Portosta Lissaboniin / Parque das Nacoes, Portugali

Sunnuntai 30.9.2018 – Tiistai 2.10.2018

Sunnuntai 30.9.2018 Portosta Atlantille Etelän suuntaan

Sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen nuoriso pesi veneen kannen sillä aikaa kun vapaavahti korjasi aamiaiset pois tiskauksineen.

Lähdimme kaupungille, joka on Douro joen toisella puolella, ylittämällä joki taksiveneellä (3 €/henkilö), jonka jälkeen hyppäsimme ratikkaan (2 €/henkilö), joka vei vanhan kaupungin ytimeen. Maasto on kukkulaista, niinpä kaupunkiin meno oli ylämäkeä kipuamista. Tarkistimme muutaman kirkon ja palatsin, istahdimme torille oluelle. Tapasimme Maaritin, oli aika hakeutua lounaalle. Lounaspaikka löytyi aivan rannalta. Alkupaloiksi oli juustonpaloja. Tilasin Maaritin kanssa salaattia, Raija omeletin, jälkiruuaksi Creme Bryle, ja Cafe Solot. Henkilöä kohden ruoka tuli viineineen maksamaan hieman runsas 20€.

Veneelle samaa reittiä, kun tulimme. Kaupungilla oli liikkeellä paljon ihmisiä sekä paikallisia että ulkomaalaisia turisteja. Sunnuntai näyttää täälläkin olevan perheiden päivä. Paljon jäi näkemättä, jotain pitää taas jättää seuraavaan kertaan – kannattaa palata vaikka ensi silmäyksellä kaupunki tekikin romanttisenrähjäisen vaikutelman – “Sen Jonkin” löytämiseen menee pidempi aika.

Merelle lähdettiin klo 17, bunkrauksen, dieselitankin kautta.

Sää ja ennuste: Oli pilvistä ja sumuista, tuuli pohjoisen puolelta. Sumu oli tiheää, näkyvyyttä parhaimmillaan muutama kymmenen metriä. Muiden veneiden liikkeitä seurattiin tutkalla ja AIS:n avulla. Sumu hälveni yön aikana ja oli vaihtelevasti puolipilvinen taivas.

AIS on Automatic Indentification System, jonka avulla laivoista ja veneistä saa yksilöintitiedon, nopeuden ja kulkusuunnan VHF lähettimen kautta VHF kantaman etäisyydeltä (10–20 nm) tai satelliittivälitteisesti (S-AIS). Arvata voi, että se on suuri turvallisuustekijä erityisesti pimeällä ja sumuisella merellä. Kaikissa veneissä sitä ei kuitenkaan ole.

Matka alkoi kevyessä tuulessa ja sakeassa sumussa. Purjeet pidettiin suljettuna koko yö kevyen tuulen ja sumun vuoksi. Vaikka lähellä olevia veneitä seurataan AIS:n ja tutkan avulla, voi yllätyksiä tulla, ja moottorilla kuljettaessa väistöliikkeet ovat nopeampia ja varmempia.

Hannalle ja minulle sattui kansivuoro, joten sain ohjata veneen pian satamasta lähdön jälkeen lähivesille. Klo 18-21 oli sitten lepovuoro kunnes sitten kansivuoro koitti taas heti puolelta öin. Päivälliseksi saimme pekonipastaa

Maanantai 1.10.2018 Atlantilla

Hannalle ja minulle tuli kansivuorot klo 00-03, 09-12 ja 18-21.

Päivällä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Aamun vahtivuorolla klo 09-12 tuuli oli aluksi mukavan reipasta 8 m/s, mutta vähitellen moinasi 2-3 m/s:iin. Yöllä oli pimeää, pilvistä, ajoittain puolipilvistä jolloin näkyi tähtiä ja puolikuu.

Aurinko laski mereen klo 19:20. Ilta pimeni ja tähtitaivas syttyi.

Pitkään oli hyvä tuuli ja nopeus, mutta klo 21 tuuli taas moinasi ja vauhti hiipui alle 2 m/s.

Tuulen moinattua klo 21 ei raskittu käynnistää moottoria ja rikkoa yön hiljaisuutta. Kansivuoron loppuessa klo 21, matkaa on jäljellä n. 35 nm joten ennustettu saapumisaika Cascais-marinaan on 7 tunnin kuluttua eli klo 4 aamuyöstä! Tiedetään kyllä kokemuksesta, että merellä ja erityisesti purjehdittaessa ennusteiden toteutumisen varmuusaste on luokkaa heikko.

