6.8.2023

2 – KATTEGATIN VESILLÄ – KÖÖPENHAMINASTA GÖTEBORGIIN

To 20.7.2023 Ven, Bäckviken – Helsingborg – Helsingör, Nordhavn 12 NM

Sää: Aurinkoa, puolipilvistä, mutta myös lyhyitä sadekuuroja. Tuuliennuste: lännestä keskituuli 7 m/s ja puuskat 12 m/s. Lämpötila-arvio: 16-18 astetta.

*Kuva 1. Sääennuste päivälle lupasi reipasta tuulta: keskituuleksi 7 m/s ja puuskatuuleksi 12 m/s.*

Aamulla lähdettiin Venin saarelta matkaan jo varhain (klo 9:15). Tarkistus, että kaikki olivat valmiita lähtöön, jonka jälkeen oli tehtävien jako. Aallonmurtajasta oli melko vaivatonta lähteä vaikka tuuli taas halusi määrätä veneen kääntymistä, myös yhteysalukset aiheuttivat pienessä satama-altaassa virtauksia.

*Kuva.2. Isopurje oli edelleen 1. reivissä ja keulapurjeesta oli esillä vain vähän (n. 1/4 alaliikin pituudesta).*

Kuva 3. Perämiehen ehdotuksesta suuntana oli **Helsingborg** ja siellä oleva vanha **Zoegas** kahvila – kahvila, erikoinen ehdotus purjehdusetapiksi, mutta osoittautui hyvinkin vaivan (rantautumis- ja lähtömanöverit) arvoiseksi.

*Kuva 4. S/y Carissa ”kulki kuin juna”, ei pienistä aalloista hötkyile. Matkalla joku kertoi nähneensä vilauksen pyöriäisestä.* *Horisontissa Helsingborg näkyykin jo.*

*Kuva 5. Uuteen satamaan on aina yhtä jännittävää saapua.*

*Kuva 6. Kiinnityimme sataman aallonmurtajaan melko ahtaaseen väliin.*

*Kuva 7. Zoegas kahvila (Helsingborg, Ruotsi) on Carlos ja Maria Zoégasin vuonna 1886 perustama kahvila. Siksi kahvilan uusi nimi onkin Café1886!*

Carlos Zoega päätti 31-vuotiaana tulla Brasiliasta takaisin Ruotsiin vuonna 1881. Hänellä oli mukanaan 6.000 kruunun edestä kahvipapuja. Carlos rakennutti Landskronaan kodin, osti kahvipaahtimon, kahvimyllyn, vaakan ja kahville säilytyspurkkeja. Erikoisuutena oli tummapaahtoinen kahvi. Sitten hän tapasi valokuvaaja Maria Tufvesdottirin ja avioitui hänen kanssaan. Ensimmäisen lapsen (Clara-Marian) syntymän jälkeen perhe muutti Helsingborgiin. Maria luovutti valokuvastudionsa pikkusiskolleen ja omistautui kahville.

*Kuva 8. Zoegas kahvilan historiaa esittävä taulu kahvilan seinällä.*

Carlos sairastui vakavasti 17.4.1888 ja kuoli samana päivänä. Maria jäi yksin kaksivuotiaan esikoisensa kanssa. Myyntisuosituksista piittaamatta hän piti kahvilansa ja myi ahkerasti tuotteitaan. Maria avioitui 1890 kondiittori Johan Svenssonin kanssa. Johan otti sukunimekseen vaimonsa nimen ja siirtyi kahvialalle – voi, miten edistyksellistä 1800-luvun lopulla. Pariskunnalle syntyi kaksi poikaa joten nimi säilyi tuleville sukupolville.

*Kuva 9. Kahvilan historiasta kertova taulu roikkuu kahvilan seinällä.*
*https://www.cafe1886.se/fi*

Esillä näyteikkunassa on kahvipaahtimia (niin luulen). Niin paikalliset kuin turistitkin näyttävän viihtyvän paikassa. Kahvi oli hyvää, samoin pienet leivät ja leivonnaiset, joita tilattiin korvaamaan lounas.

*Kuva 10. Kahvila on tietysti sisustettu vanhaan malliin – viihdyimme hyvin.*

*Kuva 11. Vaikutti hyvinkin siltä, että kahvila oli paikallisten tärkeä tapaamispaikka.*

Helsingborgin satamassa oli jälleen harvinainen näky: kaikkien pohjoismaiden liput liehuivat tangossa ryhmänä. Toinen mukava havainto oli, että missä huvivenesatama, siellä paikkoja myös asuntoautoille.

