Retkiä Merellä ja Maalla - Isot Reissut Edessäpäin

Viimeisimmät jutut

Mitä yhteistä on perhosilla ja ihmisillä?

Mitä yhteistä on perhosilla ja ihmisillä?

Perhospuisto Mariposario de Benalmadenan retki tapahtui pilvisenä aamupäivänä. Pauli järjesti tämänkin retken, niin kuin monta muutakin, joihin on innostunut osanotto. Ympäristö kiinnostaa, samoin sosiaalinen kanssakäyminen – on kiva kokea asioita yhdessä. Matkan kohde ei ollut mikä tahansa pikku kasvihuone, vaan Euroopan suurin perhospuisto, jossa on […]

Guadixin ihmeet

Guadixin ihmeet

Guadixlaiset ovat luola-asujia Guadix on Granadan provinssissa/maakunnassa oleva 29.000 asukkaan kaupunki, joka löytyy Sierra Nevada vuoriston pohjoispuolella olevalta tasangolta. Se on geologialtaan ympäristöstään täysin poikkeava runsaan 300 neliökilometrin kokoinen alue, joka on n. 900 m korkeudessa merenpinnasta. Maaston erikoislaatuisuuden huomaa tavallinen ohiajavakin (niin kuin me […]

Cadiz – Merta ja historian havinaa

Cadiz – Merta ja historian havinaa

Cadiz on kartalla niin erikoisen näköinen, että kaupunki piti lähteä tarkistamaan. Lisäksi kiehtoi kaupunkiin liittyvä vanha historia, josta oli vain hyvin hämärä muistikuva – kaupunkia pidetään Euroopan vanhimpana kaupunkina, ja liittyy merenkulkuun, siinä kaikki.

Kaupunki on ainakin 3.000 v vanha, yksi Euroopan vanhimmista edelleen asutuista kaupungeista. Foinikialaiset perustivat sen vuonna 1104 ennen ajanlaskun alkua. Sen jälkeen se joutui Kartagon hallintaan ensimmäisessä Puunilaissodassa, kunnes roomalaiset valloittivat Iberian niemimaan. Sen jälkeen Maurit pitivät sitä hallinnassaan vajaan 700 vuoden ajan.

Arco de la Rosa portti henkii vanhaa – yksi portti vanhaan kaupunkiin.

Tunnettua on, että Kristoffer Kolumbus lähti täältä toiselle matkalleen v. 1493 (24. syyskuuta), ja myös neljännelle matkalleen 1502 (14. maaliskuuta) – aika erikoiset Atlantin ylitys ajankohdat. Tänne tulivat ensimmäiseksi eksoottiset tuomiset Amerikasta, lieneekö jo niiden vaikutusta, että vieraaseen suhtaudutaan ystävällisesti ja ennakkoluulottomasti.

Kolumbuksen laiva Santa Maria oli ehkä jotenkin tämän näköinen.

Kaupungissa on kirjoitettu Espanjan ensimmäinen perustuslaki 1812 (nykyinen on vuodelta 1978), kun maan hallitus oli siellä itsenäisyyssotaa paossa.

Luonnollinen herääminen tapahtui aamulla aikaisin – ilmassa kun oli jännityksen tuntua. Ajoimme ohi Malagan, Fuengirolan, Marbellan, Esteponan, mutta ennen Algeciraa käännyimme tielle nr A381, ja hyvissä ajoin ennen Jeres de la Fronteraa käännyimme tielle nr A408. Reitin valinta oli oivallinen vaikka kappaleen matkaa ajoimme maksullista AP-tietä. (Tiemaksu on muuten aika iso, n. 150 km maksoi 15 € eli 10 senttiä/km.) Reitti ja maisema Algecirakseen asti oli tuttua, enemmän tai vähemmän vuoristoa, välissä asuinalueita, jossain mäen rinteellä muutama aasi ja hevonen, sen jälkeen uusi pieni asuinalue, golfkenttiä kauniissa maisemissa.

Algeciraksen jälkeen maa oli tasaisempaa, ajettiin pienellä ylängöllä, oli järviä ja paljon nautakarjaa laitumilla, oli oliivilehtoja, viinitarhoja ja viljeltyjä, juuri kynnettyjä peltoja. A408 oli varsinainen maisematie niin kun karttaan oli vihreällä merkittykin. Loppuhuipennuksena aivan upea riippusilta Cadizin kaupunkiin. La Pepa-silta ylittää Cadizin lahden ja Puerta Realin sataman. Se on Espanjan pisin riippusilta, jolle pituutta kertyy 3.9 km. Se on samalla myös maan pisin silta. Sillalla on sen verran korkeutta, että laivat pääsevät ali.

