Cadiz – Merta ja historian havinaa

Cadiz on kartalla niin erikoisen näköinen, että kaupunki piti lähteä tarkistamaan. Lisäksi kiehtoi kaupunkiin liittyvä vanha historia, josta oli vain hyvin hämärä muistikuva – kaupunkia pidetään Euroopan vanhimpana kaupunkina, ja liittyy merenkulkuun, siinä kaikki.

Kaupunki on ainakin 3.000 v vanha, yksi Euroopan vanhimmista edelleen asutuista kaupungeista. Foinikialaiset perustivat sen vuonna 1104 ennen ajanlaskun alkua. Sen jälkeen se joutui Kartagon hallintaan ensimmäisessä Puunilaissodassa, kunnes roomalaiset valloittivat Iberian niemimaan. Sen jälkeen Maurit pitivät sitä hallinnassaan vajaan 700 vuoden ajan.

Tunnettua on, että Kristoffer Kolumbus lähti täältä toiselle matkalleen v. 1493 (24. syyskuuta), ja myös neljännelle matkalleen 1502 (14. maaliskuuta) – aika erikoiset Atlantin ylitys ajankohdat. Tänne tulivat ensimmäiseksi eksoottiset tuomiset Amerikasta, lieneekö jo niiden vaikutusta, että vieraaseen suhtaudutaan ystävällisesti ja ennakkoluulottomasti.

Kaupungissa on kirjoitettu Espanjan ensimmäinen perustuslaki 1812 (nykyinen on vuodelta 1978), kun maan hallitus oli siellä itsenäisyyssotaa paossa.

Luonnollinen herääminen tapahtui aamulla aikaisin – ilmassa kun oli jännityksen tuntua. Ajoimme ohi Malagan, Fuengirolan, Marbellan, Esteponan, mutta ennen Algeciraa käännyimme tielle nr A381, ja hyvissä ajoin ennen Jeres de la Fronteraa käännyimme tielle nr A408. Reitin valinta oli oivallinen vaikka kappaleen matkaa ajoimme maksullista AP-tietä. (Tiemaksu on muuten aika iso, n. 150 km maksoi 15 € eli 10 senttiä/km.) Reitti ja maisema Algecirakseen asti oli tuttua, enemmän tai vähemmän vuoristoa, välissä asuinalueita, jossain mäen rinteellä muutama aasi ja hevonen, sen jälkeen uusi pieni asuinalue, golfkenttiä kauniissa maisemissa.

Algeciraksen jälkeen maa oli tasaisempaa, ajettiin pienellä ylängöllä, oli järviä ja paljon nautakarjaa laitumilla, oli oliivilehtoja, viinitarhoja ja viljeltyjä, juuri kynnettyjä peltoja. A408 oli varsinainen maisematie niin kun karttaan oli vihreällä merkittykin. Loppuhuipennuksena aivan upea riippusilta Cadizin kaupunkiin. La Pepa-silta ylittää Cadizin lahden ja Puerta Realin sataman. Se on Espanjan pisin riippusilta, jolle pituutta kertyy 3.9 km. Se on samalla myös maan pisin silta. Sillalla on sen verran korkeutta, että laivat pääsevät ali.

Hotell Monte Puertatierran valintaan vaikutti se, että piti olla parkkihalli ja kävelymatka vanhaan kaupunkiin. Vanhassa keskustassa on muutamia hotelleja, mutta niissä ei parkkihalleja, paitsi Hotell Parador, jonka hinta ylitti budjetin.

Lähdimme kävelemään ja seuraamaan rantaviivaa. Monet muutkin olivat lähteneet ihailemaan ranta- ja merimaisemaa. Välillä oli rantahietikoita, joissa nyt ei näkynyt uimareita, mutta lainelautailijoita kylläkin. Laineet eivät olleet valtavia, juuri aloittelijoille sopivia. Tänne on tultu kauempaakin lautailemaan, se näkyi rannan läheisyyteen parkkeerattujen autojen rekisterikilvistä. Hiekka on hienoa ja aivan vaaleaa, tosi kaunista.

Kaupungin pinta-ala on pieni suhteutettuna rantaviivan pituuteen, mikä käytännössä tarkoittaa, että meri on läsnä joka puolella, niinpä lähes joka kolkasta on ainakin jonkinlainen merinäköala.

Kaupunki on vanha, mutta nykyinen rakennuskanta tietysti uudempaa: paljon on revitty rikki ja rakennettu uutta kulloiseenkin aikaan ja tarpeeseen sopivaa – eihän voitu jäädä keskiajalle tai ajalle ennen ajanlaskun alkua.

