltä Ahvenanmaa näyttää mereltä käsin aurinkoisella säällä, tuulessa ja myrskyssä. Nyt ohjelmassa oli katsoa miltä Ahvenanmaa näyttää maalta päin. Muualta kokemus kertoo, että näissä on vissi ero. Godingen lähti Korppoon Galbyn satamasta vähän etuajassa (9:40) […]

LENTÄEN VAI AUTOLLA – Nerjasta Nauvoon

LENTÄEN VAI AUTOLLA – Nerjasta Nauvoon

Torstai 14.5.2020 Nerja – Valencia | 602 km klo 10:00 – 16:56

SÄÄ: Aamulla oli +17 astetta ja aurinko paistoi vaikka piti olla pilvistä ja sateista – Hyvä! Tavarat eivät kastu, kun pakkaa autoa. Ehkä tämä sade-ennuste oli sittenkin vuorille. Sadetta oli vain vähän juuri ennen Valenciaa, lämpötila nousi korkeimmillaan +20 asteeseen. Illalla taas aurinko paistoi. Koko matkan oli kova tuuli, joka tuntui myös autossa.

Reitti kulkee pitkin rannikkoa Almerian, Murcian ja Alicanten kautta. Ajoimme AP-7 tietä, joka on maksullinen moottoritie.

Aamupäivällä lähdimme liikkeelle klo 10:00 sen jälkeen, kun asunnossa viimeiset huoltotemput oli tehty. Ei ollut tarvetta kovin aikaiseen lähtöön, sillä päivän matka ei ollut järin pitkä.

Tuleva kokonaismatka melkein hirvitti – miten tästä selvitään, kun on koko maailmassa erityistilanne.

Alkukilometreillä huomasi kevään sateiden vaikutukset luontoon, oli harvinaisen vehreää. Lähempänä Almeriaa tuli näkyviin miltä Euroopan kasvihuone näyttää: kasvihuoneita silmin kantamattomiin. Vain kasvihuoneita, ei juurikaan asunnoiksi ajateltavia rakennuksia – asuvatko siirtotyöläiset kasvihuoneissa?

Almerian seudulla löytää Euroopan kasvihuoneen – kasvihuoneita, kasvihuoneita, kasvihuoneita.

Aluksi Välimeri oli näkyvissä jopa lähietäisyydellä, toisella puolella tietä oli vuoristoa. Paikoitellen vuoret ulottuivat aivan rantaan asti, lähempänä Valenciaa tasanko ulottui jo etäälle merestä, kauaksi sisämaahan. Heti Almerian jälkeen oli laaja teollisuusalue. Oli laakso, jossa näkyi useita marmorilouhoksia. Maisema oli hyvin karua, mutta muuttui taas vehreäksi ja viljavaksi, lähellä Valenciaa jopa hyvin monimuotoiseksikin: oli ruohokenttiä, viljan kasvatusta, ehkä perunapeltoja, jotka oli peitetty harsolla, hedelmätarhoja ja viinitarhoja, myös oliivitarhoja.

Viinitarhoja oli ehkä eniten kaikista viljelykasveista – jos nämä hehtaarit viljeltäisiin syötävää ruokaa, maailman ruokapula poistuisi tai ainakin vähenisi.

Viinitarhoja oli jo Murcian ja Lorcan välissä, mutta ne lisääntyivät lähempänä Valenciaa. Viiniköynnöksiä oli monen muotoisia, eniten pitkän varren päässä olevia laakeita lehvästöjä, jotka oli usein katettu harsolla. Koko tarhaakin saattoi olla peitetty – marjat ihmisille eikä linnuille.

Moottoriteiden keskiosaa kaunisti valkoiset ja punaiset oleanteripensaat. Jossain oli keltaisia pensaita. Yhdessä pienessä kaupungissa oli paljon kukkivia jakarandapuita.

Moottoritien keskialue oli täynnä kukkivia oleanteripensaita.

Paikoin vuoristo oli aivan karua ilman kasvustoa, paikoin mäntymetsän peittämää, näkyi muutama tuulimyllypuisto, samoin aurinkovoimala, yllättävän vähän kuitenkin. Muutama linna komeili kukkuloiden päällä.

Murcian ja Lorcan välissä oli myös karjan kasvatukseen sopivan näköisiä rakennuksia, hajusta päätellen sikaloita – en suostu ajattelemaan asiaa pidemmälle. Näkyi myös yksi kasvihuone aivan moottoritien vieressä, jossa kasvatettiin kukkasia.