Komea riippusilta, La Pepa-silta ylittää Cadizin lahden ja Puerta Realin sataman.

Hotell Monte Puertatierran valintaan vaikutti se, että piti olla parkkihalli ja kävelymatka vanhaan kaupunkiin. Vanhassa keskustassa on muutamia hotelleja, mutta niissä ei parkkihalleja, paitsi Hotell Parador, jonka hinta ylitti budjetin.

Kaupungissa on paljon rantaviivaa.

Lähdimme kävelemään ja seuraamaan rantaviivaa. Monet muutkin olivat lähteneet ihailemaan ranta- ja merimaisemaa. Välillä oli rantahietikoita, joissa nyt ei näkynyt uimareita, mutta lainelautailijoita kylläkin. Laineet eivät olleet valtavia, juuri aloittelijoille sopivia. Tänne on tultu kauempaakin lautailemaan, se näkyi rannan läheisyyteen parkkeerattujen autojen rekisterikilvistä. Hiekka on hienoa ja aivan vaaleaa, tosi kaunista.

Vuoroveden ja aallokon aiheuttamaa eroosiota vastaan ranta oli paikoin vallitettu suurin betonikuutioin.

Kaupungin pinta-ala on pieni suhteutettuna rantaviivan pituuteen, mikä käytännössä tarkoittaa, että meri on läsnä joka puolella, niinpä lähes joka kolkasta on ainakin jonkinlainen merinäköala.

Tästä portista kuljetaan farolle, majakalle – suosittu iltakävelykohde ihailemaan auringon laskua.

Kaupunki on vanha, mutta nykyinen rakennuskanta tietysti uudempaa: paljon on revitty rikki ja rakennettu uutta kulloiseenkin aikaan ja tarpeeseen sopivaa – eihän voitu jäädä keskiajalle tai ajalle ennen ajanlaskun alkua.

Islamilaisen ajan muurin rajaama kaupunki oli hyvin pieni nykyiseen verrattuna. Osa muurista on jäljellä, osa purettu uusien rakennelmien (mm. Plaza Espana) tieltä.

Toisen päivän kävelyreitti kulki taas kaunista rantaa pitkin Plaza de Minalle Muse de Cadiz’iin tutustumista varten. Museo on provinssin taide- ja arkeologinen museo, johon eu-kansalaiset pääsevät maksutta. Alakerrassa on arkeologinen osasto, jossa on kolonialismin aikana kotiin tuomisiksi kerättyä Foinikkialaisten omaisuutta. Ei ollut vaikeaa huomata, että tuhansia vuosia sitten ihmisillä on ollut kauneuden kaipuu, ja myös taito tyydyttää sitä – kultaiset korut ja keramiikka kelpaisivat hyvin edelleen, taitaisivat paikoin jopa ylittää nykyaikaisen designin. Toisessa ja kolmannessa kerroksessa on tauluja, pääasiassa 1600- ja 1700- luvuilta olevaa uskonnollista taidetta, yksi taulu Rubensilta, jonka upeat kultaiset kehykset kruunasivat teoksen, ja yksi Mirolta, lisäksi muutama muu moderni taideteos. Näyttelyyn ei pety ellei ole liian suuria odotuksia.

Plaza de Mina on hyvin puistomainen aukio runsaine kasveineen ja vanhoine puineen. Sen varrella on syntynyt mm. säveltäjä Manuel de Falla.

Plaza de Minalla on hyvin vanha puu – kuinka vanha ja mikä puu, selvitys jää seuraavaan kertaan.

Kaupungissa on paljon rantaviivan lisäksi, aukioita ja kirkkoja. Amerikan intiaaneilta saatu/ryöstetty kulta käytettiin kirkkojen rakentamiseen, johon raha ei edes riittänyt, vaan sitä oli lainattava juutalaisilta. Kun Isabellalla ja Fernidandilla ei ollut maksaa velkojaan, oiva ratkaisu oli häätää juutalaiset maasta – Tarua vai totta, en tiedä.

Oli useita barokkityylisiä kirkkoja.

Paljon oli ennen, mutta ei ole enää: 1700-luvulla kaupungin taloissa oli yli 160 tornia, joista omistajat tähystivät merelle odottaen rahtilaivojaan palaavaksi. Nykyään torneista on jäljellä vain jokseenkin keskellä vanhaa kaupunkia oleva Torre Tavira.

Barokkia tämäkin.

