Retkiä Merellä ja Maalla - Isot Reissut Edessäpäin

1- PURJEHDUS MALMÖ – RAISIO

1- PURJEHDUS MALMÖ – RAISIO

1. Malmö – Kalmar – Oskarshamn

Viking Gracella Turusta Tukholmaan, sieltä junalla Malmöhön. Junamatka kesti 4,5 tuntia. Valittiin vähän myöhemmin lähtevä juna, sillä se oli aikaista junaa huomattavasti edullisempi. Lippuja voi ostaa SJ:n apin kautta, vaikutti hyvin selkeältä. Juna oli n. 30 min myöhässä Norrköpingin seudun sähkövian takia.
Ihmisiä, erityisesti lapsiperheitä oli paljon liikkeellä. Vain hyvin harva minun lisäkseni käytti maskia ruuhkaisissa tilanteissa.


Tukholman keskusrautatieaseman ruuhkaisella laiturilla sattui mieluisa yllätys, tapasin entisen yhteistyökumppanin, professori Maria Söderstenin, jonka monet fb-kaverini tuntevat – sattumien sattuma.

Sää oli lämmin, mutta pilvinen, matkalla yllätti reipas sadekuurokin, mutta perillä oli aurinkoista.

Malmön rautatieasemalla odotellaan noutajaa.
Malmön rautatieasemalla odotellaan noutajaa.

Maanantaina 4.7.2022 saavuttiin Malmön Lagunan pienvenesatamaan. Aluksi tehtiin nopea, alustava tutustuminen veneeseen. Monta asiaa pitää selvittää ennen merelle lähtöä. Yksi oli tieto säilytystiloista ja jääkaapin koosta. Sen jälkeen kaksi meistä (Riikka ja Eeva) lähti ruokaostoksille ja kaksi jäivät veneeseen perehtymään muihin tärkeisiin yksityiskohtiin (moottorin ja purjeiden toiminta, navigointi-, ankkurointi- ja turvavälineet, varaosat, polttoaine- ja makeavesitankit täyttötapoineen).

Malmön Lagunan pienvenesatama on melko pieni, ei mikään jättisatama – onneksi.

Kaupassa käytiin taksilla. Menomatka onnistui läheiseen ICAan hyvin, mutta paluumatkaan liittyi ongelmia, kun taksikuski ei malttanut kuunnella loppuun osoitetta, ja sitten sätti, kun ”annettiin väärä osoite”, velottikin matkasta runsaasti. Pikku kina jäi syrjään, ja hän kertoi olevansa maasta, jossa sodittiin, siksi nykyinen sota tuntuu kovin pahalta.

Myöhäiseksi lounaaksi syötiin uusia perunoita, suolalla ja pippurilla maustettua, voissa paistettua lohta sekä valkosipulissa ja oliiviöljyssä haudutettuja katkarapuja.

Iltaohjelmaan kuului arkipäiväistä puurtamista: edelleen veneeseen tutustuminen eli miten kaikki toimii (purjeet, moottori, navigaattori, polttoaine-, septi ja makeavesitankit, jääkaappi, liesi, varaosat, työkalut ym.) ja ruokaostosten sijoittaminen säilytystiloihin (viikon ruuat ja juomavedet neljälle henkilölle).

Malmö on lähellä Atlanttia. Vuoroveden huomioiminen on purjehtijalle tärkeää sillä se aiheuttaa voimakkaitakin virtauksia jolloin purjevene pahimmillaan pysyy paikoillaan tai jopa kulkee taaksepäin. Vuorovesi vaikuttaa tietysti myös veden syvyyteen. Suomessa vuorovettä ei huomaa, mutta Malmössäkään se ei ole kovin merkittävä. Meren pinnan vaihtelu siellä on vain vajaa 10 cm vaikka Malmö on aika lähellä valtamerta, sillä Skagerrak ja Kattegat salmet erottavat sen Atlantista. Helsingborg – Helsingörin kohdalla salmen leveys on vain runsas 2 M (merimailia).
Vertailun vuoksi: Brightonissa (UK) vuorovesi on vajaa 6 m, Oslossa 30 cm, Hangossa enimmillään 2 cm. Vuoroveden ajallinen vaihteluväli (huipusta huippuun) on runsas puoli vuorokautta.