TAUOT: Matkan aikana pysähdyimme kahdesti. Kummallakin kerralla oli mahdollisuus päästä huoltoaseman wc:hen. Klo 12:28 tankattiin, bensan (95) hinta 1:06 €/l. Toinen tauko oli 14:39, jolloin söimme omia eväitä.

Taukopaikoilla oli hiljaista, juuri ketään muita ei näkynyt. Kuvassa vasemmalta Leena, Ilkka, minä ja Milli. Taustalla Ilkan ja Leenan auto, joka on Suomen rekisterissä.

LIIKENNE: Liikenne oli hiljaista, vähän henkilöautoja, enemmän rekkoja. Ei tiemaksuja.

HOTELLI: Hotelli löytyi muutaman mutkan takaa, oli lähes maalaismaisemassa, golfhotelliksi itseään kun mainosti. Alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka maksoivat 20 €/henkilö – hyvää oli. Respan henkilön aviomies oli suomalainen, tuli selville vaikka ei paljoa keskusteltukaan. Yöpyminen ja päivällinen kahdelta henkilöltä olivat yhteensä 114 €.

Illalla oltiin kävelyllä ja tavattiin sileäkarvainen kääpiömäyräkoirapoika, mutta golfkenttää emme löytäneet.

Miten koronaepidemia näkyi: Henkilöautoliikenne oli hiljaista, kahvilat suljettu taukopaikoilla, bensamyyjällä/kassalla suusuoja ja käsineet, plexi erotti asiakkaan kassahenkilöstä. Hotellissa oli samanlaiset järjestelyt työntekijöillä. Lattiaan oli teipeillä merkitty paikat, jossa saa seisoa, ei liian lähellä henkilökuntaa tai toisia asiakkaita. Respan virkailija jopa ”steriloi” kynän ja huoneen avaimen ennen kuin antoi ne käteen. Päivällinen saatiin syödä cafeteriassa, koska ei ollut muita asiakkaita.

 

Perjantai 15.5.2020 Valencia – Nimes | 731,5 km, klo 08:36 – 17:11

SÄÄ: Päivän korkein lämpötila 23 astetta. Pieni sadekuuro lähellä Nimesiä. Tuuli oli laantunut eikä Välimeressä näkynyt enää vaahtopäitä.

Reitti kulki Valenciasta, Barcelonan ja Montpellierin kautta Nimekseen.

Aamulla päästiin matkaan ajoissa sen jälkeen, kun aamiainen oli syöty huoneessa. Aamiaistarvikkeet, jotka haettiin respasta, oli aseteltu tarjottimille. Kahvia, sämpylöitä, jugurttia ja kinkkua, taisi mukana olla myös keitetty kanamuna.

Edelleen viinitarhoja. Alueita oli laajasti kymmenien kilometrien ajan. Jossain oli bodega, jossa luki Freixenet – ai, täältäkö yksi lempparikuohuviini tuleekin. Viinialueita oli edelleen pohjoisempana, ja uudelleen Ranskan puolella.

Valencian jälkeen oli lyhyt matka teollisuusaluetta, sen jälkeen tuli taas viininviljelyalue, jota jatkui tovin, viinialue alkoi uudelleen ennen Barcelonaa. Valencian jälkeen oli edelleen jonkin verran oliivitarhoja, mutta Oleanteripensaita ei enää näkynyt. Niiden tilalla oli keltakukkaisia pensaita – onnenpensaitako? Hedelmäpuita ja oliivipuita oli vielä Ranskan puolella, myös havupuita, mutta ei edelleenkään tukkipuiksi sopivaa puustoa.

Maisema oli koko ajan hyvin vehreä – sateita oli ollut. Jo ennen Pyreneitten vuoristoa maisema muuttui metsäiseksi, metsäsaarekkeita oli peltojen väleissä, puut olivat lähinnä havupuuta, pinjaa – ei mitään tukkipuuta kuitenkaan vaan aika käkkäräistä runkoa. Viinialueen jälkeen näkyi niittyjä ja viljapeltoja, muutamia karjalaumoja pelloilla tai pihattonavetoissa.

Tasankoa, vuoristoa, linnoja – tässä taisi olla Alppien häntiä.

Rakennukset ovat tyyliltään hyvin eleettömiä, vaalean harmaan rusehtavia, suorastaan askeettisia. Tätä arkkitehtuuria oli jo Espanjan puolella ennen Ranskan rajaa, ja se jatkui sitten Pyreneiden jälkeen Ranskassa – raja ei erotellut arkkitehtuuria. Askeettisuudessaan olivat kauniita, erityisesti ryhmissä esiintyessään. Tämä sama tyyli näkyi mm. yhdessä lähimenneisyydessä rakennetulla asuntoalueella.