Kävelyreitit suuntautuivat muinakin päivinä pääasiassa vanhaan kaupunkiin, jonka alkupäähän hotellista oli matkaa vajaa kilometri. Vaikka vanhan kaupungin pituus kaakkois-luoteissuunnassa on n. 2 km, päivittäisten kävelyretkien pituudeksi tuli jopa kahdeksan kilometriä.

Katedraali, jossa on barokkifasadi, dominoi kaupungin profiilia – erityisesti ilta-auringossa.
Barokkifasadi aamu-auringossa.

Turisteja näkyi aika vähän, erityisesti sunnuntaina paikalliset perheet olivat liikkeellä kävelemässä ja kahviloissa. Eräällä torilla, Plaza de San Juan de Diosilla istahdimme lounaalle siellä kun oli muitakin. Aukion varrella on vanhan kaupungin kaupungintalo, ja siellä sattui juuri olemaan vihkitilaisuus, jota mielenkiinnolla seurasimme. Lounaaksi toinen tilasi pastaa ja toinen pizzan. Kumpikin ruoka oli ns. turistiruokaa, hädin tuskin syötävää – no vatsat täyttyivät emmekä sairastuneet. Ravintoloissa tarjoiltiin paljon kalaruokia – niin tietysti, mutta tuossa kohtaa kauhean nälän ja väsymyksen yllättäminä tyydyimme turvallisena pitämiimme vaihtoehtoihin.

Monenlaista merenelävää. Tässä pienen pieniä katkiksia, jotka paikalliset söivät sellaisenaan.

Cadiz on pienellä niemellä, joka pujahtaa Atlanttiin. Nyt oli kauniit ilmat, aurinko paistoi eikä juuri tuullut. Täällä on taatusti hyvin erilaista, kun merellä myrskyää. Usein ennen Gibraltarin salmea on kovia tuulia, jotka sitten laantuvat Välimerelle tullessaan. Kutenkin, sanotaan, että Cadiz on Euroopan lämpimin kaupunki talvella. Keskilämpötila on alhaisimmillaan tammikuussa 12,7 astetta ja korkeimmillaan elokuussa 25,0 astetta. Sateisin kuukausi on juuri tämä marraskuu – onneksi nyt ei satanut, mutta kahden päivän sadejakson vuoksi siirsimme kerran vierailuajankohtaa. Meren rannalla olevissa rakennuksissa ikkunat ovat pienen kokoisia kielien kovia sääolosuhteita.

Meri on läsnä ja vanhat puut kertovat tarinaansa.

Kaupungissa keskimääräinen suhteellinen ilmankosteus on aina yli 60 %, mikä ennakoi kirkkaita lauluääniä. Ja täällä lauletaan, hilpeistä kuorolauluesityksistä Cadizin karnevaalit ovat tunnettuja – niitä voimme ihailla TV:n välityksellä.

Vanhankaupungin kaupungintalon käytävä.

Rakennuskanta on vanhaa vaikka ei tietysti alkuperäistä. Rakennustyylinä eniten on barokkia sekä kirkoissa että muissa rakennuksissa – oli myös yksinkertaisempaa muotoa, ja remonttireiskallekin paljon töitä. Monissa rakennuksissa näki ruskeaa huokoista kiveä, vähän niin kuin kevytsoraharkkoa, jonka seassa näkyy mm. simpukan kuoria. Se on merestä nostettua ns. osterikiveä, joka lienee helposti työstettävää, mutta myös helposti rapautuvaa.

Monen rakennuksen materiaalina on ruskehtava osterikivi.

Plaza de Espana on isohko puistomainen aukio, jolla seisoo mahtipontinen 1812 perustuslain muistomerkki, jota rakennettiin perustuslain satavuotismuistoksi 1912-1929. Muistomerkissä on paljon patsaita: pääosassa naisfiguuri, joka kuvaa Espanjaa, muita figuureja, jotka kuvastavat sotaa ja rauhaa, maanviljelyä ja kansalaisia.

Muistomerkin tärkein figuuri on Espanjaa symboloiva.

Plaza de San Juan de Diosin varrella on Cadizin vanhan kaupungin kaupungintalo. Tällä aukiolla liehui ensimmäisen kerran Andalusian lippu v. 1936.

Kaupungintalossa voi vaikka mennä vihille.

Plaza San Antonio on kaupungin pääaukio. Sen varrella julkaistiin Espanjan 1812 perustuslaki. Aukiota ympäröivät rakennukset ovat neoklassista ja Isabelline Goottilaista tyyliä. Aukion reunalla on 1669 valmistunut San Antonin kirkko ja 1800-luvulla rakennettu kaupungintalo. 1954 aukio julistettiin historialliseksi paikaksi eikä siellä siksi sallita minkäänlaisia muita rakennelmia, mikä tarkoittanee myyntikojuja tms.

