Retkiä Merellä ja Maalla - Isot Reissut Edessäpäin

Viimeisimmät jutut

Valencia, Espanja – Nimes, Ranska – 741 km

Valencia, Espanja – Nimes, Ranska – 741 km

18.4.2018 – Valencian jälkeen oli sitrushedelmäviljelmiä, joukossa vielä oliivipuita, kukkivia pensaita ja puita. Välimeren lähellä maa oli alavaa, sisämaahan päin matalaa vuoristoa, jossa siellä täällä linnoja ja linnoituksia. Ennen Ranskan rajaa on pieni kaupunki Figueres. Emme tälläkään kerralla jarruttaneet siinä vaikka olisi pitänyt: kaupunki on […]

Nerja, Espanja – Valencia, Ranska 620 km

Nerja, Espanja – Valencia, Ranska 620 km

17.4.2018 – On aika lähteä matkaan jotta ehtii laivaan, liput kun tuli ostettua neljä kuukautta sitten. Mutta, mikä reitti valitaan niistä käytännössä kolmesta: lännestä, Idästä vai keskeltä? Sääolot ovat olleet viimeisten viikkojen aikana poikkeukselliset. Lunta on satanut Jaenissa, jota kautta yksi reitti kulkee. Lunta on […]

Morocco, Rabat 2018.3.4.

Morocco, Rabat 2018.3.4.

Oli sateeton päivä ja aurinko alkoi paistaa jo aamusta. Matka Rabattiin, maan pääkaupunkiin kesti Casablancasta kaksi tuntia. Alkumatka ajettiin kylätietä, joka oli huonokuntoinen, kuoppainen. Loppumatka ajettiin moottoritietä, joka oli hyvässä kunnossa.

Plateforme du Sémaphore on seudun korkeimmalla kohdalla. Täällä sijaitsee entisten kuninkaiden mausoleumi, joka rakentaminen kesti 10 vuotta ja valmistui 2008. Nykyinen kuningas Mohmmed VI rakensi sen isänsä Hassan II:n kunniaksi. Toki paikassa lepää moni muukin kuninkaallinen, mutta Hassan II on sarkofagissa keskellä salia. Rakennustyöt kestivät 10 vuotta, mikä ei ole ihme, kun katsoo monimuotoisia yksityiskohtia. Mosaiikkiset seinät ovat jo nähtävyys ja ihmetyksen aihe: monimutkainen geometrinen kuvio, jossa on myös kaarevia rajauksia. Mosaiikkipalat ”veistetään” käsin hakkaamalla pienellä vasaralla.

Mosaiikkikuviot ovat hyvin monimutkaisia. Tekijältä vaaditaan hyvä geometrian osaaminen.

 

Mausoleimin kanssa samalla kukkulalla on yksi Sevillan Giraldan (Giralda of Seville) sisarminareeti, joka ei koskaan valmistunut, kun rakennuttaja kuoli ennen sen valmistumista.

Rooman valtakunnan aikaiset, 2.000 vuotta vanhat rauniot sijaitsevat Rabatin kaupungin laidalla. Rooman vaikutus läntisen Välimeren alueella oli v. 510 eaa – v. 480 jaa. Tuohon liittyy mm. Puunilaissodat ja roomalaisten hyvin organisoitunut yhteiskunta sekä hyvä insinööritaito. Harva on se, joka ei ole vielä nykyäänkin kävellyt pitkin vanhoja roomalaisia teitä. Raunioilla kiinnosti kuitenkin paljon muu kuin Rooman historia.

Rooman valtakunnan aikaiset rauniot ovat kaupungin laidalla.

Minulta tuohon Roomalaisten aikaiseen historiaan jäi aukkoja, kun ihailin haikaroita, joiden pesiä oli paljon. Ihailin myös kukintaansa lopettelevia Drombeija-puita, joita näkee harvassa paikassa.

Alueella oli kymmeniä haikaroita. Pesät on tietysti rakennettu korkeille paikoille.