Maisema oli lähellä merta laakeaa, välillä kumpuilevaa, vasta Pyreneillä korkeampaa. Pyreneiden ylityshän tapahtuu sen itäisellä hyvin matalalla osalla. Nyt ei näkynyt lumihuippuisia vuoria niin kuin monesti ennen.

Aika ajoin näkyi edelleen Välimeri. Lähelle rajaa tultaessa näkyi Rhonen suisto. Taas ohitimme Figueresin, mutta emme pysähtyneet – kuinka mones kerta, kun tämä kaupunki jätettään katsomatta, tai oikeastaan Salvador Dalin museo.

RAJAMUODOLLISUUS: Poliisi pysäytti Ranskan puolella rajaa ja kysyi jotain ranskaksi, ehkä, että minne matka. Näytin passia ja nippua papereita, joita oli mukana mm. Madridin Suomen suurlähettilään ja Ranskan lähettilään kirjeet, että olemme kotimatkalla ja vain ajamme Ranskan läpi. Käden heilautus ja hyvän matkan toivotus. Leenaa ja Ilkkaa poliisit eivät pysäyttäneet, kun he ajoivat Suomen rekisterissä olevalla autolla!

Taukoja pidettiin n. 2 tunnin välein: vähän evästä ja kävelyä, joskus myös tankkaus. Espanjassa ei ilmoitettu, kuinka etäällä on seuraava taukopaikka ja tankkausmahdollisuus, mutta Ranskassa ja Saksassa paikat oli hyvin ilmoitettu polttoainehintoja myöden.

TAUOT: Kolme taukoa ja kaksi tankkausta, mitä pohjoisemmaksi tultiin, sitä korkeammaksi polttoaineen litrahinta kipusi, viimeksi oli 1,11 €, kun tankkasimme muutama kymmenen kilometriä ennen rajaa Espanjan puolella. Ranskan puolella hinta olikin n. 30 senttiä litralta korkeampi. Barcelonan lähellä emme pysähtyneet, sillä tarina kertoo siellä olevan erityisen paljon maantierosvoja.

LIIKENNE: Liikenne oli rauhallista edelleen, vain vähän henkilöautoja, enemmän rekkoja. Barcelonan lähellä liikenne oli kuitenkin vilkasta (liikkumista oli vapautettu), mutta hiljeni heti kaupungin jälkeen. Tiemaksut olivat yhteensä 46,50 €

Ranskalaisessa maisemassa silmä lepää, miksikä ei myös espanjalaisessa ja saksalaisessa.

HOTELLI: Yövyimme IBIS-hotellissa (lemmikkiystävällinen). Koska ravintolat eivät olleet auki, päivällinen ja aamiainen syötiin omassa huoneessa. Kukin haki tarjottimensa vastaanotossa olevalta pöydältä tiettyyn, sovittuun kellonaikaan, kaikki eivät suinkaan samaan aikaan. Päivällinen maksoi 35,80 € kahdelta henkilöltä, ja huoneen hinta oli 94,50 €.

Hotellissa oli yllättävän paljon vieraita, kaikki samassa siivessä ja kerroksessa, mutta tapaamisia oli vähän ja ihmiset pitivät turvavälejä hyvin.

Miten koronaepidemia näkyi: Espanjan puolella kasvomaskien käyttö oli yleistä, esim. yksin autossaan ajava saattoi käyttää maskia! Ranskan puolella maskeja ei näkynyt muuta kuin joillain turisteilla ja hotellin henkilökunnalla. Toiminta oli tarkkaan suunniteltu, mm. pleksit oli asennettu asiakkaan ja työntekijän välille, lattiassa oli teipit, jotka näyttivät turvavälit ja ohjasivat mistä kuljetaan, hissiin pääsi vain yksi ihminen kerrallaan, yleisiä saniteettitiloja ei saanut käyttää, käsidesiä oli tarjolla. Hotellissa käytetyt pyyheliinat laitettiin suihkutilaan, ovikortit lähtiessä ulko-oven lähellä olevaan laatikkoon, ikkunat jätettiin auki, kun lähdettiin. Maksut suoritettiin tietysti kortilla. Aukkoja tietysti vieläkin on, mutta ehkä käytössä olevilla toimintatavoilla on jo suuri vaikutus vaikka ei ehkä ihan 100 % ehkäisyä.