Kaunista barokkia siellä täällä.

Lopuksi vielä oli käytävä katsomassa Plaza de Falla-aukiota, sillä niin erikoiselta kuulostaa ympäröivien rakennusten arkkitehtuuri.Yksi rakennuksista on Gran Teatro Falla, joka on 1800-luvun lopulta ja edustaa neo-mudejar, neo-maurilaista tyyliä, joka kuuluu romanttiseen orientaaliseen tyyliin. Teatteri on nimetty säveltäjä Manuel de Fallan kunniaksi. Manuel de Fallan on haudattu kaupungin katedraaliin.

Teatro de Falla – alan asiantuntija tarkkailee.
Neo-mudejar tyyliin kuuluu hevosenkengän muotoiset ikkuna- ja oviaukot sekä tiiliverhoilu.

Viimeisenä iltana etsimme tasokkaan ravintolan emmekä pettyneet. Ravintolan tasoa kuvannee paitsi kaunis sisustus, myös se, että siellä oli viinisommelier esittelemässä viinejä. Vaikka tyydyimme vain talon viiniin (!), oli se mahtavan hyvää. Monet ravintolat lienevät ymmärtäneet talon viinin idean väärin – talon viinihän kuvastaa talon tasoa.

Ravintola – suosittelen, on lähellä Inglesia de Santo Domingoa – orientoitua voi kirkkorakennusten mukaan.

Hotellissa sen sijaan aamiaisella näkyi vanhempia pariskuntia, jotka arvattavasti olivat samalla asialla kuin me – tulleet tutustumaan kaupunkiin. Puhekielenä kuului saksaa, englantia, hollantia ja portugalia. Liikemiehen näköiset olivat poissa. Henkilökunta oli poikkeuksellisen iloista ja ystävällistä.

Kaupungilla oli useita kauniita palatseja odottelemassa remontoijaa.

Kaksi kokonaista ja kaksi puolikasta päivää riittivät tällä kertaa Cadizin retkeen, mutta saattaa olla, että vielä palataan. Ainakin palataan tänne seudulle tutustumaan Jerez de la Fronteraan.

Kotimatka kulki rannikkoa myötäilevää tietä Tarifaan ja sieltä Nerjaan. Tarifa on kaunis kaupunki, josta pujahtaa mereen niemi, jolla on faro eli majakka. Tarifasta on Euroopan mantereelta lyhin matka Afrikan mantereelle, ja Tarifa jakaa kaksi merta: Atlantin ja Välimeren. Tässä salmessa on kova virtaus, joka muuttaa suuntaansa runsaan kuuden tunnin välein liittyen vuoroveteen, ja tässä salmessa on myös vilkas laivaliikenne, joten Eurooppaan pyrkivien afrikkalaisten pakolaisten on syytä käyttää jotain muuta reittiä. Olen itse ollut kerran, kaksi vuotta sitten gastina purjeveneessä, joka joutui Gibraltarin salmen ”helvettiin”. Tämä tarkoitti vuoroveden, ja silloin lisäksi vastatuulen aiheuttamaa voimakasta vastavirtaa ja aallokkoa. Yö pyörittiin paikallaan Gibraltarin salmessa, ja vasta vuoroveden käännyttyä matka jatkui kohti Madeiraa. Tarifaan on syytä palata vielä uudelleen ajan kanssa.

Palaan vielä Cadiziin, Jereziin ja Tarifaan.

Portosta Lissaboniin / Parque das Nacoes, Portugali

Portosta Lissaboniin / Parque das Nacoes, Portugali

Sunnuntai 30.9.2018 – Tiistai 2.10.2018 Sunnuntai 30.9.2018 Portosta Atlantille Etelän suuntaan Sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen nuoriso pesi veneen kannen sillä aikaa kun vapaavahti korjasi aamiaiset pois tiskauksineen. Lähdimme kaupungille, joka on Douro joen toisella puolella, ylittämällä joki taksiveneellä (3 €/henkilö), jonka jälkeen hyppäsimme ratikkaan (2 €/henkilö), […]

Lauantai 29.9.2018 Mereltä Portoon/Porto Quinta da Douroon, Portugali

Lauantai 29.9.2018 Mereltä Portoon/Porto Quinta da Douroon, Portugali

A Carunasta lähdön jälkeen päivä vaihtui yöksi ja uudelleen päiväksi. Sää ja ennuste: Heikkoa pohjoisen puoleista tuulta. Yö oli puolipilvinen, ajoittain täysin pilvinen. Puolikuu taivaalla valaisi selvästi, joskus pilkotti jokunen tähti, tunnistettavissa vain Orionin vyö ja Orioniin liittyviä muita tähtiä. Yöllä utu/sumu hälveni, pilvet poistuivat, […]

Perjantai 28.9.2018 A Coruna Marina Real/Espanja – matkaan

Perjantai 28.9.2018 A Coruna Marina Real/Espanja – matkaan

Kansivuorot 2-vahti osui klo 09-12 ja 18-21 eli heti pian lähdön jälkeen ja illan hämärtyessä.

