Retkiä Merellä ja Maalla - Isot Reissut Edessäpäin

Guadixin ihmeet

Guadixin ihmeet

Guadixlaiset ovat luola-asujia

Guadix on Granadan provinssissa/maakunnassa oleva 29.000 asukkaan kaupunki, joka löytyy Sierra Nevada vuoriston pohjoispuolella olevalta tasangolta. Se on geologialtaan ympäristöstään täysin poikkeava runsaan 300 neliökilometrin kokoinen alue, joka on n. 900 m korkeudessa merenpinnasta. Maaston erikoislaatuisuuden huomaa tavallinen ohiajavakin (niin kuin me 2 v sitten) vaikka ei seudun yksityiskohtia tuntisikaan.

Guadixin alueen maaperä ja pinnanmuodot ovat hyvin erikoisia.

Guadix tunnetaan nykyään luola-asunnoistaan, joita on edelleen asutuskäytössä erään lähteen mukaan n. 2.000, toisen mukaan kaikkiaan lähes 12.000. Asukkaita niissä oli v. 1990 lähes 30.000, mutta v. 1970 jopa lähes 46.000. Luola-asukkaat tunnetaan nimellä trogloditas (troglodytes).

Luola-asumuksia on paljon. Päällepäin näkyy vain savupiiput.

Guadixissa on jopa hotelli, joka on tehty luolaan. Katsoin mitä hotelliyö maksaa: Yllätyksekseni havaitsin, että luolahotelleja oli useita ja aivan kohtuuhintaisia (32-63 €/yö 2 henkilöä). Luola-asunnot ovat nykyään varusteltu ajanmukaisiksi eikä niitä voi arvattavastikaan ostaa alehintaan.

Espanjassa on ollut paljon luola-asumuksia (niin kuin esim. Islannissa), mutta vain harvoissa niistä enää asutaan. Guadixissa sen sijaan luolissa asutaan edelleen. Luolissa täällä on asuttu tuhansia vuosia, ainakin aina myöhäispaleoliittiselta kaudelta, kivikaudelta lähtien.

Aika kutsuvan näköinen koti. Kävimme yhdessä kodissa, mutta emme tässä.

Paleoliittinen kausi (myöhäispaleoliittinen 35.000 vuotta sitten) on ajanjakso, jolloin elettiin keräilytaloutta ja osattiin jo valmistaa alkeellisia työkaluja. Maurilaisen ajan jälkeen (1500-luvulla) suuri luola-asujien ryhmä oli moriscot (islamilaisesta uskonnosta luopuneet maurit). Nykyiset luolat voivat olla satoja vuosia vanhoja, toki remontoituja ja varustettu nykyaikaisella tekniikalla.

Tämä luola-asunto on aika korkealla vuorella. Tuli myös vaikutelma, että aasunnossa saattaa olla paljon huoneita. 

Luolia on rakenteeltaan kolmen laisia riippuen mistä suunnasta luola kaivetaan.  Rakennusten tekemiseen on erikoistuneet kaivajat (expert diggert, maestro del pico). Menemättä nyt yksityiskohtiin, mutta joitain vaatimuksia pitää sentään täyttää, että luolan rakentaminen onnistuu.

Hyvin erikoinen maisema. Alueella oli useita istutettuja haapametsiä, joita ei paljoa muualla näe. Haapapuun käyttötarkoitus jäi avoimeksi, mutta lähin arvaus olisi, että ehkä liittyy luolarakentamiseen.

Maaperän pitää olla pehmeää. Eri luolien väillä tulee olla 3,5-4 m matka sivu- ja pystysuuntaan. Ovi-aukot ovat 1,5 m leveitä ja kaariholvisia, seinien paksuus 1-2,5 m maa-aineksen kovuudesta riippuen, ja huonekoko on vain 2,5-3 m kanttiinsa. Kaivaminen tapahtuu käsin työkaluina piikki ja lapio. Kaivaminen aloitetaan esim. katosta lähtein, joka sitten tuetaan romahtamisen estämiseksi, ja jatketaan edelleen. Oviaukko jätetään mieluiten Etelän puolelle.