Kaikkialla käytännöt olivat hyvin samantapaiset. Arvuuttelin mielessäni, että henkilökunnalle oli valmistettu videoita, joissa näytettiin mitkä ovat hyviä toimintakäytäntöjä. Lisäksi varmaan oli ollut käytännön harjoittelua, niin tyylikkäästi kaikki sujui.

 

Lauantai 16.5.2020 Nimes – Luxemburg/Thionville | 722,5 km, klo 08:48 – 17:12

SÄÄ: Päivän korkein lämpötila oli 20. Aluksi oli pilvistä ja lämpötila vain +15, sitten vähitellen pilvet väistyivät ja aurinko alkoi paistaa, lämpötila kohosi +20 asteeseen. Ajoittain oli kova tuuli, ennen Montelimeria oli jopa tuulivaroitus.

Reitti kulki Lyonin, Beaunen ja Dijonin kautta. Ajopäivä oli kaunis. Maisemat muuttuivat viinitarhoista karjankasvatusalueeksi, vaaramaisesta tasangoksi. Rhone ja Mosel ylitettiin useasti. Heinää oli jo leikattu, jopa viljaa puitu. Paljon karjaa laitumilla, enimmäkseen vaaleita yksivärisiä nautoja, vähän hevosia myös. Kukkasia vain vähän, keltaisessa kukassa pensaita, tuomi kukki samoin pihlaja.

Reitti kulkee Lyonin kautta ja hyvin läheltä keskustaa. Leveä Rhone ylitetään monesti. Lyon Musée des Confluences on Rhonen pienellä saarella. Kuvastakin näkyy, että rakennuksen arkkitehtuuri on mielenkiintoinen, sisältö edustaa paleontologiaa (fossiilitiede), mineralogiaa, zoologiaa (eläintiede), entomologiaa (hyönteistiede), ja etnografiaa (kansatieteen haara).

Viinialueita näkyi ennen Lyonia ja vähän sen jälkeenkin. Beaune ja Dijon ilmoittivat tienvarsikylteissä itsensä viinialueiksi.

Mitä pohjoisemmaksi tullaa, sitä tasaisemmaksi maa muuttuu.

Laventelipeltoja violetteine kukkineen, villiruusuja, keltakukkaisia pensaita, tuomi kukki, samoin pihlaja. Viljapeltoja, laidunmaita, lehtipuumetsäalueita peltojen välissä. Ihmettelemään jäi, mitä merkitystä on puskaisilla lehtipuumetsillä. Vain pienellä alueella kasvoi pientä tukkipuun näköistä havumetsää. Maantiellä näkyi yksi kuorma-auto, jonka kuormassa oli lyhyttä tukkia. Ei ihme, että ainakin jo 1700-luvulta lähtien Suomesta on kuljetettu puutavaraa Keski-Eurooppaan. 

Tuulimyllypuistoja näkyi muutama, samoin aurinkovoimaloita, mutta myös kolme ydinvoimalaksi sopivaa rakennelmaa.

Aurinkovoimaloita näkyi eniten Saksan puolella, vain muutamia Espanjassa ja Ranskassa.

TAUOT: Pidettiin kolme taukoa n. 2 tunnin välein. Ostettiin croisantit ja kahvit, kafeteriasta, joka oli auki, mutta ne piti syödä ulkona – oli aurinkoinen ilma. Muuten syötiin omia eväitä. Tankattiin kahdesti, bensan 95-oktaanisen hinta oli kivunnut jo 1,50/l, kun se Espanjassa oli 1,06 €/l.

LIIKENNE: Liikenne oli hiljaista, paitsi lähellä isoja kaupunkeja henkilöautoliikenne oli vilkasta. Monen maalaisia rekkoja oli tasaisesti koko ajan, mutta ei haittaavassa määrin. Tiet olivat lähes koko ajan maksullisia, tiemaksut yhteensä 56 €.

HOTELLI: Yövyimme taas IBIS-hotellissa, joka maksoi 95 € ja päivällinen 36 € kahdelta henkilöltä.

Koronan vuoksi järjestelyt hotellissa olivat samantapaiset kuin Nimeksen Ibiksessä.

 

Sunnuntai 17.5.2020 Thionville – Lybeck/Travemünde | 726 km, klo 8:26 – 16:57

SÄÄ: Aamulla oli aurinkoista. ja lämpötila +11 astetta. Päivän korkein lämpötila oli +16 astetta.