Ennen merelle lähtöä on hyvä tarkistaa sääennuste. Sääksi ennustettiin sadetta aamupäiväksi ja jokseenkin tuuletonta, toisinkin olisi voinut olla sillä tornadojen hännät ylettyvät Eurooppaan asti.

Sääennusteessa leppeitä myötätuulia

Aamulla ei satanut, mutta oli sumua, sumusadetta, tosi kosteaa kaikkialla. Ei tuullutkaan. Ennusteessa oli, että aurinko alkaisi paistaa puolenpäivän aikaan, mutta vasta klo 15 aurinko alkoi pilkistää puolipilviseltä taivaalta – tuuli ei tuohon mennessä virinnyt, jatkoimme konevoimalla.

Olemme korkeapaineen keskustassa, ja sen siirtyminen lännemmäksi kestää – odottelemme pohjoisenpuoleista tuulta, myötätuulta.

Moottori starttasi 7:57, kun oli vielä pimeää eikä ketään näkynyt kulkevan satama-alueella. Tätä ennen oli jo käyty pesulla satamarakennuksessa ja syöty aamiainen.

Matkaan lähdettiin aikaisin, kun ketään muita ei näkynyt

Lähdön hetken ajoittamiseen vaikutti se, että on laskuveden aika ja virtaus satamasta poispäin sekä se, että seuraavaan satamaan ei saavuta pimeän aikaan.

Pitkään ajettiin sumussa ja pläkässä

 

Rasvatyyntä: “Pläkän pitkä kesto …” Ollaan tultu purjehtimaan, mutta kuka osaa tilata sopivan sään?

Pyöriäisten kuvaaminen ei olekkaan helppoa, ovat nopeampia kuin kuvaaja. Onneksi moni keksi siihenkin ratkaisun.

Kuvaaminen syrjäyttää pitkästymisen

 

Perämieskin pääsi “puikkoihi” – vielä pipoa tarvittiin.

Pläkää kesti tunteja. Miehistön peffassa jo kihelmöi, että eikö purjeita tarvitakkaan kunnes tuuli alkoi viritä.

Tuuli viriää, aurinko alkaa paistaa ja vaatekerta vähenee

Purje nostettiin, tässä tilanteessa, kun tuuli oli takaa ja nousemassa, yö edessä, aukaistiin keulapurje klo 16. Vauhtia saatiin 4,2 kn (solmua). Vahtivuorossa klo 18-21 oli mukava myötätuuli, joka koko ajan vähitellen voimistui niin, että suurimmillaan tuulen voimakkuus oli puuskissa 25 kn (n. 12 m/s). Tuolloin pienennettiin genuaa, joka oli täysillä auki, ja se helpottikin ohjausta korkeassa mainingissa ja aallokossa. Arvioitu allonkorkeus (fyskan termi) oli 2-2,5 m.

A Corunasta lähdetään aluksi luoteen suuntaan varoen sataman lähellä olevia karikkoja ja vedenalaista hylkyä. Reittiä ohjaa lateraaliviitotus ja valot.

Tämän jälkeen vähitellen käännytään kohti Etelää seuraten rannikkoa. Purjehdimme 1 – 5 nm matkan päästä rannikosta, jolloin rannikko näkyy pienenä horisontissa, myöhemmin n. 10 nm etäisyydellä, jolloin rannikkoa ei enää näy, samalla myös 3G/4G-verkko heikkenee ja häviää. Kansivahtivuoro loppuu ko 21, on aika mennä nukkumaan ja nousta uudelleen kannelle klo 03, sitten nukkumaan klo 06, ja nousta stand by-vuoroon klo 9-12, joka merkitsee lounaan valmistamista – onneksi Hanna on ripeä ja kekseliäs.

Aluksi seuraamme tiiviisti rannikkoa, matkaa on jo taitettu runsas puoli vuorokautta hyvällä vauhdilla

Tavoitteena on Porto, johon mitattu matkaa on n. 150 nm ja arvioitu matkan kesto 30 tuntia. Satamassa lähiveneen portugalilaiselta miehistöltä tuli neuvo, että Porton satamaan ei kannata ajaa pimeällä, koska sinne tulo on ongelmallinen, ahtautta ja virtauksia.