Kuninkaanlinna (pääkuvassa) on pakollinen käyntikohde vaikka linnasta ei paljoa näy eikä linnan lähelle voi mennä, kun poliisi hätistelee kauemmaksi. Linna on virastorakennus, joissa on ministeriöiden tiloja. Kuningas itse asuu kaupungin ulkopuolella. Hänellä on maassa muitakin linnoja, yhteensä 22. Tätä linnaa vartioi poliisin lisäksi armeijan eri osastojen edustajia.

Kuninkaanlinna on “virastorakennus”, jossa kuningas ja ministerit virkakuntineen käyvät työssä.

Käynti merirosvokaupungissa Kasbah les Oudaias. Merirosvous oli aikoinaan ammatti, jota harjoitettiin laajoilla alueilla Euroopassa, ja jolla oli mahdollisuus rikastua – eipä paljon muulla. Kaupunginosan rakensivat Espanjasta lähteneet Muslimi pakolaiset 1600-luvulla. Rakennukset ovat valkoisia, joissa on sinisiä pintoja.

Merirosvokaupunginosa on jätetty historialliseksi, eläväksi museoksi.

Portugalilaiset puolestaan rakensivat 1600-luvulla kaupunginosaan liittyen Oudaïan linnoituksen, jonka tasanteelta on huikeat näkymät merelle ja aallonmurtajan rajaamaan satama-altaaseen. Etäämpänä Etelän suuntaan näkyy myös majakka. Linnoitusta tarvittiin tueksi Portugalilaisen Vasco Da Gaman suunnitelmalle laivareitille Intiaan, joka kulkisi Itään kiertäen Afrikan mantereen. Alueella olisin viipynyt kuvaamassa pidempäänkin.

Runsaskukkainen puu, Drombeija on lopettelemassa kukintaansa.

Postauksissani olen esitellyt Marokon vanhaa, historiallista puolta, joka tosin on todellisuutta myös nykyään. Sen löytää maaseudulta, jossa asuu (vain) 45 % väestöstä.

Marokolla on kuitenkin moderni, vauras kaupunkielämä, mutta siitä turisti ei ole juurikaan kiinnostunut, se ei ole eksoottista. Sen kohtaa silti pakosta isoissa kaupungeissa: hyvin pukeutuneet ihmiset, kauniit hyväkuntoiset rakennukset ja huipputason autokanta ym. – Ehkä palaan vielä joskus eksoottiseen Marokkoon.

Marrakesh – Casablanca 3.3.2018

Marrakesh – Casablanca 3.3.2018

Aikaisen herätyksen jälkeen lähdimme matkaan klo 8. Matka kulki maalaistietä pitkin El Jadida kaupungin kautta Casablancaan. Matka kesti n. 3 tuntia. Välillä pysähdyimme pientä isommassa kylässä jalottelemassa. Aluksi maasto oli vuoristoista, sitten maa tasaantui ja oli korkeintaan matalia kukkuloita. Alueella on maanviljelystä, oikeastaan koko maa-alue […]

Marrakesh 2.3.2018

Marrakesh 2.3.2018

Lähdimme Ourikalaaksoon (Agouti) tietä pitkin, joka päättyy vuoristoon. Tällä alueella Atlasvuoristo on 3690 m korkea, joka tarkoitti myös sitä, että vuoren huiput ovat lumisia. Nousimme vain n. 1400 m korkeuteen, jonne siis autotie päätyi. Lupussa tie oli melko huonokuntoinen, tien reunat jyrkkiä, jyrkänteeltä pudonneita lohkareita, […]

Marrakesh 1.3.2018

Marrakesh 1.3.2018

Nyt ollaan Berberimaassa. Berberit ovat olleet nykyisen Marokon alueella ainakin jo ajanlaskun alusta asti. Vasta sen jälkeen 600-luvulla arabit tulivat tänne idästä päin. Almoravidit perustivat Marrakeshin v. 1070 pääkaupungikseen, mutta maan pääkaupunki on vaihtunut useamman kerran, ja on nykyään Rabat.

