KAKSI PÄIVÄÄ BARCELONASSA

Gaudin jalan jäljissä

Barcelona on Espanjan toiseksi suurin kaupunki (1,6 milj). Se on ollut paljon esillä Katalonian itsenäistymispyrkimysten vuoksi, kun nationalismi nostaa päätään. Katalonialaisilla on oma kielensä katalaani, joka kirjoitettuna muistuttaa hyvin paljon espanjan kieltä. Pormestarina on Ada Colau. Kaupungissa on seitsemän korkeakoulua, joista vanhin Barcelonan yliopisto on perustettu 1450 (Kuninkaallinen Turun Akatemia 1640).

Barcelonasta tulee ensin mieleen pääkatu Rambla (Las Ramblas espanjaksi ja Les Rambles kataloniaksi). Seuraavaksi tulee mieleen kaupungin kuuluisa ja erikoinen arkkitehtuuri, ja arkkitehdeistä Antoni Gaudí.

Asuimme vanhan kaupungin keskustassa (Ciutat Vela, Barri Gotic, El Gotic) Portal de l’Angel kävelykadulla saman nimisessä hotellissa. Lento Malagasta kesti runsaan tunnin eikä maksanut kuin n. 130 € kahdelta henkilöltä edestakaisin. Barcelonan lentokentältä (BCN) oli hyvä bussiyhteys (10 min välein) Katalonian aukiolle (Plaça Catalunya), joka on kaupungin keskustaa. Kaksi vuorokautta on tietysti hyvin lyhyt aika, mutta sinä aikana ehti jo paljon.

MANSANA de la DISCORDIA

Suuntasimme ensimmäiseksi katsomaan Sagrada Familiaa, mutta tässä nyt mennään ensin kaupungille. Kävelimme Passeig de Gràcia-kadulle katsomaan Casa Milaa (Pedrera) ja sen jälkeen vielä kolmikkoa: Casa Batllóa, joka on hyvin kuuluisia ja näyttää komealta jo ulkoa. Edellisen vieressä ovat Casa Ametlleri ja Casa Lleo Morera. Mansana de la Discordia on kolmen edellä mainitun talon rykelmän nimi, joka tarkoittaa erimielisyyden korttelia, koska rakennukset ovat hätkähdyttävän erinäköisiä.

Casa Batlló (Passeig de Gràcia-ostoskadulla) on Gaudin Josep Batllolle (1906) suunnittelema Katalonian jugendtyylinen (art noveau, Modernista) rakennus, joka on uudistettu vanhasta kerrostalosta. Se erottuu katukuvassa jo pitkälle värikkäiden mosaiikkiensa avulla, julkisivu ja sen erikoiset parvekkeet kun eivät edusta tavanomaista arkkitehtuuria. Rakennuksen sanotaan kuvaavan Pyhää Yrjänää surmaamassa lohikäärmettä. Mosaiikkisirpaleilla (trencadis) peitetty julkisivu tuo mieleen kalansuomut. Gaudi halusi käyttää myös keramiikkatehtaan jätepalat, saviastioiden sirpaleet rakentamiseen.

Casa Amatlleri (1898) edustaa katalonialaista uusgotiikkaa. Tämä on myös vanhan kerrostalon uudistustyö, jossa arkkitehti käytti goottilaisia elementtejä, poikkesi klassismin säännöistä ja symmetriasta, sanotaan. Talo oli Barcelonan katukuvassa ensimmäinen rakennus, jossa oli monivärinen julkisivu.

Casa Lleo Morera (1902-1906, arkkitehti Lluis Domenech i Montaneri) on katalonialaista uusgotiikkaa – tosi komea. Tämä on ensimmäinen Puig i Cadafalchin suunnittelema asuin talo. Ensimmäinen kerros on muutettu liiketiloiksi – näytti olevan arvokasta muotia myyvä liike.

KATEDRAALI JA ARKISTO

CASA MILA

Suuntaamme Sagrada Familialta Passeig de Gràcia-kadulle katsomaan Casa Milàa, jonne ei ollut pitkää jonoa. Sisäänpääsymaksu oli 22 €/henkilö.

Kauppias Pere Mila i Camps antoi Gaudille tehtäväksi suunnitella hänelle talo kaupungin bulevardin (Passeig de Grachia) varrelle. Mila oli rikas, erityisesti vaimonsa perinnön ansiosta. Casa Mila rakennettiin lyhyen ajan kuluessa, vain vuodesta 1905 vuoteen 1910.