Aamu oli pimeä ja jkv sumuinen, ei aallokkoa, mutta maininkia. Heti aamupäivällä nähtiin pyöriäisiä ja kolme kilpikonnaa. Etäällä kulki kalastusalus, ehkä vetäen troolia, ja tätä etäämpänä näkyi rahtilaiva. Meistä lähempänä rantaa kulki purjevene (Ocean Spirit) samaan suuntaan kuin me.

Ennen pitkää kuvaaja palkitaan ruhtinaallisesti (kuva Jouni). Ruhtinaallisia palkkioita tuli tämän tämän. Tässä emä ja poikanen muodostelmauinnissa.

Ruokailu: Klo 12 syötiin lounasta: ruokaisaa salaattia, jossa oli keräsalaattia, oliiveja, tomaattia, kurkkua ja valmiiksi kypsennettyä kanaa hyvän kastikkeen kera.

Klo 15 oli välipalan ja iltapäiväkahvin aika – kylläpä maistui.

Klo 18 on päivällinen: ”Unohdettu kokemus”.

Torstai 27.9.2018 A Coruna Marina Real/Espanja – Täältä se lähtee

Torstai 27.9.2018 A Coruna Marina Real/Espanja – Täältä se lähtee

Miehistö: Kipparina Raija (Alapeteri), perämiehenä Maarit (Suomi), gasteina Minna, Hanna, Sanna, Anna, Eeva ja Jouni. Vene: Swan 441/43, Dec 80, 1980. Suunnittelija: Ron Holland Pituus: 13.52 m, leveys 4.06 m, syväys 1.98 m tai 2.4 m. Paino: 11 200 kg Purjeet: isopurje Dacron 2017, genoa 1 Dacron, […]

A Coruna 25. – 26.9.2018 – Suuri, kaunis, syrjäinen

A Coruna 25. – 26.9.2018 – Suuri, kaunis, syrjäinen

Sinne on erikseen matkustettava, se ei ole minkään matkan varrella. Minulla oli hyvä syy, ja sinne pääsi Suomesta kätevästi lentäen Barcelonan kautta. A Coruña (esp. La Coruña) on kaupunki Galiciassa, Espanjan luoteisosassa – on muuten Turun ystävyyskaupunki. Se on Galician itsehallintoalueen ja A Coruña maakunnan […]

Merta edemmäs kalaan – Nötö N59o57,1’ E21o44,8’

Merta edemmäs kalaan – Nötö N59o57,1’ E21o44,8’

Aina lähdetään merta edemmäs kalaan.

Onko todella tarvetta, sillä Saariston helmet löytyvät lähietäisyydeltä, päiväpurjehdusmatkan päästä.

Vene oli stuuvattu, ja valittu sopiva päivä retken alkamiseksi. Päivä ei ollut paras mahdollinen sillä ei ollut tuulta juuri ollenkaan, ei ainakaan niin, että purjeet olisivat kuljettaneet venettä, mutta seuraaville päiville oli ”luvassa” parempaa.
Lähtiessä määränpää oli vähän vielä avoin, mutta matkan aikana varmentuisi fiiliksen mukaan. Köydet irti ja ensin otettiin kurssi vähän Länteen, sitten Etelään päin. Pysähdyimme Korpoströmiin siellä olevan näyttelyn takia, samalla kaveri tuli iltapalalle.

Näyttely, ”Rauhattomia aikoja – 1700-luvun sotavuodet saaristossa”, kertoi seudun 1700-luvun tapahtumista posterein, jossa oli tiivistä tekstiä ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Näyttelyyn pitää palata vielä toisen kerran, sillä tekstiä oli paljoneikä sitä ollut saatavissa kirjasena.

Matkaa Nauvosta Korpoströmiin on vain 14,8 nm, Keskinopeus oli 3,9 kn (solmua) ja maksiminopeus 5,6 kn. matkaan kului 3 t 45 minuuttia eli amatöörin polkupyörävauhti.

Seuraavana päivänä purjehdus jatkuu mukavassa sivumyötäisessä täysin purjein, ja määränpääksi alkoi valikoitua Nötö, jonne matkaa oli 13,2 nm. Keskinopeus oli taaskin vaatimaton 3,4 kn (solmua), ja maksiminopeus 5,6 kn tuulen ollessa 3-7 m/s Lännestä. Matka kesti 3 t 50 min. Keskinopeutta laskevat nopeasti erilaiset välttämättömät manööverit lähdön jälkeen ja ennen kiinnittymistä seuraavaan laituriin.

