Merta edemmäs kalaan – Nötö N59o57,1’ E21o44,8’

Aina lähdetään merta edemmäs kalaan.

Onko todella tarvetta, sillä Saariston helmet löytyvät lähietäisyydeltä, päiväpurjehdusmatkan päästä.

Vene oli stuuvattu, ja valittu sopiva päivä retken alkamiseksi. Päivä ei ollut paras mahdollinen sillä ei ollut tuulta juuri ollenkaan, ei ainakaan niin, että purjeet olisivat kuljettaneet venettä, mutta seuraaville päiville oli ”luvassa” parempaa.
Lähtiessä määränpää oli vähän vielä avoin, mutta matkan aikana varmentuisi fiiliksen mukaan. Köydet irti ja ensin otettiin kurssi vähän Länteen, sitten Etelään päin. Pysähdyimme Korpoströmiin siellä olevan näyttelyn takia, samalla kaveri tuli iltapalalle.

Näyttely, ”Rauhattomia aikoja – 1700-luvun sotavuodet saaristossa”, kertoi seudun 1700-luvun tapahtumista posterein, jossa oli tiivistä tekstiä ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Näyttelyyn pitää palata vielä toisen kerran, sillä tekstiä oli paljoneikä sitä ollut saatavissa kirjasena.

Seuraavana päivänä purjehdus jatkuu mukavassa sivumyötäisessä täysin purjein, ja määränpääksi alkoi valikoitua Nötö, jonne matkaa oli 13,2 nm. Keskinopeus oli taaskin vaatimaton 3,4 kn (solmua), ja maksiminopeus 5,6 kn tuulen ollessa 3-7 m/s Lännestä. Matka kesti 3 t 50 min. Keskinopeutta laskevat nopeasti erilaiset välttämättömät manööverit lähdön jälkeen ja ennen kiinnittymistä seuraavaan laituriin.

Olen käynyt Nötössä 80-luvulla yhteysaluksella, ja Espoosta käsin purjehtien jo 80-luvun lopulla, ja muutaman kerran sen jälkeenkin, mutta en viimeiseen kymmeneen vuoteen muuten kun vain käväissyt Eivorin kyydissä matkalla Utöseen, kun laiva on jättänyt tai ottanut matkustajia tai rahtia. Nyt oli aika käydä siellä viipyillen uudelleen.

Nötö on Saaristomeren kansallispuiston suurimpia (392 hehtaaria) saaria Jurmon, Aspön, Gullkronan ja Berghamnin välissä. Se on vehreä, puustoinen ja kallioinen välillä suuriakin peltotilkkuja. Nykyään se on pääasiassa kesäasukkaiden kesän viettopaikka, oikea saariston paratiisi.

Keskeisen sijaintinsa vuoksi Nötö on ollut tärkeä yhteys- ja asemapaikka Saaristomerellä. Se on Saaristomeren keskeinen asemapaikka edelleen, sillä siellä on kauppa, polttoainejakelu ja myös majoitustoimintaa (Pensionat Backaro) monien kesäasuntojen lisäksi.

Kuvan herra, jota Amandan gasti haastatteli, oli kotoisin Tampereelta. Hänen isänsä oli hankkinut kesäpaikan saarelta v. 1946. Samaan aikaan saarelle tuli useita perheitä Tampereelta kesän viettoon. Hän kertoi myös, että nauvolaiset hankkivat kesäpaikkansa lähempää omaa kotisaartaan.

Puolivuosisataa sitten saarella oli posti, kaksi kauppaa ja jopa kolme pankkikonttoria. Yhteysalus kulkee kesäaikana päivittäin, talvisin lähes päivittäin. Yhteysalus Eivorin käydessä ihmisiä tuli laivasta ja toisia meni laivaan, tavaraa tuli, ja myös lähti. Yleisin kulkuneuvo saarella oli nelipyöräinen mönkijä, jonka perässä oli usein pieni peräkärry.

Nötössä lienee ollut asutusta ainakin 1.000-luvun alkupuolelta lähtien. Se on, ja on ollut alueen suurin kylä. Nykyään saarella ympärivuoden asuvia on 12, mutta kesäasukkaita jopa 204 henkilöä. Suurimmillaan asukasluku oli ennen toista maailmansotaa, 35 taloutta ja n. 200 ympärivuotista asukasta.
Nötön kylän talorypäs on saaren länsirannalla, kylänlahden (Västerviken) ympärillä, jonka tunnusmerkkinä on edelleen yksi kuudesta jäljelle jääneistä tuulimyllyistä (vindmylla, ”mölla”), joka kuuluu Sjögrannasin taloon. Kylän muodosti seitsemän kantatilaa [Grannas, Backgrannas, Sjögrannas, Norrgrannas, Kallvik, Södergrannas ja Västergrannas, joka jaettiin 1783 Oppstuun ja Nygrannasiin]. Lisäksi aikaisemmin oli useita torppia. Tilat on sittemmin lohkottu sukulaisille.