 

Siellä täällä vanhoja rakennuksia. Linnoja kukkuloilla.

Pohjois-Saksan maisema on hyvin lähellä eteläisen Suomen maisemia. Maisemat muuttuivat vähitellen aivan tasankomaisiksi, oli keltaisia rypsipeltoja, heinäpeltoja, joista ensimmäinen korjuu oli jo tehty, viljapeltoja, joista osa oli jo puitu.

Rypsipelto oli täydessä kukassa.

Matka sujui mukavasti, kun henkilöautoliikenne oli tavanomaista vähäisempää eikä rekkoja juuri näkynyt (sunnuntaisin on ajokielto paitsi tietyin ehdoin, esim. pilaantuvien elintarvikkeiden kuljetus). Muutama hyvin nopea auto sentään ohitti, Saksassa, kun ollaan. Taisivat ajaa 300 km/h.

Pihlajakin oli täydessä kukassa.

Tietöitä Saksassa on paljon, mutta nyt tietöiden pituus oli kerrallaan vain muutamia kilometrejä eivätkä ne juurikaan hidastaneet matkan tekoa. Kerran tietyö katkaisi moottoritien ja oli useita vaihtoehtoja lähteä eteenpäin. Navigaattori sanoo tuollaisessa tilanteessa yhteistyösopimuksen irti, on aivan hukassa. Onneksi pienen pyörimisen jälkeen löytyi punainen kyltti, jossa luki ”deviation”.

Saksassa tietysti ilahduttaa runsas uusiutuvan energian tuotanto: paljon tuulimyllyjä ja aurinkoenergiavoimaloita.

TAUOT: Nyt taukoja pidettiin neljä, matkanteko alkoi painaa, toisaalta ei ollut kiirettä laivalle, sillä sisäänkirjaus alkoi vasta klo 21:00. Edelleen taukopaikoilla syötiin omia eväitä. Yhdellä taukopaikalla löytyi kioski, joissa myytiin hotdogeja – ai kun saksalaiset osaavat valmistaa herkullisia makkaroita. WC:t olivat käytössä, mutta maksua ei peritty kuten ”normaaliaikana” tuo 0,70 €.

 

Tuulivoimalat oli sijoitettu etäälle asutuksista, ei asuinalueille.

Olimme ajoissa Travemündessä. Ennakkotieto varoitti, että pitää varata aikaa, sillä Lyypekin ja Travemünden välissä on tietöitä. Nämä eivät kuitenkaan haitannet tai juurikaan hidastaneet matkan tekoa. Ajoimme kaupunkiin sen jälkeen, kun olimme ensin käyneet sataman kaupassa täydentämässä viiniostoksia kolmella pullolla kuohuviiniä, mukaan tuli myös yksi laatikko olutta. Vähän tuli etsittyä tietä kaupunkiin – muistikuva oli haalistunut eikä hyvin opastavia tiekylttejä ollut, ja jouduin ajamaan paikallisen palokunnan pihalle vaikka oli kieltomerkki. Sieltä lähdettyämme peräämme ajoi poliisiauto, joka seurasi pitkään aina kaupunkiin asti, ja vielä sielläkin muutaman korttelin matkan. Kylmä hiki valui – olin varma, että nyt tulee isot sakot – vaan ei tullut. Poliisit poikkesivat sitten eri tielle kuin me. “Fiksuja poliiseja”, mietin!

Kaupungista löytyi takeaway-ravintola, josta ostimme kebabit. Ne syötiin autossa, sillä sisätiloihin ei saanut mennä.

 

Sunnuntai 17.5. – Tiistai 19.5.2020 Laivalla Finnstar Travemündestä Helsinkiin

 

Travemünden Skandinavienkajlta lähtee laivoja Ruotsiin ja Suomeen.

Sisäänkirjaus alkoi klo 21 ja laivaan päästiin sunnuntai-iltana n. klo 23:20. Henkilöautoja oli vähän, samoin muita ajoneuvoja, joten laivaan ajo ei kestänyt kauaa. Arvioin, että henkilöautoja laivaan tuli n. 30 ja kussakin oli n. kaksi henkilöä. Autoja oli monen maan rekisterissä: Saksa, Ranska, Italia, Luxemburg, Liettua, Espanja ja Suomi

Ennen laivaan ajamista oli hyvä kävellä ja tutustua sataman hajumaailmaan.