Vuorovesi liittyy gravitaatioon, auringon ja kuun vetovoimaan sekä maan pyörimisliikkeeseen.
Tästä osoitteesta voi katsoa vuoroveden suuruutta eri puolilla maailmaa.
https://www.tide-forecast.com/locations/Malmo/tides/latest

Sääennuste ennustaa huomiseksi mukavaa sivumyötäistä tuulta alle 10 m/s. Illalla kuitenkin tuuli vinkui vanteissa.

Tiistaina 5.7.2022 purjevene oli saatu varusteltua, stuuvattua lähtökuntoon. Oli aika irrottaa köydet: klo 07:20 lähdettiin merelle. Ilmassa oli jännityksen tuntua, miten päästää sivutuulella hyvin ulos ahtaasta satamasta, … Koilattiin kiinnitysköydet ja irrotettiin lepuuttajat, sijoitettiin ne takahyttiin.

Maxi 95 oli valmis lähtöön.

Sää oli puolipilvinen. Tuuli lounaasta 9-4 m/s. Ennustettiin lounaistuulta alle 10 m/s eli oikein sopivaa menokeliä.

Aluksi ajeltiin moottorilla kunnes päästiin Juutinrauman sillan ali. Rannat ovat matalia Malmön seudulla joten oli syytä siirtyä heti muutaman mailin päähän rannasta seuraten viitoitettua väylää aluksi suuntana etelä.

Juutinrauman sillan alitus (Öresunds bron) oli heti pian lähdön jälkeen.

Heti pian lähdön jälkeen alitettiin Juutinrauman silta (Öresunds bron), jonka alituskorkeus vaihtelee paikan mukaan, lähellä Ruotsin rantaa se on 21 m, kun se on korkeimmalta kohdaltaan 55 m. Lähellä Köpenhaminaa tie sukeltaa merenalaiseksi tunneliksi. Alitimme silla sellaiselta kohdalta, jossa sen alituskorkeus oli 40 m. Alitukseen ei liittynyt erityisiä muutoksia tuulessa. Kippari (Maarit) oli edelleen ruorissa. Kun lähdetään satamasta tai saavutaan satamaan, jotka ovat riskialtteimpia tilanteita, kippari on aina ruorissa sillä hän kantaa vastuun myös pienveneissä.

Juutinrauman sillan alitus.

Öresunds Bron – Juutinrauman silta: Rautatie-maantiesilta kulkee Juutinrauman yli. Se yhdistää Kööpenhaminan ja Malmön suurkaupunkialueet. Sillan pituus on lähes 8 km (7,845 km). Sen pylonien korkeus on 204 m, mutta purjehtijaa kiinnostaa tietysti sen alikulkukorkeus. Silta avattiin liikenteelle 1.7.2000. Yksittäinen sillanylitys vuonna 2022 henkilöautolla maksaa 54 euroa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Juutinrauman_silta

Juutinrauman silta yhdistää Kööpenhaminan ja Malmön suurkaupunkialueet.

Tiistain aamiainen syötiin merellä klo 10: jugurttia, mysliä, voileipää, juustoa, kahvia.

Purjeet nostettiin klo 11, ensin iso, myöhemmin keula (klo 12). Aallokko oli vaihtelevaa, välillä isoja aaltoja. Oliko aluksi tottumattomuutta vai mitä, kun aallot keikuttivat venettä yllättävän paljon. Tuuli nousi 12 m/s:iin, oli aika reivata klo 15 vaikka vene vaikutti alirikatulta, pienet purjeet veneen kokoon nähden.

Matkaan lähdettiin täysin purjein.

Tiistain lounas syötiin klo 13. ”Purjehduspataan” laitettiin pastaa, tomaattimurskaa ja soijarakeita eli aika tyypillinen vege purjehduspata.

Aaltojen korkeus vaihteli paljon, mutta korkeimpien aaltojen korkeus oli arviolta 1,5 m.

Kansivuoro Maaritin (kippari) kanssa alkoi klo 15 ja kesti 4 tuntia. Toiset (Marita ja Riikka) olivat lepovuorossa, mutta nyt alkumatkasta oli niin jännittävää, että he eivät raskineet olla lepäämässä, no yöllä sitten on pakko, muuten ei jaksa.

Kippari siinä huikkaa, että mikä viitta.