Marrakeshissa on asukkaita 800.000. Se on maan neljänneksi suurin kaupunki Casablankan (4 milj.), Fezin ja Tangerin jälkeen.

Kaupunki on väriltään okra, siksi nimitykset ”Red city” tai ”Ohre city”. Arkkitehtuuri on monimuotoista, mittasuhteet ja muodot kauniita – Suomikin voisi käydä hakemassa ispiraatiota. Kaupunkikuvaa hallitsee kaksi mahtavaa rakennusta: The Théâtre Royal de Marrakesh, näkyy katukuvassa komeana rakennelmana (Tunisialainen arkkitehti Charles Boccara). Esityksiä on komediasta oopperaan ja tanssiesityksiin ranskan kielellä ja arabiaksi. Kaupungin suurimman moskeijan Koutouba Mosque minareetti korkeana (77 m) näkyy kauaksi. Moskeija rakennettiin nopeasti vuosina 1184 – 1199. Sen sisarminareetit rakennettiin tätä myöhemmin Sevillaan (Giralda of Seville) ja Rabattiin (Hassan Tower of Rabat). Viimemainittu ei koskaan valmistunut vaan jäi tyngäksi rakennuttajan kuoltua.

Mellah (=suola) oli juutalaisten kaupunginosa, josta monet lähtivät perustettuun uuteen juutalaisvaltioon v. 1948. Kaupunginosa perustettiin v. 1558 (Saadians), kun osa juutalaisista muutti Espanjasta 1500-luvulla Marokkoon Isabellan ja Ferdinandin ajettua heidät pois maasta (ei ollut rahaa maksaa lainoja takaisin). Tuohon aikaan suurin osa kaupungin pankkiireista, kultasepistä, metallityöntekijöistä, räätäleistä ja sokerin tuottajista olivat täällä. 1600-luvulla kaupunginosassa oli omat lähteet, puutarhat, synagogat ja markkinat. Ranskalaisten otettua maan hallintansa (v. 1912) juutalaisia kiellettiin rakentamasta ja omistamasta kiinteistöjä tämän alueen ulkopuolella. Kasvu tapahtui sitten tämän alueen sisällä sen seurauksena, että kadut kapenivat, huoneet pienenivät ja rakennuksille tuli lisää korkeutta. Nykyään alueella asuu pääasiassa muslimeja, mutta edelleen myös Juutalaisia. Siellä on Synagoga ja Marokon suurin Juutalaisten hautausmaa (Mellahin vieressä Medinan puolella).

Arvata sopii, että appelsiinit ja banaanit ovat luomua ja tuoreina herkullisuudessaan ylivertaisia.

Medina tarkoittaa kaupunkia, mutta nykyään vanhaa, historiallista, muurien ympäröimää kaupunginosaa. Marrakeshissa on suuri Medina, jota kiertää 19 km pitkä muuri. Medinan yhteydessä on tunnetuin Afrikkalainen tori (Jemaa el-Fnaa). Ensin menimme Medinan siihen osaan, jossa käsitellään ja värjätään nahkoja. Paikalla on voimakas tuoksu, joka tulee kamelin virtsasta (”nahan haju”). Hajun kestää hyvin, kun nenän edessä pitää pientä mintun oksaa. Paikka oli kurainen ja epäsiisti, miehet polkivat nahkoja betonisissa sammioissa – ainakin yhdellä miehellä oli pitkävartiset saappaat jalassaan.

Medinan vieressä olevalla torilla on tarjolla elintarvikkeista tietoon, huvituksiin ja jännitykseen.

Käsityöläiset työskentelevät omilla alueillaan, metalli, puutyöt, tekstiilit, keramiikka, nahkatyöt, ym. lähekkäin. Tehdään käsitöitä ja myydään niitä eli samassa yksikössä on tuotanto ja markkinointi. On myös elintarvikeosastoja, mm. lihakauppoja. Ostoksilla käy paikallisia, turisteja ja myös tukkukauppiaita. Medina on laaja joten omin päin on riski tutustua siihen, koska suuresta labyrintista on vaikea löytää ulos. Torilla (Jemaa el-Fnaa) oli vilkasta, ihmisiä tuli ja meni, myytiin valmista ruokaa ja hedelmiä, oli musiikkia esittäviä, joku esitteli apinoita, ja toinen käärmeitä – oli kaikki tarpeellinen, ja vähän tarpeetonta.