Yöllä Delfiinit loiskivat vierellä, niitä ei paljoa näkynyt, mutta loiskahdukset olivat kuuluvia. Kun vahti loppui karttaan merkittiin sijainti: 40˚20,66’N ja 09˚13,73’W eli olemme reippaasti Greenwichista länteen.

Paapuurin puolella oli kalastaja-alus, joka jäi jälkeen, edessä oli toinen, joka kulki meidän reittiä vastaan, se jätettiin paapuurin puolelle.

Yöllä näkyi muutama kalapyydyksen poiju, jossa oli vilkkuva valo, ne oli helppo huomata. Delfiinit tulivat isolla joukolla taas tapaamaan.

Vapaavuorolla nukkuessa heräsi siihen, kun kuului, että moottori sammutettiin ja keulapurje avattiin, kello oli 07. Oli aika herätä valmistamaan aamiaista: kaurapuuroa, jogurttia, keitettyjä kanamunia, juustoa ja Metwurstia. Paapuurin puolelta yksi purjevene ohitti. Sillä oli reivattu isopurje, ja lisäksi moottori. Sen suunta oli lounaaseen, ehkä oli matkalla Madeiralle.

Lissaboniin saavuttaisiin arviolta klo 02-04 yöllä, sen sijaan kippari pohtii jotain satamaa ennen sitä jotta yöllinen saapuminen satamaan voitaisiin välttää.

Aamiainen tavanomainen. Lounaaksi oli salaattia, tonnikalaa, juustopaloja ja kvinoa. Jälkiruoka kahvit, joka minulta jäi, koska oli lepohetken vuoro. Noustuani, oli pöytään katettu välipalaa.

Sitten odottaa vielä päivällinen, jota paraikaa mietitään, mitä se olisi, Oli nimittäin Hannan ja minun vuoro. Keitettiin perunoita, paloitellut nakit lämmitettiin paistamalla ja valmistettiin viherpippurikastike.

Tuulen moinattua isopurje nostettiin klo 11:40. Vauhti hieman nousi, mutta jäi edelleen vaatimattomaksi. Reivi purettiin klo 12:40.

Vaikuttaa siltä, että tuuli moinaa kokonaan, mutta ei, tuuli nousikin mukavaksi 5-6 m/s ja vauhti pysyi hyvänä 5 kn. Tuulen suunta oli Pohjoisen puolelta, lounaasta. Nukkuessani isopurjetta oli reivattu, ykkösreivi päälle. Taisin nukkuessani huomata sen, kun meinasin pudota sängystä.

Tiistai 2.10.2018

Oli pilvetöntä tai puolipilvistä, yöllä puolikuu ja tähtitaivas. Tuuli oli moinannut jo edellisen päivän puolella – oli siirrytty konevoimaan. Aamulla nousi aurinko klo 7:37 aikaan. Perillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli lämmintä, +29˚C.

Vahtivuoro kannella oli klo 03-06 eli pääsisimme tällä vuorolla ajamaan viimeiseen satamaan. Klo 06:26 saimme köydet kiinni Cascaissa olevan pienvenesataman checkin laituriin.

Cascais on Lissabonin lähellä oleva pieni ”hienostokaupunki”. Mutta, monen suulla todettiin, että oltiin aika kaukana Lissabonin kaupungin keskustasta, 35 km ja paikallisjunalla matka kestää 45 min.

Eli köydet irti ja etsimään toista satamaa, kipparilla olikin tiedossa, että ARC:n suosittelema satama on ennen Vasco da Cama siltaa: Parque das Nacoes. Matkan pituutta ei mitattu eikä tarkistettu vuoroveden vaikutusta, oli vain tieto, että jokseenkin korkeimmalla vedellä ollaan, olin tarkistanut tämän jokin aika ennen Cascaisiin saapumista, mutta aika tekee sen, että vuorovesi oli ehtinyt taittua jo alkavaksi laskuvedeksi, toki vesi oli vielä korkealla, kun ajattelee ilmoitettuja syvyyslukuja, mutta oli alkanut laskuveden aika, ja vesi virtasi arvioidemme mukaan ainakin 2-3 kn nopeudella merelle eli se oli meille vastavirtaa. Lisäksi oli vastatuulta 6-10 m/s.

Vastavirtaan leveässä joessa ajettaessa virtausnopeus lienee suurinta keskellä uomaa ja pienintä rantojen läheisyydessä – liekkö merkittävää, mutta kokemusperäisesti vauhti nousi, kun lähennyimme rantaviivaa. Virtauksen näkee hyvin, mutta se näkyi joskus veden pinnasta sellaisena niin kuin vesi olisi kiehunut, nopeita lyhyitä aaltoja, jotka hyppivät.