Tunnetusta syystä navigointijärjestelmään voi tulla näin sodan aikana vasiten aiheutettuja häiriöitä, siksi alkuperäinen idea oli purjehtia lähellä ruotsin rannikkoa. Kuinka pitkälle rannikon voi nähdä, kun veneessä katsoja on n. 2 m korkeudella veden pinnasta ja rannikko on matalaa?

Skanörn niemi ulottuu pitkälle (+6 M) merelle joten senkin vuoksi oli hyvä siirtyä heti etäämmäksi rantaviivasta. Skanörin jälkeen (+ 15 M) suunnaksi tuli itäkaakko. Ohitimme Trelleborgin vilkkaan satamakaupungin (n. +12 M). Seuraavaksi (+40 M) tulimme Bornholmin ja mantereen väliseen salmeen. Rönne on Bornholmin pääkaupunki, mutta sai jäädä nyt käymättä. Sen sijaan suuntasimme (50˚) kohti Ölannin eteläkärkeä, jonne matkaa tuli vajaa sata mailia (+90 M). Ohitimme Ystadia.

Skanörin niemi kierrettiin. Myöhemmin huomattiin, että sen läpi kulkee kanava, josta olisi voinut oikaista.

Ennakkomittauksen mukaan matkan pituus on n. 500 M. Jos veneen keskinopeus on 5+/-2 kn (1 kn = knot = solmu = 1.852 m/1 t), matka kestää n. 100 tuntia (4,1 vrk), mutta purjevene ei kulje luotisuoraan edes myötätuulessa, ja vastatuuleen kryssiessä matka pitenee (nousukulmasta riippuen) ainakin 30%. Realistinen matkan keston arvio onkin 1 viikko, ja tuskin ehdimme rantautua montakaan kertaa, vaikka mieli tekisi, onhan Ruotsin rannikolla paljon kaunista katseltavaa, niin epäilen. Ennakkolaskelma piti yllättävän hyvin paikkansa.

Oli mitä parhain purjehdusilma.

Ohitamme etäältä Utklippanin, pienen saaren Karlskronan ulkopuolella. Saaressa on pieni 30 paikkainen satama joten siellä voisi piipahtaa – käyntitoivomus tuli kipparilta (Maarit), mutta edes kipparin kaikkia toiveita ei voida toteuttaa – ohi purjehdittiin.

Utklippan ohitetaan etäältä – ensi kerralla sitten.

Utklippan muodostuu kahdesta saaresta, Södraskärista ja Norraskärista. Söderskärissä oli majakkavalona aluksi vain kori, jossa poltettiin puita tai hiiltä – niin kuin aikoinaan myös Utössä. Sitten vuonna 1840 Södraskäriin majakka rakennettiin majakkaksi ja linnoitukseksi. Nykyinen majakka, Heidenstamin majakka, on rakennettu vuonna 1870. Majakka on ollut täysin automatisoitu vuodesta 1972. Päämajakan valkoisen valon sammutti Ruotsin merenkulkulaitos vuonna 2008, mutta väylämajakka on edelleen säilynyt.

Utklippanilla on myös useita erilaisia ​​sammakkoeläimiä, mm. haisukonna ja uhanalainen vihertäplärupikonna. Jääpeite ja vesi ovat muovanneet kallioperään jättimäisiä hiidenkirnuja ja mukulakivikenttiä.

Utklippan lienee lintubongareiden suosiossa, sillä siellä on havaittu 194 eri lintulajia (vuonna 2004). Siellä oleilee myös hyljeyhdyskunta.
Saarella on 70-paikkainen satama, myös retkeilymaja.

Ohitettiin etäältä Bornholmin saari, joka tunnetaan Itämeren vihreänä helmenä. Sen ”pääkaupunki” on Rönne, joka on perustettu jo 1100-luvulla. Saarella kasvaa etelän hedelmiä kuten persikoita, päärynöitä ja viikunoita. Silakka, lohi ja turska ovat yleisimmät kalalajit. Koillisrannalla oleva Gudhjem (jumalan koti) on tunnettu savustetusta kalasta. Juusto ja lammastuotteet ovat myös tunnettuja. Bornholmilla on useita pienvenesatamia. Bornholmiin pääsee oman purjeveneen lisäksi laivalla ja lentokoneella.

Toinen purjehtijoille tunnettu saariryhmä (Ertholmenen) jää myös etäälle itään, n. 20 km Bornholmista koilliseen. Sen suurin saari on Christiansö, jossa on pieni vierassatama. Christiansolle pääsee laivalla Bornholmilta.