Toisen päivän kävelyreitti kulki taas kaunista rantaa pitkin Plaza de Minalle Muse de Cadiz’iin tutustumista varten. Museo on provinssin taide- ja arkeologinen museo, johon eu-kansalaiset pääsevät maksutta. Alakerrassa on arkeologinen osasto, jossa on kolonialismin aikana kotiin tuomisiksi kerättyä Foinikkialaisten omaisuutta. Ei ollut vaikeaa huomata, että tuhansia vuosia sitten ihmisillä on ollut kauneuden kaipuu, ja myös taito tyydyttää sitä – kultaiset korut ja keramiikka kelpaisivat hyvin edelleen, taitaisivat paikoin jopa ylittää nykyaikaisen designin. Toisessa ja kolmannessa kerroksessa on tauluja, pääasiassa 1600- ja 1700- luvuilta olevaa uskonnollista taidetta, yksi taulu Rubensilta, jonka upeat kultaiset kehykset kruunasivat teoksen, ja yksi Mirolta, lisäksi muutama muu moderni taideteos. Näyttelyyn ei pety ellei ole liian suuria odotuksia.

Plaza de Mina on hyvin puistomainen aukio runsaine kasveineen ja vanhoine puineen. Sen varrella on syntynyt mm. säveltäjä Manuel de Falla.

Kaupungissa on paljon rantaviivan lisäksi, aukioita ja kirkkoja. Amerikan intiaaneilta saatu/ryöstetty kulta käytettiin kirkkojen rakentamiseen, johon raha ei edes riittänyt, vaan sitä oli lainattava juutalaisilta. Kun Isabellalla ja Fernidandilla ei ollut maksaa velkojaan, oiva ratkaisu oli häätää juutalaiset maasta – Tarua vai totta, en tiedä.

Paljon oli ennen, mutta ei ole enää: 1700-luvulla kaupungin taloissa oli yli 160 tornia, joista omistajat tähystivät merelle odottaen rahtilaivojaan palaavaksi. Nykyään torneista on jäljellä vain jokseenkin keskellä vanhaa kaupunkia oleva Torre Tavira.

Kävelyreitit suuntautuivat muinakin päivinä pääasiassa vanhaan kaupunkiin, jonka alkupäähän hotellista oli matkaa vajaa kilometri. Vaikka vanhan kaupungin pituus kaakkois-luoteissuunnassa on n. 2 km, päivittäisten kävelyretkien pituudeksi tuli jopa kahdeksan kilometriä.

Turisteja näkyi aika vähän, erityisesti sunnuntaina paikalliset perheet olivat liikkeellä kävelemässä ja kahviloissa. Eräällä torilla, Plaza de San Juan de Diosilla istahdimme lounaalle siellä kun oli muitakin. Aukion varrella on vanhan kaupungin kaupungintalo, ja siellä sattui juuri olemaan vihkitilaisuus, jota mielenkiinnolla seurasimme. Lounaaksi toinen tilasi pastaa ja toinen pizzan. Kumpikin ruoka oli ns. turistiruokaa, hädin tuskin syötävää – no vatsat täyttyivät emmekä sairastuneet. Ravintoloissa tarjoiltiin paljon kalaruokia – niin tietysti, mutta tuossa kohtaa kauhean nälän ja väsymyksen yllättäminä tyydyimme turvallisena pitämiimme vaihtoehtoihin.

Cadiz on pienellä niemellä, joka pujahtaa Atlanttiin. Nyt oli kauniit ilmat, aurinko paistoi eikä juuri tuullut. Täällä on taatusti hyvin erilaista, kun merellä myrskyää. Usein ennen Gibraltarin salmea on kovia tuulia, jotka sitten laantuvat Välimerelle tullessaan. Kutenkin, sanotaan, että Cadiz on Euroopan lämpimin kaupunki talvella. Keskilämpötila on alhaisimmillaan tammikuussa 12,7 astetta ja korkeimmillaan elokuussa 25,0 astetta. Sateisin kuukausi on juuri tämä marraskuu – onneksi nyt ei satanut, mutta kahden päivän sadejakson vuoksi siirsimme kerran vierailuajankohtaa. Meren rannalla olevissa rakennuksissa ikkunat ovat pienen kokoisia kielien kovia sääolosuhteita.

Kaupungissa keskimääräinen suhteellinen ilmankosteus on aina yli 60 %, mikä ennakoi kirkkaita lauluääniä. Ja täällä lauletaan, hilpeistä kuorolauluesityksistä Cadizin karnevaalit ovat tunnettuja – niitä voimme ihailla TV:n välityksellä.