Huoneet ovat pieniä, mutta tunnelmallisia. “Ahtaan paikan kammon geeni” saattaa trogloditaseilla olla harvinainen.

Arvata saattaa, että luola-asunnot ovat hyvin ekologisia. Niissä on tasainen 18-20 lämpötila ympäri vuoden. Energiaan tarve on vain puolet tavallisen asunnon tarpeista. Rakennukset eivät tuhoa maisemaa ja ne ovat paloturvallisia. Valoa tulee kattoikkunoista, tosin en missään nähnytkattoikkuinoita. Monissa taloissa oli takat tai tulisijat, ja savupiiput niiden merkkinä ulkopuolella.

Eniten ihmetytti avotakan toimivuus. Ehkä tuloilman riittävyys oli taattu, poistoilman reitille ainakin oli varattu runsaasti tilaa.

Tarinan mukaan luolissa asuvat ihmiset ovat terveempiä ja elävät pidempään kuin tavallisissa maanpäälisissä rakennuksissa asuvat. Ilma tuntui raikkaalta tai ei ainakaan tunkkaiselta eikä home haissut vaikka sateita on viime viikkoina ollut runsaasti.

 

Guadixin katedraali on näkemisen arvoinen

Nykyinen kaupunki on roomalaiselta-ajalta, 2.000 vuotta sitten. Sen sanotaan perustaneen Julius Caesar. Roomalaisten jälkeen aluetta hallitsivat maurit 700-vuosisadalta 1400-luvun lopulle, reconquistaan (maureilta takaisin valloitukseen) asti. Maurilaisella ajalla (Nasrid-suku) kaupunki oli merkittävä keskus Granadan ohella, ja sen läheisyydessä. Granada ja Guadix olivat viimeiset maureilta takaisin valloitetut kaupungit.

Kirkon fasadi on barokkia – todella kaunis.

Reconquistan jälkeen rakennettiin mm. katedraali, ja niin kuin täällä on tavallista maurilaisen moskeijan päälle. Rakentaminen aloitettiin 1500-luvulla ja sitä kesti 300 vuotta. Pitkästä rakennusajasta johtuen kirkossa on monta rakennustyyliä roomalaisesta, goottilaisesta ja renessanssista aina barokkiin vaikka alun perin kirkosta piti tulla goottilaistyylinen.  Kirkon fasadi on barokkia, sisällä osa kaarista roomalaista, osa goottilaista muototyyliä.

Kuorissa on 40 pähkinäpuusta veistettyä pyhimyksen kuvaa – vain yksi pieni yksityiskohta kymmenien joukosta.

Katedraali ei ole kaupungin ainoa kirkko, niitä on yhteensä neljätoista eli yksi kirkko 2.000 asukasta kohden! Eräs kirkko oli aikaisemmin toiminut kylän leipomona. Leivät leivottiin toki ensin kotona paistamista vaille valmiiksi, ja sitten emännät/isännät tulivat leipomoon paistamaan leipänsä yhteisessä uunissa.

“Ihme oli tapahtunut” – kuumasta uunista löytyi neitsyen kuva.

Eräässä pienessä uunissa valkea säilytettiin yli yön kunnes sillä aamulla sytytettiin taas uudelleen varsinaisen leipäuunin puut. Eräänä aamuna, kun uunin lämmittäjä haki tulta pikku-uunista, siellä olikin pyhimyksen kuva. Ihme oli tapahtunut niin kuin monesti muulloinkin.

Uskomaton näky: Täysikokoinen kopio Rooman Pietarinkirkon pietà veistoksesta.

Aivan uskomatonta, mutta totta: yhdessä kirkossa oli kopio Rooman Pietarinkirkon pietà veistoksesta. Michelangelo teki patsaan kadinaali Jean Bilhèresille ollessaan vasta 25-vuotias. Tämä kopio on ainoa Vatikaanin auktorisoima (luvan myöntänyt) kopio, vai oliko niitä nyt kaksikin, en jaksa muistaa.

Muutama yö luolahotellissa – miksipä ei!