Meidän ensimmäinen rantautuminen tapahtui Kalmarissa, jonne oli Malmöstä matkaa 170 M (merimailia) ja 5 solmun nopeudella kesti arviolta 34 tuntia eli 1 vrk + 10 tuntia. Kun lähdimme liikkeelle aamulla klo 7, oltaisiin perillä runsaan vuorokauden kuluttua illalla, mutta matkan teko on tavallisesti laskettua hitaampaa.

Purjehdittiin päivä ja purjehdittiin yö ja purjehdittiin päivä…

Päivä vaihtui yöksi, yö päiväksi.

Keskiviikkona 6.7.2022 Sää oli aurinkoinen, välillä pilvinen. Sivutuulta 6-9 m/s joten vauhti oli hyvä, reilusti yli 5 solmua, joku näki mittarissa jopa 7 solmun nopeuden. Hyvä vauhti takasi sen, että Kalmariin päästiin jo ajoissa keskiviikkona klo 17:50.

Keskiviikon 6.7.2022 lounas, Purjehduspata tehtiin valmista pussista jossa oli kuskusta, kikherneitä ja papuja.

Valkoiset purjeet ja sininen taivas.

Malmö – Kalmar purjehdus kesti vuorokauden ja 20 tuntia (24+20 t). Siellä se odotettu Kalmarin linna vihdoin siintää.

Siellä se Kalmarin linna jo näkyy.

Pienvenesatamassa oli paljon vapaita paikkoja mistä valita. Siellä oli useita suomen lipun alla purjehtivia, oli myös saksalaisia, puolalaisia, yksi brittilippu ja Sveitsin lippukin liehuivat veneen perässä.

Kalmarin pienvenesatama on aivan keskustassa. Monipuoliset palvelut lähellä.

Rantautumismanööverien jälkeen etsittiin sopiva ruokapaikka vanhasta kaupungista. Sellaiseksi osoittautui Italialainen ravintola, jossa syötiin erinomaisen hyvää pitsaa. Vanhaa kaupunkia lähdettiin etsimään linnan läheisyydestä. Siellä kasvoi erikoisen näköisiä puita, joita en ole aikaisemmin nähnyt, mutta näyttivät hyvin ikiaikaisilta.

Ikiaikaisen näköisiä puut sopivat vanhan linnan ympäristöön.

Kalmarista tulee aina välittömästi mieleen Kalmarin unioni kiitos koulun hyvän historian opetuksen. Kalmarin unioni (1397 – 1523) oli Tanskan, Norjan ja Ruotsin välinen personaaliunioni, johon tietysti kuuluivat myös Islanti ja Suomi. Toimelias mies Kustaa Vaasa lopetti unionin päästyään Ruotsin kuninkaaksi. – Personaaliunioni on kahden tai useamman valtion liittouma, jossa valtiot ovat itsenäisiä ja erillisiä, mutta niillä on yhteinen valtionpäämies.

Kalmarin linna on peräisin 1100-luvulta.

Tietysti tuttu on myös Kalmarin linna, jota alettiin rakentaa jo 1100-luvulla. Laajat korjaukset linnaan teki Kustaa Vaasa poikineen (1500-luku), jolloin linnasta tuli renessanssipalatsi. Laajat restauroinnit tehtiin myös 1800-luvulla, jolloin se sai nykyisen muotonsa. Tietysti, linnassa allekirjoitettiin sopimus Kalmarin unionista.

Kalmarin kaupungin kautta pääsee Ölannin saarelle siltaa pitkin.

Ölannin ja mantereen välinen salmi on matala, mutta syvenee pohjoiseen kuljettaessa: pohjoisin 1/3 (25 nm) on syvää ja syvärantaista. Erityisen matalaa ja karikkoista on Kalmarin kaupungin alueella, jossa merkitty väylä on hyvin kapea. Öölannin silta valmistui 1972. Sen ali pääsee hyvin purjeveneellä, koska alikulkukorkeus on 34,9 m. Ölannissa sijaitsee Sollidenin linna, joka on Ruotsin kuningasperheen kesäasunto.