Matkaa kertyi Cascaista 19 nm ja siihen kului 5 tuntia 7 minuuttia, keskinopeus jäi vastavirran ja vastatuulen takia 3.7 kn:iin moottorin kierrosluvulla (RPM) 1700 r/min. Moottorilla ajettaessa kierrosluku pidettiin aika alhaisena, mutta riittävänä vauhtia ja polttoaineen pientä kulutusta ajatellen.

Perillä oltiin 13:06, jolloin köydet olivat kiinni. Ei tässä veneessä useasti korkkia avattu, paitsi vesipullon, mutta nyt oli sen aika. Kiitettiin ja lyhyesti analysoitiin: Kaikille purjehdus vastasi odotuksia, ja osittain ylittyikin.

Delfiinit voittivat sen mikä oli matkassa hienointa, myös mahdollisuus oppia ohjaamaa isossa aallokossa (mainingissa) ja käsitellä ja säätää purjeita, ylipäätään kokemus avomeripurjehduksesta. Säitä ei voi tilata niin, että aina olisi itse kullekin sopivin tuuli. Viimeisenä päivänä (ma 1.10.) oli parhaat tuulet purjehdusta ajatellen, ja muutenkin sää, aurinkoa taivaan täydeltä – siitä nautittiin. Porukka erilaisine persoonineen oli kokonaisuutena hyvä, Raija ja Maarit ohjasivat tiimiä hienosti. Oli hienoa huomata kuinka he olivat oivaltaneet tiimin syvän olemuksen sen sijaan, että olisivat pitäneet gasteja omien mieltymisten mukaan ohjelmoitavina robotteina. Tietysti, on itsestäänselvyys, että aina on kaikilla kaikessa oppimistakin – koskaan ei tule valmista kenellekään – täydellisyys on tavoittamattomissa.

Parque das Nacoes-satama ei ollutkaan kulman takana, mutta matka sinne oli vaivan väärtti. Saimme näköalakierroksen kaupungille mereltä käsin: näkyi selkeästi toisistaan erottuvat kaupunginosat, mm. kukkulalla oleva vanhakaupunki Alfama. Rannalla oli merkittäviä rakennuksia mm. Torre de Belem eli Belemin torni, museoalue, jossa mm. Centro Cultural de Belém eli modernin taiteen ja nykytaiteen museo, Museu da Electricidade eli sähkömuseo, ja ulkomuodollaan huomiota herättävä Museum of Art, Architecture and Technology (MAAT), Parca do Comercio alue ympäröivine rakennuksineen, sekä kukkulalla seisova Panteo Nacional barokkikirkko. Olisi aikaa yhdelle tai kahdelle museovierailulle, mutta minkä valitsen – runsaasti kiinnostavia.

Alitimme mahtavan sillan: ”Huhtikuun 25 päivän” silta on kopio San Fanciscon Golden Gate sillasta. Se on teknisestikin hyvin samankaltainen, kumpikin kun on maanjäristysriskialueella ja niin olle vaatii erityisrakenteita.

Pituutta sillalla on 2,3 km ja alikulkukorkeus on 70 m joten isotkin alukset pääsevät kulkemaan pitkälle pitkin Tejo-jokea, myös meidän vene, jonka korkeus merenpinnasta on 19 m. Toinen huomattava silta on Vasco da Caman siltaa, joka on Euroopan toiseksi pisin, runsas 17 km. Se on rakennettu vuosina 1995-1998. Parque das Nacoes-satama on juuri ennen siltaa Tejo-joen pohjoispuolella.

Parque das Nacoes satamaan saavuttiin klo 13:06. Satama on ennen Vasco da Caman siltaa pohoisen puolella. Siellä on arviolta vajaa sata venettä, enimmäkseen paikallisten. Oli kyllä yksi ruotsalainen pariskunta isolla Bavarialla, jotka tulivat vaihtamaan muutaman sanan. Satamamaksu kahdelta vuorokaudelta oli 36 € ja kolmas oli maksuton – ARC- alennus.

Satamassa syötiin lounas. Keitetty täytetty pastaa tomaattikastikkeen kera. Helppo, nopea, maistuva.