Vanhoissa asuissa olevat marokkolaiset ratsastajat ovat taidokkaita.

Iltaa vietettiin Chez Alin Fantasiassa, joka on paikallinen ”Disneyland”. Ohjelmassa oli museossa käynti, ruokailu ja ratsastusnäytös. Ennen ruokailua ja sen aikana kuultiin paikallista musiikkia ja nähtiin tanssiesityksiä. Näin epämusikaalisena voi todeta, että Berberit tuskin ovat musikaalisia, mutta alkeellinen rytmitaju heillä on. Ruoka oli Tajinea, kanaa ja kuskusta, jälkiruuaksi hedelmiä. Ruokajuomana oli punaviiniä (Toulal Reserve, Meknesiläistä ranskalaiseen tapaan valmistettua – oikein hyvää). Ratsastusnäytökseen liittyi kovaa ratsastaminen, nopea pysähdys ja sitten ammuttiin ruutia niin, että lähistö raikui ja savusi. Ratsastajat tekivät myös temppuja, esim. roikkuivat hevosen selästä ja noukkivat maasta tavaran.

Kaupungissa on paljon muureja, joissa on epämääräisessä järjestyksessä erikokoisia reikiä. Reiät ovat perua rakennustelineistä. Niitä ei peitetä, ovat valmiina, jos telineitä pitää laittaa uudelleen esim. korjaustöitä varten. Matka jatkuu huomenna.

 

 

Morocco 28.2.2018

Morocco 28.2.2018

Niin me istuttiin koneessa ihan rutiininomaisten tapahtumien jälkeen. Heti tuli pilvistä joten Gibraltarista ei kuvia saanut. Myöhemmin kuitenkin pilvet väistyivät ja maa tuli näkyviin oikealla puolella näkyi Atlantti vasemmalla Afrikan mannerta. Tällä alueella maa oli vihreää, yllättävän vihreää – lähellä valtamerta sataa usein. Koneessa tarjottiin […]

MITÄ PENTTERISSÄ TAPAHTUI PURJEHDUKSELLA MARTINIQUE – UNION ISLAND – MARTINIQUE

MITÄ PENTTERISSÄ TAPAHTUI PURJEHDUKSELLA MARTINIQUE – UNION ISLAND – MARTINIQUE

Ruokailusta ei ole paljoa aikaisemmin puhuttu, koska olimme tulleet purjehtimaan. Se ei tarkoita, että ruokailu olisi merkityksetön, päinvastoin, se on ihan basic juttu: Miehistö pysyy toimintakuntoisena, tyytyväisenä ja iloisena. Samasta syystä kuumassa ilmastossa pitää myös juoda paljon vettä. Laskennallinen määrä, jonka joimme, oli 3 l/vrk, […]

St LUCIA / MARIGOT BAY -> MARTINIQUE / LE MARIN / Port De Plaisance Du Marin

St LUCIA / MARIGOT BAY -> MARTINIQUE / LE MARIN / Port De Plaisance Du Marin

Keskiviikko 31.1.2018

On viimeisen legin vuoro. Meillä on tänään tiedossa myös kahdet syntymä-päivät (Kipa ja Päivi).

Apu oli aina lähellä.

SÄÄ: Herätessä oli vielä pimeää, mutta vähitellen kirkastui ja aurinko tuli esiin. Lounaisella taivaanrannalla täysi kuu komeana oli laskemassa horisontin taa – kuu oli suuri, sattuiko olemaan ihan superkuu. Heti lahdelta päästyämme oli reipas tuuli, joka säilyi koko loppumatkan (E 10 m/s). Aurinko paistoi ja vain pärskeet silloin tällöin huuhtelivat purjehtijoita, sadekuuroista ei tietoakaan.

Odotettavissa mukava päivämatka hyvässä tuulessa.