Hyvin löydettiin tavaroinemme hyttiin: lemmikeille tarkoitettuun Junior Sviittiin. Sisääntulo oli hyvin myönteinen yllätys: hytti oli iso, siellä oli kaksi kookasta ikkunaa ja hyvät vuoteet, jopa taidetta seinällä. Aina on tavaraa liikaa, kun ei osaa rajata, mutta Millihän tarvitsi omat peitot ym. tarviketta ja ruokaa.

Hytti oli tasokas ja humoristinen taide piti mielen iloisena.

Myöhäinen laivaan tulo ja päivän ajokilometrit (726) tekivät tehtävänsä. Lyhyen koirakannelle vierailun jälkeen uni tuli enkä edes herännyt siihen, kun laiva lähti klo 02.

Taiteilijalla oli eläinystävällistä sanottavaa.

Laivalla oleskeltiin pääasiassa omassa hytissä, mutta käytiin brunssilla ja päivällisellä sekä vielä viimeisenä aamuna pikaisella aamiaisella. Kävimme myös baarissa, jossa saattaa tavata mielenkiintoisia ihmisiä. Tällä kerralla maailmaa kierrellyt rekkakuski kertoi matkoistaan mm. Euroopassa, maailmasta ja elämästä. Mieleeni jäi, kun älykäs ja fiksu kaveri sanoi, että koulunkäynti ei koskaan kiinnostunut – saattaa olla pienestä kiinni, kun innostus sammuu. Hän oli kuitenkin jäänyt kaipaamaan erityisesti kielten oppimista. Kaikki pitivät etäisyyttä toisiinsa.

Kannella kävely oli aika rentouttavaa, mutta joka kolkkaan ei ollut menemistä.

Laivan ruoka oli kammottavan huonoa, lähes pilaantunutta, moneen kertaan lämmitettyä. Lämmin ruoka oli kylmää ja kylmä ruoka lämmintä – alle kaiken arvostelun! Miten Finnlines voi toimia noin aikana, jolloin ei ole elintarvikepulaa – aivan käsittämätöntä, ruoka sentään maksoi 76 €/henkilö. Jälkeenpäin annoin tietysti palautetta, kun sitä vasiten kysyttiin.

Pöydän sijainti oli hyvä. Ruoka olisi mielellään saanut olla maistuvaa. Kuvassa vasemmalta Leena, Ilkka ja Outi.

Miten korona näkyi: Jostain syystä vain meille oli etukäteen annettu tietty pöytä ruokasalissa, muuten matkustajat saivat valita pöytänsä vapaasti. Sen he tekivätkin oikein mallikkaasti, pitivät etäisyyttä toisiinsa. Omatoimista buffet tarjoilua ei ollut, vaan tarjoilija antoi kullekin ruoka-annoksen toivomuksen mukaan. Leivät oli pakattu folioon. Juomat voi ottaa itse. Matkustajat veivät käytetyt lautaset koriin. Vain harva käytti kasvomaskia, henkilökunta ei ollenkaan.

On aina hieno hetki, kun maa tulee näkyviin. Tietysti se tulee joskus vastaan vaikka maan pinta-alasta suurin osa (>70 %) onkin vettä.

Helsingin Vuosaaressa oltiin tiistaiaamuna klo 09, ja Nauvossa klo 13.

Kysyin Tullilta autosta, kun en ollut vielä tehnyt teknisistä syistä käyttöönottoilmoitusta Suomen verottajalle. Tullivirkailija heilautti kättään ja sanoi, että tee se sitten vasta perillä kotona – Suurkiitos, tuli mieleeni!

Tekninen syy oli se, että käyttöönottoilmoituksen jälkeen auton veroilmoitus tulee tehdä verottajalle viiden päivän kuluessa. Matkan aikana ei käytännössä ollut minkäänlaista mahdollisuutta tehdä tuota ilmoitusta. Jälkeenpäin myös selvisi, että ilmoitukseen tarvitaan hyvin monenlaista tietoa, jota piti vähän etsiskellä.

Matkamittariin kertyi 3002,5 km

 

 

HURJA MATKA – matkalle Nerjasta Nauvoon

HURJA MATKA – matkalle Nerjasta Nauvoon

Tämä talvikausi 2019 – 2020 on ollut monella tapaa hyvin poikkeuksellinen. Talvi Nerjassa on ollut tavallista lämpimämpi ja aurinkoisempi, talvimyrskyt ovat olleet jossain muualla. Mutta helmi- ja maaliskuu sen sijaan ovat olleet viileitä ja sateisia – luonto on saanut mitä on kaivannut, vettä, vettä ja […]