Mitä vaatteita oli päällä merellä – oltiinhan lämpimässä ilmastossa. Öisin kaikki, hieman liioitellen, mitä käsimatkatavaralaukkuun mahtui. Joillakin näkyi olevan päällä paksu villapusero ja villapipo sekä reilu, offshore purjehdustakki. Päivällä vaatetus oli kevyempää, ja vain yhtenä päivänä näkyi shortsivaatetus. Lämpötiloja ei mitattu, mutta yöaikana lienee ollut +15˚C ja päivisin +20˚C, aurinko tietysti lämmittää näillä leveysasteilla.

Aallokko oli reilua, aallonkorkeus vaihteli arviolta 1.5 m ja 3 m välillä (aallokko+maininki).

Siisteys veneen sisällä ei ollut tuunauksen jäljiltä, tai voisi sanoa, että se oli purjehdustuunaus: paljon tarpeellista tavaraa joka paikassa – nopeasti katsottuna näytti sekaiselta, tarkkaan katsottuna järjestelmälliseltä.

A Coruna – Parque das Nacoes-satama/Lissabon: Kesto 3 vrk 2 t. Pituus 391.9 nm

A Coruna – Porto: Kesto: 1 vrk 9 t. Pituus: 188.5 nm. Keskimääräinen nopeus: 5.6 kn. Max nopeus: 10.1 kn.

Porto – Cascais/Lissabon: Kesto: 1 vrk 12 t. Pituus: 184.4 nm. Keskimääräinen nopeus: 5.1 kn. Max nopeus: 10,1 kn

Cascais – Parque das Nacoes-satama/Lissabon: Kesto: 5 t 7 min. Pituus: 19.0 nm. Keskimääräinen nopeus: 3.7 kn.  Max nopeus: 7.6 kn

Kyseessä oli Ocean Ladies – ARC 2018-projektin siirtopurjehduksen osa Helsingistä Las Palmasiin. S/y Ocean Lady jatkoi matkaa Madeiralle, ja sieltä edelleen Las Palmasiin, josta alkaa ARC-kilpailu (ARC Atlantic Rally for Cruisers) päätyen Karibialla olevalle Saint Lucian saarelle. Tämä on ensimmäinen suomalainen naismiehistö, joka osallistuu ARC-kilpailuun.

A CORUNA – LISSABON PURJEHDUSKEITTOKIRJAN NELJÄ SUOSIKKIA

Ruoka on purjehtiessa tärkeä ja kuuluu myös luokkaan TURVALLISUUS sillä nälkäinen ja hypoglykeeminen purjehtija ei jaksa, tekee virheitä eikä vinssi väänny. Vaikka purjeveneessä ei kävellä pitkiä matkoja, on kuitenkin koko ajan tehtävä lihastyötä pystyssä pysymiseksi ja asennon säilyttämiseksi, näin myös nukkuessa – energian kulutus on suurta.

Hyvä etukäteissuunnittelu ennen kauppaan menoa helpottaa kokemattomankin kokin selviytymistä kotikeittiötä vaikeammissa ja vaatimattomimmissa olosuhteissa. Lisäksi, veneen keikkuessa kattila voi kaatua ja liemi polttaa.

Tässä purjehdusmatkamme mieleenpainuvimmat ateriat. 

Purjehduksen nopein a la Anna

• (1) Otetaan riittävä määrä pastatyynyjä ja keitetään ne ohjeellinen aika runsaassa vedessä. (2) Vesi kaadetaan pois, lisätään vähän extra virgin oliiviöljyä ja purkista murskattu tomaatti, kiehautetaan lämpimäksi.
• Tarjoa syvistä lautasista tai kulhoista, aterimiksi riittää haarukka. Kutsu purjehtijat aterialle. Pyydä heitä pyyhkimään lautanen servetillä aterian lopuksi.
• Helppo, nopea, maistuva, sopii keinuvaankin keliin. Vaikeusaste 1/5.

Kaikille maistuva nopea a la Sanna

• (1) Keitetään perunat, pese ensin, jos siltä näyttää. (2) Sopiva määrä nakkeja pilkotaan ja kuumennetaan paistamalla pienessä määrässä voita ja öljyä pannulla. (3) Valmista viherpippurikastike pussin kyljen ohjeiden mukaan, joka voisi olla tällainen: pussia kohden 2 dl vettä ja 15 g voita – kiehauta ja sekoita. Vispaa kastikejauhe sekaan ja anna kiehahtaa 3 min. Kutsu purjahtijat aterialle.
• Tarjoile syvistä lautasista. Aterimiksi haarukka, mutta yksi veitsi riittää koko ruokakunnalle perunoiden kuorimiseen. Kutsu miehistö aterialle. Kukin voi säädellä perunan, nakkien ja kastikkeen määrällä annoksen kokonaisuuden. Muistuta lautasen pyyhkimisestä aterian jälkeen.
• Helppo, nopea, sopii keinuvaankin keliin. Vaikeusaste 2/5.