To 7.7.2022 Kalmar – Oskarshamn

Torstaiaamulla (7.7.2022) Kalmarissa tehtiin joitakin välttämättömiä hankintoja (ratsasrajat, dieseltankkeja, käsipumppu, ämpäri, kaasupullon täyttö) paikallisessa venetarvikeliikkeessä.

Tehtiin myös huoltotöitä kuten kolmen ratsastajan vaihto, moottoriöljyn tarkistus ja pilssiveden pumppaus. Ratsastajilla kiinnitetään isopurje mastoon. Ne liikkuvat ylös ja alas maston urassa.

Ratsastajien asennus. Marita ja Riikka asentavat uusia ratsastajia – vanhat olivat väärän kokoisia ja siksi putkahtivat pois maston urasta.

Ennen lähtöä käytiin syömässä hampurilaiset kippari kustantamana. Merelle lähdettiin polttoaineaseman kautta: tankkiin mahtui 40 litraa ja kanistereihin 40 l. Nyt saatiin laskettua polttoaineen kulutuskin (2 litraa tunnissa) tankkien mittarien näyttö, kun ei ole lineaarista liittyen mm. siihen minkä mallinen tankki on.

Torstaia 7.7.2022 klo 12:50 lähdettiin Kalmarin polttoaineasemalta. Sääennusteita oli katsottu tarkkaan, mutta nyt ennuste yllätti.

Tuuli oli 10 m/s takaa sivulta, sivumyötäistä, oli pilvistä, pientä sadetta ja sitten reipasta sadetta. Marita viritti pyykkinarun salonkiin, niin saadaan vaatteet kuiviksi tai ainakin kuivemmiksi.

Salongista näki hyvin, että ulkona on kosteaa.

Tuuli etelästä ad 10 m/s saderintaman lähestyessä, mutta klo 15 ja 17 välillä, kun olin lepovuorossa, tuuli tyyntyi lähes pläkäksi. Sitten tuuli kääntyi pohjoiseen, siis vastaiseksi ja nousi nopeasti, myös aallokko nousi arviolta n. 2 metrin korkuiseksi.

Sää voi muuttua nopeastikin. Tuollaiseen näkymään pitää suhtautua tosissaan.

Oli tehtävä uusi tilannearvio: lähimpään satamaan, joka oli Oskarshamn.  Sitä lähestyttiin juuri ennen auringonlaskua hyvin merkittyä väylää pitkin.

Taivas selkeni jo horisontissa.

Kalmarin jälkeen on pyöreä, korkea saari nimeltään Blå Jungfrun. Saaren pohjoispuolelle oli kiinnittynyt suomen lipun alla purjehtiva pienehkö purjevene.

Pyöreän saaren rannoilta löytyy huonosti suojaa kovalla tuulella. Tässä tuuli oli vasta alkanut nousta.

Sitten tuuli nousi ja nousi. Kun tuuli nousi, suomalaiselle veneelle tuli ongelmia, sen oli pakko lähteä rannasta merelle jolloin kanssa matkustaja jäi saareen. Ehkä yrittivät rantautumista saaren vastakkaisella rannalla, suojan puolella, jonne veneestä jäänyt henkilö lähti kulkemaan – monenlaisia ajatuksia, lähinnä kauhukuvia liikkui mielessä.

Väylä Oskarshamniin oli viitoitetu hyvin.

Hämärässä kaupunkiin saavuttaessa on hyvä olla tarkkaavainen. Tässä lähestytään Oskarshamnia. Rantauduttiin ehkä yksityislaituriin, kun vieraslaiturin kyltti osoitti epäselvästi sen sijainnin. Oskarshamnissa oltiin hetkeä vailla puoliyö.

Oskarshamn on syvän lahden pohjukassa – tuulet ja aallokko jäivät avomerelle.

Oskarshamn on tunnettu ydinvoimaloistaan, jotka näkyivätkin kauas merelle. Oskarshamnista on laivayhteys Gotlantiin, myös Nynäshamnista, ja Hangosta taas on laivayhteys Nynäshamniin – Gotlannissa on nyt helppo käydä ilman purjevenettäkin.

Ilta Oskarshamnissa oli rauhallinen. Ei nähty yhtään ihmistä missään. Saatiin olla rauhassa siinä laiturissa, jonka arvelimme olevan vieraslaituri.

Oskarshamnissa ilta oli tyven ja rauhallinen.

Jatkuu seuraavassa artikkelissa 2- PURJEHDUS MALMÖ – RAISIO