*Kuva 12. Myös Helsingborgin satamassa liehuivat Pohjoismaiden liput, myös Suomen ja Islannin liput.*

*Kuva 13. Lähdetään Helsingborgista. Kun katsoo kartalta, satamat näyttävät tosi ahtailta.*

Matka jatkui Helsingöriin. Matka taittui moottorilla, sillä matka salmen toiselle rannalle oli lyhyt (n. 3 NM) ja akkujakin pitää välillä ladata. Matkaa kertyi Venin saarelta yhteensä n. 12 NM (22 km).

*Kuva 14. Sisääntulo Helsingörin satamaan.*

Helsingörissä satama oli täynnä, mutta silti aina mahtuu, jos ei muuten niin toisen veneen kylkeen. Tuossakin piti vähän valita minkä veneen kylkeen kiinnittyä sillä tuuli oli kovaa ja painoi kovasti raskaita veneitä. Pitkähkön pohdinnan jälkeen kiinnityttiin mustan hollantilaisen purjeveneen kylkeen sillä laituripaikat oli jo varattu, olivat liian kapeita tai syväys ei riittänyt.

Kuva 15. Helsingörissä satama oli täynnä, mutta silti aina mahtuu, jos ei muuten niin toisen veneen kylkeen. Tuossakin piti vähän valita minkä veneen kylkeen kiinnittyä sillä tuuli oli kovaa ja painoi kovasti raskaita veneitä. Pitkähkön pohdinnan jälkeen kiinnityttiin mustan hollantilaisen purjeveneen kylkeen sillä laituripaikat oli jo varattu, olivat liian kapeita tai syväys ei riittänyt.

”Ankkurirommiksi” kilisteltiin gintonicit. Samalla oli mukava seurata sataman tapahtumia: seurasimme mielenkiinnolla, miten käy kookkaan norjalaisen purjeveneen, joka aikoi kiinnittyä läheisen purjeveneen kylkeen – ei onnistunut, pois oli lähdettävä sillä tuuli painoi venettä liikaa ja koko riviä väärään asentoon.

Helsingörissä lähdimme kaupungille kävelylle tarkoituksena katsella ympäristöä ja käydä päivällisellä. Vanha kaupunki oli todella hyvin pidetty ja kaunis. Yhdessä talossa oli kyltti, jossa kerrottiin, että H. C. Andersen on asunut ja käynyt koulua siinä (1826-1827).

Kuva 16. Hans Christian Andersen on asunut tässä talossa. Hänhän oli hyvin kuuluisa kirjailija ja runoilija. Ehkä tunnetuin, tai ainakin hänen kirjoistaan heti mieleen tuleva on kirja ”Keisarin uudet vaatteet”.

*Kuva 17. Kaupungilla oli lukemattomia kauniita yksityiskohtia. Lieneekö niin, että muinoin rakentamista ohjasi myös tai jopa pääasiassa esteettisyys.*

*Kuva 18. Kaupungilla yksi huomioni kiinnittänyt yksityiskohta. Jos rakennus ei ole esteettinen, niin kauneus luodaan asetelmalla.*

Ravintolassa suurin osa valitsi kalaruokaa hyvien kalavesien äärellä kun ollaan. Minä söin katkarapuleivän ja sen kanssa maistui kuiva valkoviini.

Kävelimme linnan alueelle ja huomasimme, että kulttuurisatamaksi mainittu huvivenesatama olisi ollut suojaisampi kuin se, johon olimme jättäneet veneen. Swan 441 olisi kyllä ollut hyvin edustava tuossa ympäristössä.

Satamassa oli myös museolaivoja, mm. majakkalaiva. Majakkalaiva on valolaitteella varustettu kelluva merenkulun turvalaite, joka on ankkuroitu paikkaan, jonne kiinteän turvalaitteen pystyttäminen ei ole ollut mahdollista. Majakkalaiva varottaa karikoista ja matalikoista. Ne ovat tavallisesti punaisia.

*Kuva 19. Harvinainen majakkaiva oli sataman museoalueella. Suomessa viimeinen majakkalaiva nimeltään Kemi oli Kemin edustalla vuoteen 1973 asti, jolloin se korvattiin kahdella kasuunimajakalla.*

Huvivenesatamaan palattiin linnan alueen kautta. Osa meistä teki vielä kävelylenkin linnan puistossa. Oli myöhäistä joten vierailu linnan sisätiloihin ei onnistunut.

*Kuva 20. Kronborgin renessanssilinna näkyy pitkälle merelle.*

Kronborgin linna sijaitsee Juutinrauman kapeimmassa kohdassa (4 km), ja on strategisesti tärkeällä paikalla milloin on peritty salmesta kulkevilta laivoilta tullia tai milloin on oltu sotajalalla naapurin kanssa. Se kuuluu Euroopan tärkeiden renessanssilinnojen joukkoon, ja sillä on Unescon maailmanperintöstatus. Nykyinen linna on rakennettu Fredrik II:n hallituskaudella vuonna 1585, toki myöhemmin paljon korjattu mm. 1629 tapahtuneen tulipalon jälkeen.