Helsingöristä lähdettiin jo varhain (klo 8:20). Lähtö veneen kyljestä oli ongelmaton. Perille seuraavaan satamaan päästiin jo klo 14:10. Matkaa kertyi 29,1 NM (54 km).
Kuva 1. Sääennusteessa oli lännen puoleista tuulta 9 m/s, joka sitten laantui iltapäivän aikana 6 m/s:iin. Myös sadekuuroja ennustettiin.
Kuva 2. Taivas näytti poutaiselta, jossain kaukana näkyi tumia pilviä – pysyivät siellä.
Kuva 3. Oltiin menossa aavalle merelle ja tuulta oli luvassa aika paljon – oli syytä varautua siihen, että ei putoa veneestä sillä kovalla kelillä vedestä noukkiminen ei välttämättä onnistu. Hyvä lähtökohta onkin, että veneestä ei pudota! Muistelen, että tämän selkeän opin antoi jo ajat sitten yksi Ocean Ladien kippareista, Raija.
Isopurjetta reivattiin lisää, 2. reiviin. Keulapurjetta (genua) oli ulkona n. 1/3 (alaliikin pituudesta). Tuulta oli veneen mittarin mukaan n. 6-8 m/s. Nopeutta saatiin parhaimmillaan 7-8 solmua. Aallonkorkeutta on vaikea arvioida silmämääräisesti, mutta aprikoin, että se olisi ollut n. 1,3 m, korkeimmat aallot jopa 2,5 m. Aallon korkeuden yhteydessä puhutaan merkitsevästä aallonkorkeudesta, joka on vallitsevan aallokon korkeimman kolmanneksen keskiarvo – ainahan voi harjoitella silmämääräistä arviointia.
Kuva 4. Merelle oli lähtenyt moni muukin. Tuulta oli riittävästi, mutta ei liikaa. Tuossa näyttäisi isopurje olevan 2. reivissä eikä keulapurjetta ole ulkona kuin nimeksi. Kaikki eivät reivaa, mutta meidän veneen filosofiaan kuului, että reivataan jotta matkustaminen olisi mukavampaa ja veneessä liikkuminen helpompaa eikä välttämättä nopeudessa menetetä mitään.
Kuva 5. Pärskettä riitti, mutta purjehduspuku pitää hyvin veden ulkopuolella.
Kuva 6. Matkan aikana oli hyvä palauttaa mieliin tärkeimpien solmujen tekotapa – on hyvä että solmut syntyvät nopeutta vaativissa tilanteissa automaattisesti ilman pitkää miettimistä, voisi sanoa, että suoraan ”selkärangasta”. Reija on Tainan tukena.
Kuva 7. Välillä taivaalla oli sadetta ennustavia pilvilauttoja.
Kuva 8. Purjeiden säätöä. Voimaakin tarvitaan, mutta voiman sijaan taito on se juttu.
Kuva 9. Taivas välillä tummenee, mutta sadetta ei tullut.
Kuva 10. Päivä olikin puolipilvinen eikä sateita tullut. Aamulla oli tehty jo valmiiksi lounassalaatti. Tuolla Torekov jo näkyykin.
Kuva 11. On aika alkaa valmistautua rantautumiseen: lepuuttajat kyljille, mutta kummalle puolelle.
Kuva 12. Perämies Reija koilaa isopurjeen skuutin nätiksi ja hallittavaksi nipuksi.
Kuva 13. No, nyt näkyy jo jotain huomioitavaa.
Kuva 14. Missä olisi sopiva laituripaikka, ollaan silmät tarkkana.
Kuva 15. Satamassa oli jälleen iloinen tervehdys.
Kuva 16. Torekovin satama-allas on pieni ja aallonmurtajalla hyvin suojattu: aallot vaimenevat, mutta kova tuuli puhaltaa aallonmurtajan yli. Kartasta näkee, että rannat ovat matalia ja kivikkoisia.
Kuva 17. ”Ankkurirommina” oli tuoremehu camparilla maustettua.
Sähköä oli täälläkin tarjolla, mutta sähkön jakelussa oli ongelma. Sähkömiehen piti tulla illalla klo 21, mutta ei sitten tullutkaan – selvittiin kyllä hyvin ilman verkkovirtaa.
Kuva 18. Torekov on kaunis ranta- ja kylpyläkaupunki, jossa on pitkiä uimalaitureita mereen ranta, kun on pitkälle matalaa.
Kuva 19. Muutamat rohkeat uskaltautuivat tyrskyihin. Oli kuulemma pidettävä rappusista kiinni niin, että aalto ei vie mennessään.. Torekov on kaunis ranta- ja kylpyläkaupunki, jossa on pitkiä uimalaitureita mereen ranta, kun on pitkälle matalaa.
Kuva 20. Kaupunkilaiset ovat porukalla rannassa, on perjantai-ilta ja kesäloma-aika.
Kuva 21. Asukkaat kulkevat kaduilla kylpytakeissaan, ovat juuri käyneet uimassa.
Kuva 22. Kylpytakkien vallitseva väri oli valkoinen, mutta tummanvihreitäkin näkyi.
Kuva 23. Kävelyreitti kulki pitkin rantaa aina luonnonpuistoon asti. Aina näkyy jotain kiintoisaa.
Kuva 24. Aivan hyvin tuhon voisi istahtaa lyhyeksi aikaa, pidemmäksikin.
Kuva 25. Rannan polku johti luonnonsuojelualueelle,
Kuva 26. Taulussa kerrotaan tyypillisistä luonnon eläimistä ja kasveista. Rannoilla on laiduntanut karjaa yli 4000 vuoden aikana. Vedet ovat kalarikkaita. Meressä uiskentelee hylkeitä. Vesilinnuista tyypillisiä ovat haahkat, mutta taulun vesilintu näyttää pilkkasiiveltä.
Kävelyretkellä pistäydyttiin ostamaan jäätelöt ja kipparille ja perämiehelle Damsugare-nimiset pienet leivokset. Olivat kuulemma harvinaisen hyviä.
Kuva 27. Kävimme Axel Thorenfeldtin akvarellinäyttelyssä: taidokkaasti tehtyjä akvarelleja vesilinnuista ja luonnosta.
Kuva 28. Tässä viehättävässä pienessä kylässä on kuvattu Solsidan sarjaa. Ei ihme sillä kauniita taloja ja yksityiskohtia riittää. Ikkunalla pitää olla ainakin kaksi koiraa ja lyhty, ehkä myös pelargonia. Tässä talossa ”isäntä” on nyt merillä, kun koirat katsovat merelle päin.
Kylässä oli juhlat ja juhlatilaksi rantaan oli pystytetty suuri teltta. Musiikkia riitti klo 01 asti. Veneestämme kaksi kävi illalla tunnelmoimassa ruotsalaisten kanssa, oli ollut rentoa ja iloista meininkiä. Uni tuli silmään vaikka ympärillä soi rento musiikki.
29. Tällaiseen muistikuvaan oli helppo nukahtaa.
PURJEHDUKSEN LEGIT
19.7.2023 Kööpenhamina – Ven, Bäckviken 14,8 NM
20.7.2023 Ven, Bäckviken – Helsingborg – Helsingör n. 12 NM