Päivän matkan pituus Korpoströmistä Nötöseen oli 13,2 nm, keskinopeus 3,4 kn ja maksiminopeus 5,6 kn. Matka kesti 3 t 50 min.

Olen käynyt Nötössä 80-luvulla yhteysaluksella, ja Espoosta käsin purjehtien jo 80-luvun lopulla, ja muutaman kerran sen jälkeenkin, mutta en viimeiseen kymmeneen vuoteen muuten kun vain käväissyt Eivorin kyydissä matkalla Utöseen, kun laiva on jättänyt tai ottanut matkustajia tai rahtia. Nyt oli aika käydä siellä viipyillen uudelleen.

Nötö on Saaristomeren kansallispuiston suurimpia (392 hehtaaria) saaria Jurmon, Aspön, Gullkronan ja Berghamnin välissä. Se on vehreä, puustoinen ja kallioinen välillä suuriakin peltotilkkuja. Nykyään se on pääasiassa kesäasukkaiden kesän viettopaikka, oikea saariston paratiisi.

Tienviitoista voi päätellä, että saari on täynnä vireää toimintaa.

Keskeisen sijaintinsa vuoksi Nötö on ollut tärkeä yhteys- ja asemapaikka Saaristomerellä. Se on Saaristomeren keskeinen asemapaikka edelleen, sillä siellä on kauppa, polttoainejakelu ja myös majoitustoimintaa (Pensionat Backaro) monien kesäasuntojen lisäksi.

Sataman odotusrakennuksella tavataan paikallisia kesäasukkaita.

Kuvan herra, jota Amandan gasti haastatteli, oli kotoisin Tampereelta. Hänen isänsä oli hankkinut kesäpaikan saarelta v. 1946. Samaan aikaan saarelle tuli useita perheitä Tampereelta kesän viettoon. Hän kertoi myös, että nauvolaiset hankkivat kesäpaikkansa lähempää omaa kotisaartaan.

Puolivuosisataa sitten saarella oli posti, kaksi kauppaa ja jopa kolme pankkikonttoria. Yhteysalus kulkee kesäaikana päivittäin, talvisin lähes päivittäin. Yhteysalus Eivorin käydessä ihmisiä tuli laivasta ja toisia meni laivaan, tavaraa tuli, ja myös lähti. Yleisin kulkuneuvo saarella oli nelipyöräinen mönkijä, jonka perässä oli usein pieni peräkärry.

Posti tuodaan laatikkoihin vielä näin digiaikanakin. Tamperelainen mies haki sieltä ”tuoreen” Aamulehden.

Nötössä lienee ollut asutusta ainakin 1.000-luvun alkupuolelta lähtien. Se on, ja on ollut alueen suurin kylä. Nykyään saarella ympärivuoden asuvia on 12, mutta kesäasukkaita jopa 204 henkilöä. Suurimmillaan asukasluku oli ennen toista maailmansotaa, 35 taloutta ja n. 200 ympärivuotista asukasta.
Nötön kylän talorypäs on saaren länsirannalla, kylänlahden (Västerviken) ympärillä, jonka tunnusmerkkinä on edelleen yksi kuudesta jäljelle jääneistä tuulimyllyistä (vindmylla, ”mölla”), joka kuuluu Sjögrannasin taloon. Kylän muodosti seitsemän kantatilaa [Grannas, Backgrannas, Sjögrannas, Norrgrannas, Kallvik, Södergrannas ja Västergrannas, joka jaettiin 1783 Oppstuun ja Nygrannasiin]. Lisäksi aikaisemmin oli useita torppia. Tilat on sittemmin lohkottu sukulaisille.

Jokin Nötön seitsemän kantatilan päärakennuksesta.

Elinkeinoina on ollut maanviljelys, kalastus, varustamo- ja laivanrakennustoiminta. Saarelta käsin harjoitettiin kalastuksen lisäksi kalan keruuta ja ostoa edelleen välitettäväksi. Metsästettiin lintuja ja hylkeitä. Kasvatettiin perunaa, jota oman käytön lisäksi myytiin Utöseen. Polttopuut olivat tärkeä myyntituote Utön ja Jurmon asukkaille. Tietysti oli myös karjaa (lehmiä, lampaita ja kanoja) omaan tarpeeseen.

Koulussa on kesäkahvila ja siellä pidetään juhlia ja taidenäyttelyitä.

Koulu perustettiin saarelle jo 1800-luvun lopulla. Koulun perustamisesta päätettiin jo niinkin aikaisin kuin 1840-luvulla! Aluksi koulu toimi kiertokouluna, jossa oli yksi opettaja. Koulu lopetettiin 1967 oppilaspulan vuoksi. Se toimi 70 vuoden ajan, ja sinä aikana koulussa ehti olla yhdeksän opettajaa.