TAPAHTUMAT MATKAN AIKANA: Vene irtosi poijusta klo 5:28 ja perille, lahdelle (uimapaikalle) saavuttiin klo 13:59 tai oikeastaan puolisen tuntia aikaisemmin. Matkan kesto oli n. 8 t 30 min.

Moottorilla ulos poukamasta, isopurje ylös 1. reivillä, genua lähes kokonaan ulos ja mesaani ylös. Vahine purjehti vakaasti välillä vähän keinutellen tasaista 7 – 9 kn nopeutta. Maksimi-nopeus oli 10.1 kn ja keskinopeus 5.4 kn. Matkan pituudeksi tuli 46.2 nm.

Hyvästit vehreälle saarelle.

Matkalla nähtiin iso joukko delfiinejä, jotka tulivat tervehtimään, toiset etäältä, toiset aivan veneen vierestä. Oli pieniä delfiinejä, ja isompia, aikuisia. Kippari kolkutteli veneen laitaan, antoi näin signaaleja delfiineille: ”Olkaa pitkään seuranamme”. Useat delfiinit laittoivat parastaan, evät pelkästään hyppineet ilmaan, vaan tekivät ilmassa myös kiepin. Joillekin tämä oli vasta alkuharjoitus, koska ne lätsähtivät veden pintaan niin, että vesi roiskui – ja taas uudelleen, ja uudelleen. Tuskin delfiinit näin tekisivät, ellei siihen liittyisi muuta merkitystä kuin vaan uiminen ja hyppiminen.

Ruorissa vuorot vaihtuivat sopivin välein.

Neljä halssin vaihtoa ja oltiin Le Marinin sataman edustalla, johon pysähdyimme lounastamaan ja uimaan. Uidessa medusa otti kosketuksen Paulaan, jonka seurauksena iho alkoi punottaa ja polttaa, hän siveli paikkaa etikalla. Joku näki myös pienen rauskun. Vene vähän rekasi, kettinkiä kun laskettiin vain runsas kaksi veden syvyyttä. Mutta ei tuo pahemmin haitannut, koska emme jääneet yöksi. Silloin tietysti kettinkiä olisi laskettu runsaammin (3 – 4 kertaa veden syvyys), ja ehkä katsottu joku suojaisempi lahti. Joskus myös meren pohjan kasvillisuus on hyvin kovaa, joka estää ankkurin kiinnittymisen.

Upea loppuhuipennus ennen satamaa.

Uimapaikalla ensin skoolasimme syntymäpäiväsankareille. Sitten söimme taas herkulliset pasta-annokset. Port De Plaisance Du Marinin satamaan, polttoainelaituriin kiinnityimme klo 16:20. Siinä tankkasimme polttoainetta (120 l + 80 l).

Satamakapteeni ohjasi laituripaikalle. Vene ajettiin laituriin perä edellä ja kiinnitettiin moringköydellä keulasta. Huomasi, että kippari ei ollut “ensi kertaa pappia tai oikeastaan Vahinea kyydissä”. Gastit tietysti osallistuivat köysien kiinnittämiseen ja lepuuttajien laittamiseen veneen laidoille. Yksi gasti teki vielä silmäyksen, että köydet oli koilattu asianmukaisesti.

Naapuriveneen purjehtijat olivat hyvin ystävällisiä ja avuliaita, myös puheliaita ja uteliaitakin, heti tuli kysymysten sarja, joihin Leena vastaili tottuneesti. Swan herättää kauneudellaan huomiota, ”miehistö” taitavuudellaan. Matkan aikana Suomen lippu tunnistettiin hyvin. Viereisen veneen kippari itseään esitellen oikein korostuneesti sanoi, että ”me olemme Walesista”. Toinen vene näytti ”hyvin varustetulta” hollantilaiselta.

Satamaan saapumisen jälkeen jaettiin tehtävät veneen siivoamiseksi. Sitten alkoikin hurlum hei ja kova pulina. Voi vain arvata, että Vahine on lähtiessämme siistimpi kuin sinne tullessa vaikka se siisti oli silloinkin.