Talo sai kaupunkilaisilta useita lempinimiä kuten ”La Pedrera” (louhos), ”ampiaisen pesä” tai ”sotku”, joista La Pedrera on nykyään näistä tunnetuin.

Rakennus on valtava, 1.620 neliömetriä. Siinä on neljä asuntoa kussakin kerroksessa, kaksi rappukäytävää ja kaksi sisäpihaa. Sisäpihat olivat jotain aivan uutta tuon ajan kerrostalossa. Rakentamisen aikana tuli kahnausta sekä rakennuttajan että viranomaisten taholta, kun rakennuksesta tuli suunnitelmaa suurempi.

Casa Milàssa (La Pedrera) näkyy kaikki Gaudílle ominaiset merkit aaltoilevan julkisivun lisäksi erikoinen katto. Talon ulkopuolella huomio kiinnittyy myös parvekkeiden kaiteisiin, jotka kaikki ovat erilaisia. Muodot on löydetty luonnosta.

Casa Mila oli Gaudin viimeinen täysin valmiiksi tullut rakennus sillä tämän jälkeen hän paneutui yksinomaan basilika Sagrada Familian rakentamiseen.

SAGRADA FAMILIA (PYHÄ PERHE)

Barcelonan taatusti tunnetuin rakennus on basilika Sagrada Família (Pyhä Perhe), jossa käy vuosittain 5 miljoonaa henkilöä. Se on neron, arkkitehti Antoni Gaudín työn hedelmä, tosin myöhemmin monet muutkin arkkitehdit ovat osallistuneet sen suunnitteluun ja toteutukseen. Viisi sukupolvea on seurannut Temppelin rakentamista, ja työtä vielä riittää. Kirkko on ollut UNESCOn maailmanperintökohde vuodesta 1984 lähtien.

Sagrada Familia on vaikuttava näky jo ulkopuolelta. Rakennuksella on kokoa ja korkeutta sekä ”miljoonia” pieniä yksityiskohtia. Gaudi halusi, että hänen kirkkonsa näkyy joka puolelta Barcelonaa. Basilikasta tuleekin 170 metriä korkea, eli yhden metrin matalampi kuin on Barcelonan korkein kohta Montjuïc–kukkula. Yhdellä metrillä on merkityksensä: Gaudin mukaan ihmisten luomien rakenteiden tuli olla pienempiä kuin jumalan luomien. Rakennus on todella massiivinen, istumapaikkoja on 9 000 (Helsingin tuomiokirkossa 1 300).

Kirkon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1882 ja ne ovat kestäneet jo yli sata vuotta. On toivottu, että kirkko valmistuisi arkkitehdin kuoleman 100-vuotisjuhlaan mennessä (2026), mutta miten käy, jää nähtäväksi.

Gaudí alkoi suunnitella rakennusta vuonna 1884 ja työskenteli sen parissa yli 40 vuotta, jona aikana kirkko muuttui työprosessina yhä suuremmaksi ja monimutkaisemmaksi. Vuodesta 1900 lähtien arkkitehti omisti lähes koko aikansa Sagrada Famílialle, ja omistautui pelkästään tälle vuodesta 1914 lähtien vuoteen 1926 asti, jolloin hän kuoli tapaturmaisesti jäätyään raitiovaunun alle.

Omistautuminen tarkoitti myös sitä, että hän laittoi kaikki omat varansa tämän rakentamiseen, ja lähti kerjuulle, kun rahat olivat lopussa. Nykyisin rakennustöitä rahoitetaan edelleen lipputulojen lisäksi keräysvaroilla. Gaudi muutti lopulta kirkkoon asumaan ja eli siellä erakkona 16 viimeistä elinvuottaan. Gaudi on edelleen siellä: Hänen hautansa on basilikan kryptassa El Carmenin neitsyelle omistetussa kappelissa.

Rakennus on täynnä symboliikkaa, raamatun henkilöitä ja tapahtumia, paljon pieniä värikkäitä yksityiskohtia. Lähes missään ei ole suoraa ja sileää pintaa. Gaudi oli sanonut: ”Luonnossa mikään ei ole suorassa.” Hän tarkkaili luontoa, otti sieltä ideoita, mutta ei suoraan kopioinut. Keskeiset raamatun tapahtumat löytyvät kirkon julkisivuilla kuvattuna.