Salaatin ystäville a la Minna

• (1) Huuhdo ja kuivaa keräsalaatti, pilko pieniksi. (2) Pilko kurkku ja tomaatti pieniksi, avaa oliivipurkki ja kypsennetyn kananfileen pakkaus, paloittele fileet. (3) Sekoita salaattikastike saatavilla olevista aineksista, jossa olisi myös hyvää extra virgin oliiviöljyä. (4) Laita kaikki ainekset isoon kulhoon ja sekoita.
• Tarjoile korkeareunaisista kulhoista – sitä korkeampi reuna, mitä kovempi keli. Kutsu purjehtijat aterialle. Älä säilytä salaattia pitkään lämpimässä (kana), ja valmista mielellään vain se määrä, joka syödään kaikki yhdellä ateriakerralla.
• Helppo, nopea, sopii hyvin keinuvaan keliin. Vaikeusaste 1/5.

”Kokin erikoinen a la Hanna”

• (1) Keitä ensin kanamunat kovahkoiksi, kun kylmään veteen laitettujen munien vesi alkaa kiehua, kiehuta 5 min. (2) Paista jauheliha, mutta tarkista, että se ei ole vanhentunutta. Huom, veneolosuhteissa ei ole syytä lämmittä jauhelihaa huoneenlämpöiseksi, vaan heitä kylmä jauheliha suoraan voilla tai muulla kuumaa kestävällä rasvalla voidellulle pannulle. Paista kypsäksi ja mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella tai muuten mieltymyksesi mukaan, laita tarjoiluastiaan. (3) Pese, valuta ja pilko keräsalaatti, pilko kurkku ja tomaatti, lisää extra virgin oliiviöljy tms. ja pyöräytä ainekset, laita omaan tarjoiluastiaan. (4) Laita fetajuusto omaan tarjoiluastiaan.
• Kutsu purjehtijat syömään ja kerro, että itse voi valita minkälaisen ateriakokonaisuuden haluaa syödä salaattipitoisesta lihapitoiseen.
• Helpohko, nopeaa hitaampi, monivaiheinen, mutta raaka-aineiden mukaan muokkautuva, sopii keinuvaan keliin, mutta ei myrskyateriaksi – vapaavahti ei pidä, jos paistettu jauheliha on levinnyt pitkin salongin lattiaa. Vaikeusaste 3/5.

”JA VIELÄ KÄYTÄNNÖNLÄHEISTÄ”

Muista AINA purjehduksella hyvä hygienia sillä, jos se pettää, seuraukset voivat olla katastrofaalisia, kun kovassa kelissä koko miehistö makaa lattialla korkeassa kuumeessa ja jono wc:hen on liian pitkä. Hyvä hygienia kuuluu osaan TURVALLISET TOIMINTAKÄYTÄNNÖT purjehdittaessa.

• Sen peruspilarit ovat: (1) Älä käytä vanhentuneita ruoka-aineita ja säilytä kylmäsäilytystä tarvitsevat ruoka-aineet viileässä, ja mahdollisimman lyhyen ajan pöydillä lämpimässä, (2) käsittele ruoka-aineita ja -välineitä hygieenisesti, ja (3) pese kädet usein ja kuivaa puhtaaseen pyyheliinaan/paperiin.

Merisairaus tekee toimintakyvyttömäksi

Monet purjehtijat arvelivat tulevansa merisairaaksi, mikä oli ihan realistinen ennakointi sillä maininki oli aika keikuttavaa, aallonkorkeus (fysiikan termi) vaihteli arviolta 1.5 ja 3 m välillä. Ehkäisymielessä useilla olikin skopolamiinilaastari korvan takana. En ole koskaan tullut merisairaaksi, ja kerran em. laastaria varalta käyttäessäni sain häiritseviä näköhäiriöitä, siksi olin ilman laastaria, ja nytkin selvisin ilman merisairautta. Ongelmanani sensijaan on, että maissa kaksi vuorokautta keinuu niin, että aluksi meinaa kaatua. Ongelma korostuu Lissabonin kaltevilla, ehkä jopa satoja vuosia vanhoilla ja sileiksi kuluneilla marmorikivistä ladotuilla kaduilla.

TUHANNET KIITOKSET KAIKILLE!

ERITYISKIITOS KIPPARI RAIJALLE JA PERÄMIES MAARITILLE!