5 – KATTEGATIN VESILLÄ – KÖÖPENHAMINASTA GÖTEBORGIIN
23.7.202 Falkenberg – Varberg 21,1 NM
Aamiainen syötiin rauhallisesti. Tarjolla oli lähes samat elintarvikkeet joka aamu: kaurapuuroa, jonka jokainen kerta jätin väliin, jugurttia, mysliä, keitettyjä kananmunia, hunajaa, leipää ja juustoa sekä tuoremehua.
Lähtö oli helppo kylkikiinnityksestä puulaiturin päästä jota joen virtaus auttoi. Tuulta oli lounaasta 5-7 m/s. Puolipilvistä, oli muutama kuuro, myöhemmin jatkuvampaa sadetta.
Isossa purjeessa oli edelleen 2. reivi, jota ei purettu, ja genua oli puoliksi auki, kun tätä arvioidaan alaliikin pituudesta. Vauhtia reiveistä huolimatta riitti, ja matkanteko on miellyttävää, kun vene ei ole aivan kallellaan.
Ensimmäinen kylpylärakennus valmistui 1866, mutta se tuhoutui myrskyssä n. 20 vuotta myöhemmin – ei ihme sillä kylpylä sijaitsee aavan meren (Kattegat) rannalla. Uusi kylpylä rakennettiin 1886, mutta sekin tuhoutui myrskyssä. Nykyinen rakennus on vuodelta 1903, toki sen jälkeen remontoitu perusteellisesti. Kylpylässä on kaksi puolta, toinen miehille, toinen naisille. Kummallakin puolella on kaksi saunaa. Uimassa käydään meressä, ja ilman vaatteita. Vesi tuntui lämpimältä ja suolaiselta, olisikohan ollut +19 astetta. Suolapitoisuus lienee suuruusluokkaa 30 promillea (30 g suolaa /1000 g vettä).
Tuo vene tuossa toi mieleeni vähän Viikinkihistoriaa.
Näillä vesillä on purjehdittu jo ensimmäisellä vuosituhannella noilla viikinkilaivoilla, 900 luvulta 1300- luvulle kehittyneemmillä koggi-laivoilla, sitten holkki-laivoilla 1600-luvulta lähtien. Kogit ja holkit olivat jo tasalautaisia, joka tekniikka mahdollisti suurempien alusten rakentamisen. Laivojen rakennetekniset ratkaisut taas mahdollistivat rahdin määrien lisäämisen ja kaupankäynnin vilkastumisen. Samalla tuli tarve sovinnolliseen yhteistyöhön, perustettiin Hansaliitto.
Viikinkilaivoja oli jo varhaiskeskiajalla. Ne olivat aikansa parhaita, sillä niissä oli sekä purjeet että airot. Tuuli kuljetti vaivattomasti purjeella, mutta tyvenen tullessa laivoja soudettiin, soudettiin myös jokiosuudet. Laivoja ohjattiin peräsinairolla, joka oli kulkusuunnassa oikealla puolella ja siten ohjattavissa (styra) oikealla kädellä. Tästä on tullut nimitys “tyyrpuuri”. Soutajia laivoissa oli tavallisesti 40, jopa 120. Purjeet olivat kookkaita neliön muotoisia ja tehty villakankaasta. Veneissä oli yhdestä puusta veistetty köli, jolloin ne nousivat hyvin tuuleen, niillä voitiin kryssiä vastatuuleen. Ne olivat merikelpoisia, mutta myös uivat sisämaan matalissa vesissä. Veneet olivat kevyitä, ja niitä voitiin siirtää maakannasten yli. Laivat olivat limisaumaisia ja rakennusmateriaalina oli tammi tai mänty. Reilurunkoisen laivan rakentamiseen tarvittiin tusina tammea.
Viikingit navigoivat auringon ja Pohjantähden liikkeitä seuraten, tarkkailemalla luontoa, aaltoja, tuulta, lintuja ja meren kaloja. Viikinkialusten kopioilla tehdyissä testeissä on saavutettu jopa 15 solmun nopeuksia. Eväinä heillä oli kuivattua lihaa ja kalaa.
Viikinkien rahtialuksia, jotka olivat leveitä, kutsuttiin knarreiksi. Niillä matkustettiin Atlantin yli Islantiin ja Grönlantiin. Pitkäveneeksi eli Draakiksi eli Långskeppiksi kutsuttiin hyvin pitkiä viikinkiveneitä, joissa oli 30–40 penkkiä. Pituutta näissä on ollut jopa 80 metriä.
Koggilaivoja käytettiin 900-luvulta 1300-luvulle. Ne olivat 20-27 m pitkä, tarvitsivat vain 15-20 miestä ja kantoivat rahtia 100-200 tonnia. Niissä oli yksi tai kaksi raakatakiloitua purjetta. 1200-luvulta lähtien niihin tuli latinalaistakiloitu mesaani. Holkkilaivoja käytettiin 1600-luvulta lähtien. Ne olivat kolmimastoisia, ja siten koggia suurempia.