Gaudilla ei ollut tietokoneita eikä myöskään arkkitehdeilla, jotka seurasivat häntä hänen ennenaikaisen kuolemansa jälkeen. Vuonna 2015 Basilikan pääarkkitehti Jordi Faulí otti 3D-mallinnuksen osaksi suunnittelua ja rakentamisprosessia. Kaikki sitten muuttui tietokoneiden käyttöönoton myötä. Lisäksi kivenleikkaustekniikat ovat kehittyneet. Nyt rakentamisen nopeus on monta kertaa suurempi kuin Gaudin aikana. Tämän seurauksena Sagrada Familian rakentamisen toinen puolisko kestänee vain 16 vuotta!

Kun Gaudi kuoli vuonna 1926, vain 25% rakennuksesta oli valmis. Vuonna 2010 arvioitiin, että 50 % rakennuksesta oli valmis, ja arvio on, että vuonna 2026 se olisi täysin valmis. ”Teknologinen kehitys mahdollistaa, että basilika valmistunee vuoteen 2026 mennessä, mutta ilman tietokoneita olisimme vielä ainakin 100 vuoden päässä tämän massiivisen basilikan valmistumisesta”, on asiantuntijoiden arvio.

Julkisivut ja sisäänkäynnit

Rakennuksessa on kolme julkisivua. Etelänpuoleinen on nimeltään Gloria (Kunnia), läntinen Pasión (Kristuksen kärsimys) ja idänpuoleinen Natividad (Syntymä). Neljännellä sivustalla on apsis ja kaksi sakastia.

Idänpuoleinen julkisivu (Natividad)

Itäinen, Syntymä-julkisivu (Natividad, The Nativity Facade) valmistui ensimmäiseksi. Tällä julkisivulla on kolme sisäänkäyntiä, jotka on omistettu kolmelle uskonnolliselle hyveelle: usko (Faith), toivo (Hope) ja rakkaus (Charity).

Keskimmäinen sisäänkäynti on suurin, se on omistettu Kristilliselle Rakkaudelle (Charity, Christian Love). Tässä esitetään Jeesuksen syntymä. Sen vasemmalla puolella on Toivo (Hope), ja se on omistettu Josefille, kun taas oikeapuoleinen Usko (Faith) on omistettu Marialle.

Julkisivu on täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka kertovat raamatun tapahtumista. Patsaat ovat eri veistäjien tekemiä, mutta osa veistoksista on Gaudin itsensä tekemiä. Sagrada Familian kolmesta julkisivusta Gaudi itse viimeisteli syntymäjulkisivun. Veistäessään patsaita Gaudi käytti sairaiden Barcelonan kansalaisten ja Sagrada Familian rakentajien kuolinnaamioita veistostensa kasvojen muotoiluun.

Charity, Christian Love tarkoittaa kolmea rakkautta: ihmisen rakkautta Jumalaan, Jumalan rakkautta ihmiseen sekä ihmisten välistä rakkautta, jonka voisi ilmaista suomen kielellä sanalla armo tai armeliaisuus.

Lännen puoleinen julkisivu (Pasión)

Läntinen julkisivu on nimeltään Kristuksen kärsimys (Pasión). Siinä on atrium, niiden päällä 18 pylvään ryhmä ja ylimpänä neljä tornia. Pylväsryhmän päällä olevat patsaat esittävät ylösnousemusta, ja niiden takana oleva rakennelma pyhää henkeä (The Holy Spirit).

Etelänpuoleinen julkisivu (Gloria)

Etelänpuoleinen julkisivu, kunnia julkisivu (Gloria, The Glory Facade) on mahtavin isoine torneine. Tämä julkisivu symboloi viimeistä tuomiota joutua joko helvettiin tai päästä taivaaseen. Julkisivulle tulee viisi sisäänkäyntiä ja seitsemän ovea sekä kolme n. 120 m korkeaa tornia, jotka ovat korkeampia kuin muiden julkisivujen tornit. Yhden sisäänkäynnin yhteydessä on taulu, jossa on 49 kielellä kirjoitettu osa Isä meidän rukouksesta, myös suomeksi. Tämä julkisivu on vielä suurelta osin rakentamatta.