Elinkeinoina on ollut maanviljelys, kalastus, varustamo- ja laivanrakennustoiminta. Saarelta käsin harjoitettiin kalastuksen lisäksi kalan keruuta ja ostoa edelleen välitettäväksi. Metsästettiin lintuja ja hylkeitä. Kasvatettiin perunaa, jota oman käytön lisäksi myytiin Utöseen. Polttopuut olivat tärkeä myyntituote Utön ja Jurmon asukkaille. Tietysti oli myös karjaa (lehmiä, lampaita ja kanoja) omaan tarpeeseen.

Koulu perustettiin saarelle jo 1800-luvun lopulla. Koulun perustamisesta päätettiin jo niinkin aikaisin kuin 1840-luvulla! Aluksi koulu toimi kiertokouluna, jossa oli yksi opettaja. Koulu lopetettiin 1967 oppilaspulan vuoksi. Se toimi 70 vuoden ajan, ja sinä aikana koulussa ehti olla yhdeksän opettajaa.

Nykyään hulppeassa koulurakennuksessa on kahvila (Cafe Skolan). Rakennus toimii myös kotiseututalona ja juhlien sekä taidenäyttelyiden pitopaikkana. Cafe Skolanissa join vahvat kahvit pullan kera, gasti sai juuri paistetun croisantin ja vettä.

Kappelikirkko, joka on rakennettu 1700-luvulla, sijaitsee saaren keskivaiheilla Kapellholmenilla, josta on kaunis näky saaren itäpuolen merialueelle kunhan pieni ihminen ensin vähän varpistaa yli hautausmaata reunustavan pensasaidan. Nykyisen muotonsa kirkko sai 1800-luvulla. Kirkkoa on korjattu useaan otteeseen, viimeksi 1971. Ensimmäiset kaksi kirkko saarella lienee olleet jo 1600-luvun puolella.

Kirkon sisustassa huomio kiinnittyy kauniiseen lautaiseen holvikattoon, parven etusinällä apostolien kuviin sekä votiivilaivaan, joka on 1700-luvun loppupuolelta, ja joka on entisöity v. 1985.

Votiivilaivoja näkee useissa kirkoissa, erityisesti rannikkoseudulla. Ne ovat olleet uhrilahjoja kirkolle merimatkojen turvaamiseksi tai kiitokseksi pelastumisesta, mutta myös lahjoja monista muista syistä, tai pelkästään hankintoja koristeeksi. Votiivilaivoja on ollut jo niinkin aikaisi kuin 1500-luvulla, ja kukoistuskausi oli 1600- ja 1700-luvuilla. Perinne tietysti tuli saaristoon lännestä käsin, Ahvenanmaalta ja Ruotsista asti. Kuinka yleistä kirkkolaivakulttuuri oli muualla maailmassa, jää nyt avoimeksi.

Hauska, mutta looginen yksityiskohta on se, että laivan asennosta ennustettiin tai pääteltiin tulevaa säätä. Laivat ripustettiin hamppuköydellä, johon vaikuttaa ilman kosteus. Säiden muuttuessa kierteinen köysi pitenee tai lyhenee, ja siten pituuden muutos kääntää laivaa.

Nötö vaikuttaa aktiiviselta kyläyhteisöltä, jossa on vireä kotiseutuyhdistys. Siellä on teitä, jota kulkea maisemia ihaillen ja paikallista rakennuskulttuuria ihmetellen. Kulttuuripolku on 2 km pitkä ja maastoon valkoisilla nuolilla merkattu reitti, joka kulkee kantatilojen, kappelin, vanhan kansakoulun ja myllyn ohi.

Maisemareitti on 3,5 km pitkä, ja sen varrella on paljon ihmeteltävää ja ihailtavaa: erikoisia luontonähtävyyksiä kuten pirunpelto ja iso siirtolohkare, soiva kivi ja muinaishautoja.
Siellä voi viipyä pidempääkin joko majatalossa (Pensionat Backaro) tai omassa veneessä yöpyen. Yhden puolipäivän aikana ei ehtinyt tutustua kaikkeen – tänne on vielä palattava.

LISÄTIETOJA
Nötö Hembygdsförening r.f.
https://notohbf.auf.fi/fi/paasivu/
Kylä keskellä merta – Nötö aikojen saatossa. https://notohbf.auf.fi/Site/Data/128/Files/Noton_saari_vihko_suom_netti_14042018.pdf