Määräsatamassa kippari ohjasi s/y Vahinen taidolla laituriin.

MARTINIQUE: Martinique on saari, joka kuuluu Antillien saariryhmään, ja Bahamasaarten ja Isojen Antillien mukana Länsi-Intian saaristoon (West-Indies). Martinique on Ranskan Territorio niin kuin Guadeloupe, Saint Barthélemy ja Saint Martin. Asukkaita on 400.000, jotka ovat perua ja sekoitusta afrikkalaisista, intiaaneista, intialaisista sekä varhaisista eurooppalaisista. Asutus tuli saarelle 2.000 vuotta sitten, mutta on vaihtunut, ensin 1.000 vuotta sitten, ja sen jälkeen Kolumbuksen tultua saarelle v. 1502 neljännellä tutkimus-matkallaan. Saari alistettiin alusmaaksi v. 1635, jonka jälkeen herruus on vaihtunut monta kertaa. Vaihdoksiin liittyi tietysti sotimista. V. 1848 saarella lopetettiin orjuus Victor Schoelcher’in vaatimuksesta ja toimesta, 70.000 orjaa vapautettiin.

Ilmasto on trooppinen, jossa on tasaiset tuulet. Sadekausi on kesäkuusta joulukuuhun ja kuiva kausi marraskuun lopulta kesäkuun puoliväliin. Meille sattui tavanomaista voimakkaammat tuulet.

Ranska on virallinen kieli, mutta pääosa väestöä puhuu creolia, joka on kansan kieli – yksinkertaistettua ranskaa. Valtauskonto on katolilaisuus, on myös juutalaisia.
V. 1902 oli tulivuoren purkaus, joka tuhosi silloisen maan pääkaupungin (Saint-Pierre eli Little Paris) asukkaineen (30.000).

Nykyinen pääkaupunki on Fort-de-France (100.000 asukasta). Se on ihmisten ja arkkitehtuurin sekamelska. Miten kauniita ovatkaan nuo creoli villat ja koristeelliset puiset erkkerit ja verannat – remonttireiskaa kuitenkin kaipaavat. Kaupungissa on useita kiintoisia museoita, ja hyvin kaunis kirjasto, joka suunniteltiin (Henri Picq) ja rakennettiin Pariisin maailmannäyttelyyn v. 1889, ja jälkeen siirrettiin osina Martiniquelle.

Le Marinin satama Port De Plaisance sijaitsee saaren lounaisosassa, on hyvin suojaisan lahden pohjukassa. Satama on Martiniquen suurin: 838 laituripaikkaa ja 100 poijupaikkaa.

 

Pitkäkin matka loppuu joskus -
on hyvästijätön aika.

"Kukaan ei ole täydellinen"
niin kuin erään elokuvan loppurepliikissä sanotaan, 
mutta kaikki olimme loistavia purjehtijoita 
jo matkan alussa, ja vielä loistavampia matkan lopussa.

Ilmassa oli haikeuden tuntua.
Tämä oli VIIDEN TÄHDEN PURJEHDUS

Perustelut lyhyesti: (1) Kippari oli super loistava, (2) Perämies oli super loistava, (3) Gastit olivat super loistavia, (4) Ateriat olivat super loistavia ja (5) Vahine oli super loistava purjehtimaan.
St LUCIA / SOUFRIERE BAY -> St LUCIA / MARIGOT BAY

St LUCIA / SOUFRIERE BAY -> St LUCIA / MARIGOT BAY

Tiistai 30.1.2018 Tänään ollaan matkalla St Lucian saaren edellistä pohjoisempana olevaan pieneen ja suojaisaan lahteen, Marigot Bayhyn. SÄÄ: Lähtiessä oli puolipilvistä, ja tuulen nopeus n. 5 m/s. Samat olosuhteet jatkuivat, mutta matkan loppupuolella tuuli voimistui, tosin aallokko ei ehtinyt kovin korkeaksi. TAPAHTUMAT MATKAN AIKANA: Satamasta […]