Apsis

Pohjoisella sivulla oleva Apsis rakennettiin heti cryptan jälkeen. Se oli alun pitäen tyyliltään uusgoottilainen niin kuin sitten koko rakennus. Se valmistui jo vuonna 1893, jolloin Gaudi totesi, että tämä arkkitehtuuri on täydellistä goottilaista, mutta myöhemmin täydensi, että tuo arvio kyllä ylittyy.

Apsin päällä on Marialle omistettu 128 metriä korkea torni, jonka huipulla on 12-sakarainen tähti. Tähti symboloi Marian hyveitä. Torni avattiin vasta 8.12.2021 (perisynnittömään sikiämisen päivänä).

Sakastit

Apsin kummallakin puolella on sakastit (sacrist), itäinen ja läntinen. Sakastin kupolit on tehty kahdestatoista paraboloidista ja kolmiomaisista aukoista, josta auringon valo pääsee sisätiloihin. Gaudi kaiversi mallin ensin kiveen. Ajatus oli, että siitä tuli rakenne-esimerkki myös rakennuksen suurimmille torneille. Vasta läntinen sakasti on valmis.

Apsis tai apsidi on arkkitehtuurissa pyöreä huoneen pääty, jonka katto on tavallisesti puolikupolin muotoinen. Apsis näkyy rakennuksen ulkopuolella kaaren muotoisena ulokkeena.

Krypta on kivinen kammio tai holvi, joka useimmiten sijaitsee kirkon lattian alla. Se on voinut toimia hautapaikkana tai arvoesineiden sekä pyhäinjäännösten säilytyspaikkana.

Sakaristo eli sakasti (lat. sacarium, sacrisha, secretarium) on kirkossa oleva huone, jossa papit ja muut jumalanpalveluksen toimittajat valmistautuvat palvelukseen. Sakaristossa säilytetään liturgisia vaatteita ja muita kirkkotekstiilejä, ehtoollisvälineitä ja muita tarvikkeita.

Tornit

Rakennuksen lopullisessa suunnitelmassa on kahdeksantoista tornia: yksi jokaiselle opetuslapselle, neljä evankelistoille (Matteus, Markus, Luukas ja Johannes) ja yksi Marialle sekä yksi Kristukselle. Suurimmasta tornista tulee 170 metriä korkea. Se symboloi Jeesusta, tätä hieman matalampi Mariaa. Valmistuttuaan kirkko on maailman korkein uskonnollinen rakennus.

Kävimme katselemassa kirkkoa vain ulkopuolelta, joka on jo ihmeellinen rakennustaideteos sinänsä. Sisätiloihin tutustuminen olisi vaatinut lipun oston internetistä tai sitten pitkän jonottamisen lippuluukulla. Sisätilat ovat näkemieni kuvien perusteella taivaallisen upeat – jää ensi kertaan. Pitää vaan sitten etukäteen tutustua sisätiloihin kirjan tai internetin avulla.

Kirkon historian, suunnittelun, rakennustekniikan ja symboliikan tuntemus vaatii taatusti monen asiantuntijan koko elämän pituisen paneutumisen, niin mahtavalta tuo vaikuttaa.

Sagrada Familia on avoinna joka päivä. On suositeltavaa varata liput etukäteen netin kautta. Tämän kirjoitushetkellä lippu maksaa runsaan 33 €, maksu on korkeampi, jos haluaa myös ylös torneihin.

Antoni Gaudi

Antoni Gaudí on koko nimeltään Antoni Plàcid Guillem Gaudí i Cornet

Antoni Gaudí (1852-1926) oli katalonialainen arkkitehti ja katalonialaisen modernismin tärkein kehittäjä. Tyylihistoriallisesti hänet luokitellaan art nouveaun arkkitehtuurin edustajaksi, mutta hän kehitti huomattavan omaperäisen ja jopa surrealistisen arkkitehtonisen muotokielen.

Gaudi syntyi (25.6.1852) Tarragonan lähellä runsaan sadan kilometrin päässä (nykyteitä mitattuna) Barcelonasta. Hänen isänsä oli ainakin kolmannen polven kupariseppä. Kuparisepän työn seuraaminen vaikutti Gaudin työskentelyyn ja muotokieleen.