Rakennuskanta on vanhaa vaikka ei tietysti alkuperäistä. Rakennustyylinä eniten on barokkia sekä kirkoissa että muissa rakennuksissa – oli myös yksinkertaisempaa muotoa, ja remonttireiskallekin paljon töitä. Monissa rakennuksissa näki ruskeaa huokoista kiveä, vähän niin kuin kevytsoraharkkoa, jonka seassa näkyy mm. simpukan kuoria. Se on merestä nostettua ns. osterikiveä, joka lienee helposti työstettävää, mutta myös helposti rapautuvaa.

Plaza de Espana on isohko puistomainen aukio, jolla seisoo mahtipontinen 1812 perustuslain muistomerkki, jota rakennettiin perustuslain satavuotismuistoksi 1912-1929. Muistomerkissä on paljon patsaita: pääosassa naisfiguuri, joka kuvaa Espanjaa, muita figuureja, jotka kuvastavat sotaa ja rauhaa, maanviljelyä ja kansalaisia.

Plaza de San Juan de Diosin varrella on Cadizin vanhan kaupungin kaupungintalo. Tällä aukiolla liehui ensimmäisen kerran Andalusian lippu v. 1936.

Plaza San Antonio on kaupungin pääaukio. Sen varrella julkaistiin Espanjan 1812 perustuslaki. Aukiota ympäröivät rakennukset ovat neoklassista ja Isabelline Goottilaista tyyliä. Aukion reunalla on 1669 valmistunut San Antonin kirkko ja 1800-luvulla rakennettu kaupungintalo. 1954 aukio julistettiin historialliseksi paikaksi eikä siellä siksi sallita minkäänlaisia muita rakennelmia, mikä tarkoittanee myyntikojuja tms.

Lopuksi vielä oli käytävä katsomassa Plaza de Falla-aukiota, sillä niin erikoiselta kuulostaa ympäröivien rakennusten arkkitehtuuri.Yksi rakennuksista on Gran Teatro Falla, joka on 1800-luvun lopulta ja edustaa neo-mudejar, neo-maurilaista tyyliä, joka kuuluu romanttiseen orientaaliseen tyyliin. Teatteri on nimetty säveltäjä Manuel de Fallan kunniaksi. Manuel de Fallan on haudattu kaupungin katedraaliin.

Viimeisenä iltana etsimme tasokkaan ravintolan emmekä pettyneet. Ravintolan tasoa kuvannee paitsi kaunis sisustus, myös se, että siellä oli viinisommelier esittelemässä viinejä. Vaikka tyydyimme vain talon viiniin (!), oli se mahtavan hyvää. Monet ravintolat lienevät ymmärtäneet talon viinin idean väärin – talon viinihän kuvastaa talon tasoa.

Hotellissa sen sijaan aamiaisella näkyi vanhempia pariskuntia, jotka arvattavasti olivat samalla asialla kuin me – tulleet tutustumaan kaupunkiin. Puhekielenä kuului saksaa, englantia, hollantia ja portugalia. Liikemiehen näköiset olivat poissa. Henkilökunta oli poikkeuksellisen iloista ja ystävällistä.

Kaksi kokonaista ja kaksi puolikasta päivää riittivät tällä kertaa Cadizin retkeen, mutta saattaa olla, että vielä palataan. Ainakin palataan tänne seudulle tutustumaan Jerez de la Fronteraan.

Kotimatka kulki rannikkoa myötäilevää tietä Tarifaan ja sieltä Nerjaan. Tarifa on kaunis kaupunki, josta pujahtaa mereen niemi, jolla on faro eli majakka. Tarifasta on Euroopan mantereelta lyhin matka Afrikan mantereelle, ja Tarifa jakaa kaksi merta: Atlantin ja Välimeren. Tässä salmessa on kova virtaus, joka muuttaa suuntaansa runsaan kuuden tunnin välein liittyen vuoroveteen, ja tässä salmessa on myös vilkas laivaliikenne, joten Eurooppaan pyrkivien afrikkalaisten pakolaisten on syytä käyttää jotain muuta reittiä. Olen itse ollut kerran, kaksi vuotta sitten gastina purjeveneessä, joka joutui Gibraltarin salmen ”helvettiin”. Tämä tarkoitti vuoroveden, ja silloin lisäksi vastatuulen aiheuttamaa voimakasta vastavirtaa ja aallokkoa. Yö pyörittiin paikallaan Gibraltarin salmessa, ja vasta vuoroveden käännyttyä matka jatkui kohti Madeiraa. Tarifaan on syytä palata vielä uudelleen ajan kanssa.

Palaan vielä Cadiziin, Jereziin ja Tarifaan.