Nykyään hulppeassa koulurakennuksessa on kahvila (Cafe Skolan). Rakennus toimii myös kotiseututalona ja juhlien sekä taidenäyttelyiden pitopaikkana. Cafe Skolanissa join vahvat kahvit pullan kera, gasti sai juuri paistetun croisantin ja vettä.

Kappelikirkko on saaren nähtävyyksistä ehkä tärkein, se on kaunis, sopusuhtainen ilman mahtailua.

Kappelikirkko, joka on rakennettu 1700-luvulla, sijaitsee saaren keskivaiheilla Kapellholmenilla, josta on kaunis näky saaren itäpuolen merialueelle kunhan pieni ihminen ensin vähän varpistaa yli hautausmaata reunustavan pensasaidan. Nykyisen muotonsa kirkko sai 1800-luvulla. Kirkkoa on korjattu useaan otteeseen, viimeksi 1971. Ensimmäiset kaksi kirkko saarella lienee olleet jo 1600-luvun puolella.

Kappelikirkon ikkunat eivät kaipaa lisäselostusta, kuva puhuu puolestaan.

Kirkon sisustassa huomio kiinnittyy kauniiseen lautaiseen holvikattoon, parven etusinällä apostolien kuviin sekä votiivilaivaan, joka on 1700-luvun loppupuolelta, ja joka on entisöity v. 1985.

Parven etuseinän apostolit ovat 1700-luvun lopulta, maalarina Gustav Lucander.

Votiivilaivoja näkee useissa kirkoissa, erityisesti rannikkoseudulla. Ne ovat olleet uhrilahjoja kirkolle merimatkojen turvaamiseksi tai kiitokseksi pelastumisesta, mutta myös lahjoja monista muista syistä, tai pelkästään hankintoja koristeeksi. Votiivilaivoja on ollut jo niinkin aikaisi kuin 1500-luvulla, ja kukoistuskausi oli 1600- ja 1700-luvuilla. Perinne tietysti tuli saaristoon lännestä käsin, Ahvenanmaalta ja Ruotsista asti. Kuinka yleistä kirkkolaivakulttuuri oli muualla maailmassa, jää nyt avoimeksi.

Kaunis votiivilaiva on votiivilaivojen kukoistuskaudelta 1700-luvulta.

Hauska, mutta looginen yksityiskohta on se, että laivan asennosta ennustettiin tai pääteltiin tulevaa säätä. Laivat ripustettiin hamppuköydellä, johon vaikuttaa ilman kosteus. Säiden muuttuessa kierteinen köysi pitenee tai lyhenee, ja siten pituuden muutos kääntää laivaa.

Saarella on monenlaisia reittejä.

Nötö vaikuttaa aktiiviselta kyläyhteisöltä, jossa on vireä kotiseutuyhdistys. Siellä on teitä, jota kulkea maisemia ihaillen ja paikallista rakennuskulttuuria ihmetellen. Kulttuuripolku on 2 km pitkä ja maastoon valkoisilla nuolilla merkattu reitti, joka kulkee kantatilojen, kappelin, vanhan kansakoulun ja myllyn ohi.

Maisemareitti on 3,5 km pitkä, ja sen varrella on paljon ihmeteltävää ja ihailtavaa: erikoisia luontonähtävyyksiä kuten pirunpelto ja iso siirtolohkare, soiva kivi ja muinaishautoja.
Siellä voi viipyä pidempääkin joko majatalossa (Pensionat Backaro) tai omassa veneessä yöpyen. Yhden puolipäivän aikana ei ehtinyt tutustua kaikkeen – tänne on vielä palattava.

LISÄTIETOJA
Nötö Hembygdsförening r.f.
https://notohbf.auf.fi/fi/paasivu/
Kylä keskellä merta – Nötö aikojen saatossa. https://notohbf.auf.fi/Site/Data/128/Files/Noton_saari_vihko_suom_netti_14042018.pdf

Lyon – Ranskan keittiön sydän

Lyon – Ranskan keittiön sydän

19.4. – 21.4.2018 Lyonin läpi on ajettu ainakin kuusi kertaa tätä ennen, ja jo monet Rhone-joen ylitykset ovat saaneet mielenkiinnon heräämään kaupunkia kohtaan. Kun ajetaan kaupungin läpi etelästä pohjoiseen, ylitetään joki muistaakseni kahdeksan kertaa. Ohi ajaessa näkyy myös monet kaupungin ympäristön kukkulat. Lyonissa ollaankin Alppien, […]