Gaudí muutti Barcelonaan 17-vuotiaana opiskelemaan arkkitehtuuria. Hän opiskeli arkkitehtuuria ensin 1869–1874 Barcelonan yliopistossa ja sitten 1873–1877 Escola Tècnica Superior d’Arquitectura-oppilaitoksessa (‘Arkkitehtuurin teknillinen korkeakoulu’). Valmistuttuaan arkkitehdiksi 1878 koulun rehtori lausui: ”Olemme antaneet todistuksen joko hullulle tai nerolle. Aika näyttää…”. Nyt tiedämme, että hän oli nero.

Nuorena hän ei ollut uskonnollinen. Hän pukeutui tyylikkäästi hienoon pukuun, hattuun ja mustiin hansikkaisiin, kävi rakennustyömailla hevosvaljakolla. Vanhana tyyli oli muuttunut, vaatetukseen hän ei enää kiinnittänyt huomiota. Häntä jopa luultiin elämästä syrjäytyneeksi kerjäläiseksi nukkavierun pukeutumisen vuoksi.

Hän asui ja työskenteli Barcelonassa koko elämänsä. Gaudí oli lopulta katalonialainen nationalisti, joka ihaili kotimaakuntansa historiaa ja kulttuuria. Hän puhui koko elämänsä lähes yksinomaan äidinkieltään katalaania, joka aiheutti jonkin verran ongelmia kommunikoidessa rakennuksilla espanjankielisten työmiesten kanssa.

Hänen opiskeluaikanaan arkkitehtuuria hallitsivat kertaustyylit. 1800-luvulla oli kiinnostusta kaikkea historiallista ja vierasta kohtaan, syntyi orientalismia ja romantiikkaa jäljittelevät kertaustyylit. Gaudía viehätti myös uusgotiikka ja uusmaurilaiset tyylit, jotka jäljittelivät keskiajan espanjalaisia rakennustyylejä, jotka eivät koskaan noussut länsimaissa yhtä vallitsevaksi kuin muut kertaustyylit. Keskiaikaista maurilaista tyyliä voi nähdä esim. Granadan Alhambrassa.

Monet Gaudin suunnittelemat rakennukset ovat katalonialaista modernistityyliä. Se on paikallinen vastine keskieurooppalaisille art nouveau- ja jugend-tyyleille. Muita nimityksiä tyylille ovat: Katalonian jugend, Modernista/Modernisme catalana, Catalan Art Nouveau.

Barcelonassa sanotaan olevan enemmän jugendrakennuksia kuin missään muussa Euroopan kaupungissa. Tyyli yleistyi 1800-luvun puolivälin jälkeen, kun kaupunkia alettiin laajentaa sisämaahan päin (Eixample).
Katalonian Jugend tyylisiä rakennuksia ja rakennelmia näkyy nykyään myös Andalusiassa.

Gaudí toteutti improvisoivaa suunnittelutapaa, josta tuli myöhemmin yksi hänen tunnusmerkeistään. Hän ei suunnitellut heti rakennusta loppuun asti paperille vaan kehitti rakennusta pala palalta ideoidensa ja mielikuviensa pohjalta. (Tällaisen suunnittelutavan hedelmiä näkyy muuallakin, esim. Andalusiassa.) Hän oli kokonaisvaltaisesti mukana, ohjasi henkilökohtaisesti myös rakennustöitä.

Gaudi piirsi suunnitelmat paperille (osa tuhoutui sisällissodan aikana) ja teki myös paljon pienoismalleja (1:10 tai 1:25). Jos Gaudi olisi elossa tänään, hän olisi käyttänyt tehokkaasti 3D-teknologian mahdollisuuksia, koska hän suunnitteli suuren osan töistään kolmiulotteisesti.

Gaudín omalaatuiset arkkitehtoniset ideat, kallis maku ja kiivas luonne aiheuttivat usein hankaluuksia tilaajien kanssa. Parhaiten Gaudí työskentelikin erikoisuutta tavoitelleiden tilaajien kanssa, jotka antoivat arkkitehdilleen vapaat kädet ja runsaasti rahaa. Tällainen tilaaja oli Eusebi Güelli, joka rakennutti Güellin puiston – puistoon tutustuminen jää meiltä seuraavaan kertaan.

Antoni Gaudin suunnittelemia rakennuksia löytyy Barcelonasta 14, joista seitsemällä on UNESCON maailmanperintöstatus: Sagrada Família, Parc Güell, La Pedrera, Casa Batlló, Palau Güell, Casa Vicens sekä Cripta Gaudí. Vain muutamat hänen suunnittelemistaan rakennuksista sijaitsevat Barcelonan ulkopuolella.